kotiliesi

perjantai 17. marraskuuta 2017

Hienostunut Italia keskellä Helsingin Töölöä


Trattoria Sogno sijaitsee Töölöntorinkatu 2 Helsingissä
Meillä Kotilieden blogaajilla oli yhteistyötapaaminen Töölön sydämessä italialaisessa ruokaravintola Trattoria Sognossa. Tarkoituksena oli maistella talon tarjoamia ruokia, sekä tutustua viineihin ja grappaan, tuohon italialaisten Jumaljuomaan.




Lemmikkieläimet ovat tervetulleita
Pia ja Mikko Olanterä perustivat ravintolan intohimosta ruokaan ja viiniin vuonna 2012. Sogno on menestynyt hyvin. Ehkä siksi, että lämminhenkiseen ruokaravintolaan ovat tervetulleita niin kissat kuin koiratkin, ja pukeutumiseen ei puututa, vaikka veryttelyhousut ja lenkkitossut jalassa olisivatkin. Tyyliltään erilainen sisarusravintola löytyy Helsingin Punavuoresta, ja on nimeltään Penny.
http://restaurantpenny.fi/


Hienostunut Italia keskellä Helsingin Töölöä

Sogno todellakin on lämminhenkinen paikka. Heti ovelta saattoi nähdä ja aistia, että tunnelma on rento, hyväntuulinen ja kansainvälinen. Puheensorina, astioiden kilahtelu ja sellainen kotoisa hurina, sävytettynä puupinnoilla, pienillä yksityiskohtaisilla koristeilla ja lämpimän vaaleanruskeilla sävyillä  toivat tunteen, että olen tervetullut taloon omana itsenäni.

Pia Olanterän kädenpuristus oli luja ja lempeä, kuten kokovartalohymykin joka energisestä vaaleasta naisesta säteili. Olanterä johdatti minut ruokasaliin naulakoiden kautta, kehotti käymään peremmälle ja myöntyi kuvauslupaan, kehottaen samalla ottamaan kuvia myös kabinetista joka tällä hetkellä oli vielä vapaana.

Tein työtä käskettyä. Katselin ympärilleni ja kuvasin. Ihastuin hienostuneeseen ilmapiiriin, joka oli sopusoinnussa asiakkaiden, työntekijöiden ja ravintolan tilojen kanssa. Jokainen yksityiskohta toi oman mehevyytensä, antoi maustetta sille ystävällisyydelle ja keskustelujen sävyille jota aistini minulle välittivät. Tuli tunne, että täällä esimiehet osaavat ruokkia hunajalla, ja täällä arvostetaan laatua, ruoan lisäksi myös henkilökunnan hyvinvoinnilla. Kaikki tuntuivat viihtyvän.



Sognosta löytyy myös yksityitilaisuuksiin kabinetti
Viineissä löytyy laatua, makumatkat ovat suuntautuneet Italian viinitiloille
















Blogaajissa asiantuntijat paikalla

Blogaajia alkoi tipahdella paikan päälle pikkuhiljaa. Oli hienoa nähdä ja kuulla millaista on olla oikea ruokablogisti. Tutustuin mm. blogaaja Himahellaan, jonka asiantuntevuutta ja kokemusta illan mittaan saatoin vain ihailla, https://kotiliesi.fi/himahella/

Myös Muna-kirjan kirjoittaja ja Kotilieden Food Manager Sanna Mansikkamäki pääsi paikalle.https://www.adlibris.com/fi/kirja/muna-9789523214125


Aperatiivista ruokailu alkaa

Illallisen aikana saimme maistella niin aperatiiveja kuin viinejäkin, vettä, kahvia ja grappaa unohtamatta. Koska en ole mikään viiniasiantuntija, ja matkustanutkin hyvin vähän, ja hyvän aikaa sitten, jäin mielelläni odottamaan tarinoita. Ja niitä kyllä sainkin kuulla.


