kotiliesi

lauantai 12. tammikuuta 2019

Kokkikoulun keittiöviikot alkoivat

Juustoiset juurespihvit
Kokkikoulun keittiöviikot kännistyivät. Pääsimme valmistamaan kasvisruokia oikeaoppisesti. Proteiinit ja vitamiinit kohdillaan. Valmiit tuotokset menivät myyntiin koulumme kahvilassa sijaitsevaan kauppaan. Ei hävikkiä opetuskeittiön harjoituseristä.

Pääsimme siis keittiötyön äärelle ja omalla kohdalla myös epämukavuusalueelle. Ei siksi, ettenkö osaisi olla keittiössä, vaan siksi, että epävarmuustekijöitä on useita. Matematiikka on niistä yksi.


Kuinka paljon ja mitä raaka-aineita

Käyttöpainosta ostopainoon


Teoriatunneilla koin tunteen, että nyt puhutaan hepreaa. Reseptiikkaa ja matematiikkaa. Suorittajaluonteeni kauhistui, kun ymmärsin etten osaakaan laskea ja muuntaa. Menin siis lukkoon ja hyydyin. Niin käy lähes aina, kun olen uuden edessä. Tulee vahva tahtotila juosta karkuun ja paeta vastuuta, tunnetiloja ja varsinkin omaa itseään.

Koulussa koen jälleen olevani heikoilla jäillä. Menneisyyden tunneaallokot yrittävät vetää mukaansa. Olen varma, että olen unohtanut jotakin, ja teen asian uudelleen varmuuden vuoksi. Kun olen hetkenkin paikoillani tai tekemättä mitään koen, että olen laiska. Haluan kotiin, ja haluan olla paikalla. En osaa päättää. Pohdin olenko sittenkään oikealla tiellä. Ehkä olisi pitänyt jäädä eiliseen.

Valmis kiusaus myyntiin
On paljon helpompaa olla tutulla ja turvallisella alueella, jossa omaa osaamistaan ei tarvitse kyseenalaistaa. Se on vähän sama kuin ihmissuhteissa. Jos kokee kaverin sellaiseksi jonka kanssa on helppo tulla toimeen hakeutuu tämän rinnalle. Mutta jos tyyppi herättää liikaa joko kielteisiä tai myönteisiä tunnetiloja ottaa tästä mielellään etäisyyttä. Miksi vaivautua edes tutustumaan, kun vaikeaa siitä tulee kuitenkin. Hankalia tunteita, jotka epäonnistuessaan vievät enemmän energiaa kuin tuovat.

Kun aikanaan kysyin expuolisolta, että miksi ihmeessä tämä halusi minut takaisin, kun suhteestamme ei kuitenkaan tullut sen parempaa, sanoi hän, että koska se oli helpompaa niin, kuin ryhtyä uuteen suhteeseen. No, me erosimme lopulta, ja nyt hänellä on ollut jo vuosia uusioperhe. Uskon uuden alun luomisen kannattaneen hänen kohdallaan. Ja koen, että omalla kohdalla keittiöalan opiskelu vie minua eteenpäin, siitäkin huolimatta, että koen juuri nyt vahvaa epäuskoa omaan osaamiseen.



Harjoittelulla mestariksi

Kasviskiusausta tehdessä opeteltiin veitsen käyttöä ja oikean kokoista suikalointia. Ranskankieliset sanat alkavat jäädä muistiin. Termistö eli ammattisanasto alkaa toistuessaan olla osa ammatti-identiteettiä. Ja vaikka kielitaitoni on tasoa heikko, niin ammattisanaston yleensä opin.

Pientä soiroa kasviskiusaukseen

Suikaleita harjoitellessa veitsi osui myös omaan lihaan ja haavoilta ei voinut välttyä. Laastari laitettiin suojaksi ja hansikkaat käteen, ja takaisin työn ääreen. Termit lentelivät ilmassa, ja tulosta syntyi. Jokaisen käsiala keittiötyöskentelyssä on persoonallinen, ja vain harjoittelemalla oppii.


Kokki siivoaa omat sotkunsa

Kokin työhön kuuluu keittiön siivous. Kokki siivoaa omat jälkensä, ja auttaa tarvittaessa myös toisia. Jokaisella on myös vastuualueensa. Tiimityötä siis. Ja koska olemme koulussa kaikki opetetaan alusta alkaen. Työpaikoilla perehdyttäjän tehtävä on kertoa olennaiset työpisteessä. Hyvä niin.



Kiiltävä keittiö on puoli ruokaa
Kun kerran kunnolla oppii, sen myös sitten osaa. Näin ainakin itse ajattelen omaa ammatillista selkärankaa rakentaessa. Mutta se siivous. Olen tässäkin epämukavuusalueella. Siivoan luokkakavereiden kanssa samassa tilassa ja pohdin teenkö tarpeeksi tarkkaa jälkeä.

Otan jokaisen irtonaisen kuulemani pikkusanankin itseeni, ja yritän parantaa kädenjälkeäni. On tunne, etten osaa enää edes siivota oikein. Ei pitäisi olla niin herkkä.

Olen suorittajaluonne ja vaadin itseltäni täydellisyyttä, olematta sitä kuitenkaan. En edes halua olla. En myöskään halua olla se, joka ei tee mitään. Ristiaallokko mielenmaisemassa laittaa kyseenalaistamaan kaiken, varsinkin itsensä, ja omat ajatusmallit, ja näin koulutuksen tuleekin toimia.



Opintokäynti avaa uusia maailmoja


Myös opintokäyntejä on ollut, ja luvassa myös lisää. Opintokäynnit avartavat maailmaa ja opettavat lisää keittiöalasta. On hienoa tietää mistä raaka-aineet tulevat, ja miten niitä käsitellään. Millaisia ovat ne paikat joissa nykyisin työskennellään ja mitä ennen vanhaan on tehty, ja millaisilla menetelmillä ja välineillä. Historia on aina hyvä tuntea, jotta ymmärtää kokonaisuuden.

Uusia makuja
























Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herkuttelujuuston ystäville

Kaupallinen yhteistyö: Le Gruyére AOP Tässä postauksessa kerron kaupallisesta yhteistyöstä Le Gruyére AOP kanssa ja annan vinkkejä...