kotiliesi

torstai 28. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, tilantarve ja uskomukset


Joulusta kohti uutta vuotta
Onko sinustakin ihanaa kun vuosi vaihtuu, vaikka et tiedäkään mitä se tuo tullessaan? Minusta on. Onko sinulla tapana tehdä taikoja, valaa tinaa tai toteuttaa muita uskomuksia uuden vuoden aikaan? Minulla ei. Kaipaatko tilaa yksinoloon juhlapyhinä, vai viihdytkö seurassa. Minä kaipaan tilaa aika ajoin.

Kun haluat tietää mitä meillä syödään uutena vuotena, seuraa instagramtiliäni, sinne postaan kuvat. Jotakin uutta päätin laittaa tänä uutena vuotena esille perinteisten nakkien ja perunasalaatin, tai tortillojen tilalle. Seuraa täältä: https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi


Suklaaherkku sisälsi lisää suklaaherkkuja
Välipäiviä viettäessä loputkin jouluruoat katoavat pikkuhiljaa jääkaapista. Vanhin poika kipaisee jääkaapille tuodessaan pyykkiä pestäväksi. Kun hän hakee pyykkinsä käy jääkaapin ovi jälleen. Ei ole siis huolta siitä, että ruokaa menisi hukkaan. Kun arki astuu kuvioihin, ja poika saa pesutuvan avaimen käynnit harvenevat, ja jääkaappikin näyttää normaalimmalta.

Joulun runsaudensarvesta on ehditty nauttia myös suvun kesken, ja äitini pitopöydässä kelpasi herkutella. Tapaninpäivänä kuitenkin tarvitsin jo joulun tunnelmasta henkistä tilaa. Punainen väri sai lähteä, ja siirryin valkoiseen ja tilaa antavaan verhoiluun.

Nakit ja lihapullat uuden vuoden herkuksi


Erakkoluonne on tilantarvetta

Olen sen verran tilaihminen, että kaikensorttinen läheisriippuvaisuus alkaa ahdistaa varsin pian. Vaihdevuosioireet tuskin helpottavat olotilaa, mutta olen myös perusluonteeltani varsin avaraa tilaa rakastava.

Menneessä elämässä sopeuduin, pyrin miellyttämään, ja kuvittelin valitsevani oikein. Seurasin liikaa oletusta, en osannut kyseenalaistaa tarpeeksi. Sairastuin itsekin läheisriippuvaisuuteen, jonka seurauksena koin onttouden tunnetta ja jaksoin ihmetellä miksi en kokenut olevani onnellinen, vaikka kaikki oli periaatteessa hyvin. Oli aviomies, lapset, kissat, ja omakotitalo, auto, ja rahaakin tilillä. Perussettiä siis. Minä kiittämätön sielu en vain osannut olla tyytyväinen.

Tänään olen toista mieltä monesta ennen itsestäänselvänä pidetystä asiasta, ja olenkin vetänyt rajoja sekä itselleni, että toisille. Tarvitsen hengitystilaa, ja lähelleni vain niitä ihmisiä jotka sen myös ymmärtävät.

Suupalat jouluherkkuna sopivat uuteen vuoteenkin

Uskomukset juontuivat lapsuudesta

Oli myös aika jolloin olin lähes hermoheikko uuden vuoden saapuessa. Ikään kuin kuolin ja synnyin uudestaan vuodenvaihteessa. Tuohon kokemukseen liittyi kuitenkin vahva pelko kaiken menettämisestä.

Aina olen itseäni täysipäisenä pitänyt, silti olen ollut jonkin sortin epäjumaliin uskova. Mystisiä asioita en kiellä tyystin vieläkään, mutta en myöskään välttämättä usko niihin pohtimatta eri näkökulmia. Ennen uskoin kaiken Jumalasta Saatanaan ja siltä väliltä, Niinpä myös pelkäsin kaikkea mahdollista, tein taikoja ja tinoja, näin ennusmerkkejä kaikkialla ja olin varma, että kuolen tai perheeni kuolee heti huomenna tai kun vuosi vaihtuu. Ulospäin olin kuitenkin viilipytty.

Saattaa kuulostaa mielipuoliselta tai hassulta, mutta minulle se kaikki koettu oli totisinta totta. Syy: Olin koko pienen ikäni kuunnellut vanhojen tätien muisteluita, perinteitä, ja taikauskoisia "älä ojenna suolaa pöydän yli, tai jotakin pahaa tapahtuu"-juttuja. Hämähäkkiä ei saanut tappaa etteivät vanhemmat kuole, yms. Lisäksi luin paljon erilaista kirjallisuutta, ja pikkuserkkujeni kanssa teimme spritismisiä istuntoja ja olimme varmoja, että piru itse liikutti lasia laudalla. Mielikuvitukseni oli rajaton. Joku sanoisi ehkä yliherkäksi.

Mörköjä en kuitenkaan pelännyt. Käärmeitä, karhuja, susia ja muita metsän petoja kyllä. Pimeällä pihanperälle pikkuasioille ei huvittanut kovin myöhään lähteä. Avioliitossa ollessani pelkoja lietsoi perinteet joista pidin kiinni. Piti olla sinistä, lainattua ja vanhaa sekä uutta. Häätkin viimeisen päälle traditiota noudatten.
Juhlajuoma uudeksi vuodeksi


Terve järki voitti tunneihmisen sydämen

Tänään en usko joulupukkiin, en tee juhannustaikoja, tai vala tinoja, en lue horoskooppeja uskomuksen innolla, en kuulu myöskään enää kirkkoon. Olen agnostikko, lähempänä ateistia kuin tosiuskovaa. Kyseenalaistan kaiken.

Jätän silti oven raolleen sen verran, että uutta kohdatessani voin tutustua siihen lähemmin, katsoa syvemmälle luvattuun asiaan, ja päätöksen tehdessäni tiedän onko varmaa vastausta olemassa. Kaikkea avaruudessakaan ei liene tutkittu, aina on siis mahdollisuus, että jokin outo asia, ei olekaan niin outoa, kunhan siihen ensin perehtyy.

Ja johonkin sentään vielä uskon, itseeni. Alitajuntani kertoo myös unissa usein vastauksia pohdintoihini, jotka sitten jäsentelen tekstiksi. Opin ymmärtämään lisää itseäni. Myös ympäröivää maailmaa.



Mihin sinä uskot, Jumalaan, Ylösnousemukseen, enneuniin vai Tarotkortteihin?
Entä kuinka sinä vietät uuden vuoden? Virtaako skumppa, vai pelaatko seurapelejä? Onko halua rakettiräiskyntään, vai suljetko korvasi meteliltä? Kerro toki.


Uutta vuotta kohden hedelmäsmoothiella



Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, sekä Youtubea ja Likea eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/

https://www.youtube.com/watch?v=Et1bspYeMjg
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj


Edit: Tarkennuksia ja lukikorjauksia


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ahdistaako rakkaus ruokaan?

Hotelli Scandicin aamiaiskahveilla tutustuttiin sydämen terveyteen Kahvi on loppu. Puren hammasta. Jaksaa, jaksaa. Kofeiiniriippuvaise...