Aperatiiveihin liittyi paljon tarinoita, aina moottoripyörästä museoon.
Aperatiivi oli raikasta, hedelmäinen tuoksu, jälkimaku ehkä hiukan väkevä. Tietävämmät puhuivat bitterimäisyydestä. Italialaiseen juomakulttuuriin kuuluu, että viini virtaa ja sitä on oltava tarjolla vaikka ei kaikkea joisikaan. Niinpä myös aperatiivilasillisen saattoi jättää puolitiehen ruokahalun noustessa. Suomalaisestahan se kuulostaa alkoholin väärinkäytöltä. Italialaiseen tapaan kuuluu myös viihtyä ruokapöydässä yömyöhäiseen. Ruokailu on seurustelua, eikä silloin kiirehditä heti jälkiruoan jälkeen ravintolastakaan pois. Toisin kuin suomessa.


Italiassa punaviiniä juodaan vain ruokajuomana
Mielestäni alkuruokiin tarkoitettu valkoviini oli todella kuivaa, lähes hapanta. Asiantuntija ehkä kuvaisi sanoilla raikas ja hedelmäinen. Punaviini oli hyvinkin hapokasta, mutta sopi possunlihan kanssa hyvin. Olen italialaisten tavoin aina ollut sitä mieltä, että punaviini on vain ruokajuomana hyvää.

Illallisviinit:
Soave Classico Organic. Pieropan. Doc. rypäleinä: garganega, trebbiano
Casalferro. Barone Ricasoli, IGT Toscana. Rypäleenä Nebbiolo
 

Raaka-aineet tulevat Italiasta, mutta tehdään suomalaiseen suuhun sopiviksi

Italialainen ruoka saattaa olla paikan päällä eksoottinen kokemus, mutta kotimaassa liian napakaksi jäänyt pasta saattaa aiheuttaa sanomista. Aivan samoin kuin italialainen saattaa ihmetellä miksi me sotkemme ketsuppia pastan sekaan. On ruokia jotka jakavat mielipiteitä kulttuurillisista eroista johtuen. Aivan kaikkea ei voi toteuttaa, sanoo Pia Olanterä. Sisäelimiä käytetään Italiassa paljon hyödyksi, toisin kuin suomessa. Pizzoissakin on eroja.

Italialaiset tykkäävät yksinkertaisesta ja laadukkaista raaka-aineista tehdystä ruoasta. Keittiöt ovat alueellisia, maakuntakohtaisia. Paljon matkanneet tiesivät kertoa, että toistoja ruoassa oli kyllästymiseen asti. Silti inspiraatiokohteitakin löytyi. Pia Olanterä kertoi matkaavansa miehensä kanssa 2-3 kertaa vuodessa sekä viinitiloille, että uusia makuja maailmalta hakemaan. Myös Suomen sesonkiajat huomoidaan. Juureksia hyödynnetään.

Helmi- ja maaliskuussa italialainen tavarankuljetus hiljenee ja Trattonia Sognon ravintoloitsijoiden on mietittävä ruokalista uusiksi. Kaikkia raaka-aineita ei ole saatavilla. Syödäkseen asiakas kyllä saa, ja ainahan voi poiketa viinilasilliselle.


Ilta oli herkuttelijan paratiisi 


Vastaleivotut leivät tuodaan pöytään pienissä koreissa
Ruoka oli maukasta; Rapeapintainen leipä oli vastaleivottua. Alkuruokana ollut jänisrisotto ei eronnut paljoa kanarisotosta edes maultaan. Mustekala oli grillatun rapeaa ja hiilistä.
 
Alkuruoka: Juureksia & pistaasia
Polpoa, persiljaa & sitruunaa
Jänisrisottoa

Mustekala jakaa mielipiteet kahtia

Jänisrisotto on harvinainen herkku



















Pääruokana oli gnudeja, keltaisia, pehmeitä ja höttöisen kevyitä perunan näköisiä palloja. Sulivat suuhun. Mallaspossu oli roseenakin mehevää.

