kotiliesi

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pieniä piristäviä nautintoja arkeen

Raikas ja hedelmäinen

Helmikuu on ollut pakkaspäiviä ja erilaisia tapahtumia täynnä, ainakin omassa elämässä. Vilkkaan kuukauden sisään on mahtunut jos minkalaista herkkua aina silloin, kun on ehtinyt niitä valmistamaan tai vieraissa pöydissä maistamaan. Hyvin valmistettua kasvisruokaakin olen saanut maistaa eräässä palaverissa.

Perusarkiruoka on täyttänyt oman arjen, joten budjetin yhä ollessa tiukka on samoja sapuskoita laitettu pöytään viikosta toiseen. Niistä en ole nähnyt tarpeelliseksi laittaa toistokuvia instaan, enkä blogiin.

Viikonlopun salaatti:
Cosmopolitan rapeaa  ja makeahkoa salaatinlehteä silputtuna.
Saunapalvikinkkua
kurkkua
tomaattia
ja sipulia pilkottuna.
Kurpitsansiemeniä
ja appelsiinin paloja.

Lisukkeena kermaviilikastike: 
ripaus suolaa
sitruunan mehua
sitruunapippuria
sinappia
raastettua kurkkua
ja puristettua valkosipulimurskaa.


Töiden metsästämistä

Töitä olen hakenut edelleen aktiivisesti, juossut eri tilaisuuksissa ja verkostoitunut muutenkin kuin somessa. Olen brändännyt itseäni ja osaamistani erilaisten somekanavien kautta milloin hiljaisemmin, milloin ärhäkämmin.

Suunta alkaa löytyä. Eri asia onko se oikea vieläkään. Potkin tuulimyllyjä vastaan, ja välillä puhkun tarmoa uskoen itseeni ja osaamiseeni, ja välillä olen varma, että en ole koko 50vuoden aikana oppinut yhtään mitään. Turhan panttina ollut ja elänyt.

Odottamani tiedottajan paikka meni toiselle, mutta sain haastattelun suorittaneelta esimieheltä hyvät suositukset, ja hän lupasi viedä itsekin viestiä eteenpäin, jotta työllistyisin. Verkostoitumista tämäkin. Ohjaajan vapaaehtoistyö Narsistien uhrien tukiyhdistyksessä alkoi, ja kartuttaa kokemusta, vaikka ei kukkaroa. Tuo sisältöä elämään.

Nyt meillä sairastellaan. Tottakai lomalla. Paukkupakkasia odotellaan ja kiristelen poskilihaksia kun purnaan, ettei toppavaatteita ole vieläkään. Nuorisohan niitä ei suostuisi edes päälleen laittamaan, mutta kyllä minun lihaksilleni ja luilleni lämmin tekisi hyvää. Pukeudun nyt siis kerroksittain ja näytän entistä enemmän Michelin rengasukolta. Vyöryn ohitsenne, josa kadulla nähdään.


Lohta leivälle

Poikani tahtoi lohta, kun kävimme kaupassa. Tuhottoman kallista, mutta taivuin toiveeseen tällä kertaa. Kerran kirpaisee, on kuitenkin paikallaan välillä hemmotella itseään ja jälkipolvea. Niinpä ruisleipä sai päällisen savustetusta lohisiivusta.


Lohivoileipä

Viineissä on eroja

Poikien ollessa isällään hemmottelin itseäni viinillä. Löysin Alkosta kerrankin sopivan josta oikeasti tykkäsin. Mikä parasta, viini löytyi ns.kyykkyhyllyltä, sieltä mistä halpisviinit yleensä löytyvät. Ei vain maistunut halvalta, kuin ehkä jonkun viiniasiantuntijan mielestä.

Eli, ei, en ole edelleenkään viiniexpertti, tiedän vain mistä tykkään ja mistä en. Kuten nykyään vähän jokaisessa asiassa on käynyt. En juuri hukkaa aikaani sellaiseen mikä ei vie eteenpäin.

Täyteläisen tumma
Castillo Montroy Reserva 2013
Espanja, Valencia
Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, kypsän karpaloinen, kevyen mausteinen
Luonnonkorkki
13,5%
Hinta 7.10e.


Olen aika kranttu viinien suhteen. Maun pitää olla suuhun sopivaa, ja mielellään tummaa ja täyteläisen tuntuista. Varsinkin punaviineissä.

Valkoviineissä pidän raikkaasta ja lämpimän makeahkosta pirskahtelevasta mausta. Skumppa tai kuohuviini ajaa saman asian.

Muuten olen lähinnä oluen ystävä, ja niissäkin on eroja. Valtavasti.Vaaleat laagerit ovat minun makuuni, tai jokin erittäin hyvä tumma. Makeasta maltaasta en pidä muussa kuin kotikaljassa, perheelle tarkoitetussa alkoholittomassa. Lonkeroista ja siidereistä pidän myös, mutta ostan harvemmin, lähinnä vaihteluksi. Hampaat eivät kestä sokerilientä pitkään.


Bubeissa on oma tunnelmansa

Rakastan olutbubeja joissa on valinnanvaraa maistella erilaisia makuja, ja varsinkin ulkomaan kamaralla kulttuurit ovat upeita kohtaamisia täynnä. Vaikka en olekaan kielillä kovin hyvin puhuva, niin olen aina kommunikoinut jotenkin ymmärrettävästi. Aina olen oppinut uutta, enkä puhu nyt seksistä ja parisuhteista, vaan rehellisestä keskustelusta erimaan ihmisten kanssa.

Siitä on aikaa, kun olen ulkomailla ollut kunnon bubissa. Virossa viimeksi, ja silloinkin eksyimme kaverin kanssa paikallisten omaan piilobaariin, jossa harvoin turistit vierailevat. Saimme lämpimän vastaanoton ja ikimuistoisen muiston Pärnun vieraanvaraisuudesta.

Tulevaa Unkarin matkaa oikein odotan. Kiitos vaan äidille ja systereille jotka lahjamatkan viime vuonna olivat ostaneet, ja nyt aika lähteä on lähellä. Pojillekin mummola-aika koittaa, kun mamma revittää muilla mailla vierahilla. Ajattelin ottaa kaiken hyödyn irti, kuvata ja kirjoittaa, ehkä joku lehti innostuu ja ostaa jutun. Ja 19 vuoden jälkeen todella aion myös nauttia siitä, kun kerrankin lähden Viroa ja Tukholmaa kauemmas matkustamaan. Viimeksi 1999 olin espanjassa.


Mitä sinulle kuuluu? Maistuuko salaatti, skumppa vai matkustatko mieluummin paukkupakkasia karkuun etelän lämpöön?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pitkä viikonloppu

Takana on pitkä viikonloppu. Painettiin töitä putkeen kaksin pomon kanssa. Nyt on hyvä huokaista.  Kroppa nauttii lepoasennosta,...