Suussa sulavia Ricotta-gnudeja

Mallaspossua roseena
Vaikka possua ei suositella syötäväksi mediumina, oli Pia Olanterä sitä mieltä, että illalliseksi se kyllä sopi. Hän oli muutenkin sitä mieltä, että suomi on puhdas maa myös kanaliha ja -muna taloudessa. Olen samaa mieltä, mutta olenkin maalaistalon kasvatti. Meillä oma possu syötettiin ja kasvatettiin itse, joten kaikki mitä syödä saattoi käytettiin hyödyksi. Ja minä pikkutyttönä jo opin syömään raakaa lihaa.
Kurpitsa on maukas lisuke pääruoan kanssa

Kasvislinjalta totesin, että juurekset olivat karamellimaisen hunajaisia. Niitä oli kuulotettu ehkä pannulla. Osaisinpa itsekin. Kurpitsakin oli aivan erilaista kuin mitä olen aiemmin maistanut. Lisämakua ruokiin antoivat yrtit tuoreudellaan. Minttua ja pistaasia italialaiset kuulemma suosivat paljon.

Pääruoka: Kurpitsaa & minttua
Kaartilan mallaspossua
Gnudeja & caponata

Pääruoka-annos näytti tältä



Jälkiruokana päärynät ja vadelmat sulattivat lopunkin vastalauseen jos sellaisen joku ehti saada. Panettonekakku käärittiin esiin paketistaan ja jouluisen hedelmäinen maku otti omakseen. Kaikenkaikkiaan ruoka sai täydet pisteet.

Päärynäjälkiruokaan kuoritaan ainakin 100päärynää, kun se on listalla
Panettonekakkua saa myös Stockmannin herkusta

EspRessoon voi lorauttaa tilkan Grappaa









Jälkiruokien aikana siirryimme keskustelemaan italialaisten grapan juonnista. Grappa on juomien aatelia ja viinirypäleiden ekologista jälkikäyttöä. Mitään ei laiteta hukkaan. Jopa kuoret ja siemenet hyödynnetetään. Grapan tarkoitus on sulattaa ruoka, siksi sitä käytetään jälkiruokien yhteydessä.

Grapalle: Päärynöitä & valkosuklaata
Panettone kakkua
Espresso




Grappa on italialaisten Jumaljuoma

Grappa on italialaista, viinirypälemäskistä valmistettua, alkoholipitoisuudeltaan 40-60 prosenttista, paloviinamaista juomaa, josta kuitenkin nautiskelijat löytävät hedelmäisiä ja pyöreitä makuja. Kuten viineihin, myös grappoihin liittyy paljon erilaisia tarinoita. Niitä meille oli kertomassa
Vinetumin myyntijohtaja Jussi Soini.



Ginipohjainen Grappa
Maistelimme ja haistelimme grappaa Jussi Soinin esimerkkiä mukaellen. Juomalasi oli erityisesti grapalle valmistettu. Juomaa lasin pohjalla oli noin sentin verran. Lasin leveämmässä osassa pyörittelimme juomaa asiantuntevin ottein, ja kokeneimmat viinintuntijat kertoivat mielipiteitään juoman laadusta. Tunsin itseni ummikoksi, ja ajattelin, että onko Keisarilla taas uudet vaatteet, joita minä en vain jostakin syystä näe.


Grapan taika on erikoislasissa
Minusta kirkaan värinen grappa tuoksui hieman ummehtuneelta puulta, ja oli paloviinan makuinen. Vasta kun olin maistellut useamman kerran kielenkärjellä ja pienellä siemaisulla sain jotakin tuntumaa viinasta. Asiaa auttoi jälkiruokana ollut Panettonekakku. Syötyäni sitä palasen tunsin ns.hedelmäisen maun myös grapassa. Tämä oli kuulemani mukaan tarkoituskin.

Keltaisempi grappa tuoksui pistävältä, oli enemmän Whiskymäisempi ja ikään kuin pyöreämpi maultaan. Kumpikaan 40% juoma ei ollut kuitenkaan minun makuuni. Pienikin siemaus levisi koko suuhun, ja turmeli poltteellaan limakalvot. En voinut olla irvistelemättä. 


55% Grappa kuolemassa sukupuuttoon

Meille tarjottiin kuitenkin vielä tippa 55% grappaa, josta aioin ensin kieltäytyä, mutta päätin vielä maistaa. Onneksi maistoin, sillä olin ällikällä lyöty. Tämä grappa oli sellaista maultaan, ettei hattarakaan voisi olla pehmeämpää. Jos olette maistaneet joskus laatukonjakkeja, niin tavoitin jotakin samaa tässä grapassa, paitsi, että tämä vei voiton konjakkien kuninkaasta XO:stakin. Taika piilee molemmissa juomissa pitkässä kypsytysajassa. Suosittelen vahvasti. Valitettavasti maistamani grappa on kuolemassa pian sukupuuttoon. Oikeasti.

Grapat: Poli Morbida moscato (kirkas)
Poli sarpa riserva (tamminen)
Lisäksi, Poli Arzente (brandy) ja Poli Barrique 2000 (tamminen)



Ilta opetti paljon, ja eläväiset tarinat toivat mielenkiintoista tietoa niin italialaisesta kulttuurista, kuin myös ruokien raaka-aineista, ravintolan pyörittämisestä, ja viineistä. Entistä varmemmin olen sitä mieltä, että juuri tarinat joita ruokaan liittyy on tärkeä ymmärtää. Ruoka ei ole pelkää syötävää, vaan paljon, paljon muuta.

Intohimo ruokaan ja viiniin yhdisti ravintolan perustajaparin
Kiittäessäni ja jättäessäni käyntikorttia illan loputtua jätin hymyilevän asiantuntijajoukon taakseni. Kunnes jälleen kohtaisimme, nyt oli aika matkata kotiin meditoimaan.

Rautatieasemalle kävellessäni pohdin kulunutta iltaa mieli pirteänä. Sama virkeys oli vielä yöunien jälkeenkin. Totesin, että minun tieni ei ehkä vie Roomaan, mutta edelleenkin se kulkee ruokakaapille.

Ruokaa voi lähestyä monesta näkökulmasta, monesta maasta. kulttuurista, monella eri tavalla. Ei ole yhtä ainoaa tapaa, on kokonainen kirjo kokea, kokeilla, testata ja oppia uutta.

Makuasioista  ei voi ehkä kiistellä, mutta ennen kaikkea ruoka synnyttää keskustelua.

Mielenkiintoiseksi tämän ruokablogaamisen tekee se, että tämä on hemmetin monipuolinen ja -rytminen taiteenlaji, joka sopii kaltaiselleni heinäsirkalle. Opettaa koko ajan lisää, en pääse kyllästymään.


Ruokalista perustuu Italialaisiin raaka-aineisiin ja sesonkituotteisiin








Mitä mieltä olet, onko ruoka hyvää vain kotimaassa, vai lähdetkö hakemaan makunautintoja muista maista? Merta edemmäs kalaan on joskus hyvä lähteä, vaikka inspiraatiota hakemaan? Kerro tänne paras lomamatkasi herkku. Hyödynsitkö kotona, ja tuliko ruokaviini mukana?



Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet ja menun virallinen lisäys.


4 kommenttia:

  1. Voi, olisinpa minäkin päässyt mukaan! :) Hyvin kyllä tiivistit illan kulun; näin ainakin pääsin kokemaan osan siiä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva kun pääsit tunnelmaan ja näin maistamaan Töölön sydämen Italiatarjontaa :)

      Poista
  2. Kiitos kauniista sanoista ja oli kiva tutustua! Ilta oli juuri kuvailemasi kaltainen.

    VastaaPoista
  3. Todellaki mahtava ilta oli 😊 hienosti kiteytetty, osaispa itekkin kirjottaa noin sujuvasti 😃 sitä mustekalaa täytyy käydä maistamassa uudestaankin

    VastaaPoista

Kuuma sosekeitto antaa kylmälle kyytiä

Raaka-aineiden kirjo Tänään tein sosekeiton. Kylmän päivän paras herkku on kuuma keitto jossa on luonnetta. Tänään keiton virkaa teki s...