kotiliesi

torstai 30. marraskuuta 2017

Joulupöytään: Persimonherkku ja Raejuustovuoka

Persimonherkku luumurahkan tilalle
Raejuustovuoan voi tehdä myös suolaisena
Kotilieden pyynnöstä testasin uutta joulupöytään: Persimonrahka ja Raejuustovuoka.
Kaksi jälkiruokaa joista makeampi, ja hieman miedompi heille jotka eivät niin persoja makealle ole.
Kokeile ja ihastu! Bon apetit!


Raejuustosta voi tehdä makean vuoan

Raejuustovuoka osui silmiini noin kuukausi sitten ruotsalaisen kaverin sivuilta. Kiitos, tack så mycket, Katja. Ensin etsin vuoalle suomennosta, sen jälkeen vastaavaa suomalaista reseptiä internetistä. Löysinkin aika monta, mutta vain yhden sopivan. Loput olivat suolaisia versioita.

Testaamani raejuustovuoka on makea, vie oikeasti kielen mennessään, ja on hyvä makeannälän sammuttaja, tai ateriajuhlan viimeinen palanpainike. Voisin kuvitella jonkun kuivan, kylmän valkoviinin tai kuplivan vastapainoksi.

Raejuustovuoka:

400g raejuustoa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
3 munaa 
100g mantelirouhetta 
1 dl maitoa
1 dl kermaa 

Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot varovasti sekoittaen, sekä loput aineet. 175c, keskitaso, 45-60 min. Valmis vuoka kun ruskea pinta ja tikkuun ei jää taikinaa. Virallisessa ohjeessa suositeltiin käyttämään mansikoita vuoan kanssa. Käytin suuntaa antavana ohjeena tätä: https://www.ideakeittio.fi/reseptit/raejuustovuoka

Suolainen raejuustovuoka täältä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/50372/Kasvis-raejuustovuoka/
Raejuustovuoan taikina on nestemäinen



Valmis vuoka on makea ja rakeinen



Persimonista uusi luumu

Joulupöydässä on usein perinteinen luumurahka. Tänä vuonna vaihtoehtona voisi olla vaikka testaamani persimonherkku. Persimonin luumumaisen maun tuo mielestäni parhaiten esiin jouluiset mausteet, esimerkiksi piparkakkuun tarkoitetut.  Siksi lisäsin niitä oman pääni mukaan. Eikä rahka ole muutenkaan perinteisesti valmistettu. Lopputulos oli mieto makeudeltaan, pehmeä, luumumainen ja aavistus joulua piparimausteilla.


Persimonrahka on mieto ja luumumainen maultaan
Persimonherkku:
 3 kypsää persimonhedelmää
2 dl kermaa
200-400g rahkaa
250g luonnonjogurttia
2 tl piparkakkumaustetta
0,5 tl kardemummaa
0,5 dl sokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sokeri ja loput aineet, sekoita. Koristele piparilla ja mantelirouheella. Persimonherkuun en käyttänyt erikseen ohjeita. 

Löydät täältä lisää persimonista valmistettavia jälkiruokia:
https://www.k-ruoka.fi/reseptit/persimonrahka





Joulua odotellessa voit käydä tsekkaamassa blogeja myös Ruusumäeltä. Tartu myös arvontaan: http://omituinenpieniperhe.blogspot.fi/2017/11/blogiarvonta.html?m=1

Onko joululistalla jo luumut ja hedelmät. Omenat ja viikunat. Oletko pohtinut menua tälle vuodelle? Perinteitä vai uusia makuja, kenties aivan uusi, moderni joulu? Kerro oma jouluinen herkkusi tänne.


Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet.


tiistai 28. marraskuuta 2017

Uutta: espanjalainen La Carretera avasi ovensa

Espanjalainen Valtatie löytyy Kampin Autotalosta
Tänään poikkesimme tyttäreni kanssa Kampin Autotalossa lounaalla. Mietimme vaihtoehtoja. Kiinalaista ruokaa teki mieli. Päädyimme espanjalaiseen lounasravintolaan, La Carreteraan.

Kun maltat, voit lukea tästä blogistani sekä kritiikin, että kiitoksen. Ja sen jälkeen päättää miten Valtatie (La Carretera) sinun kohdallasi vie kielen mennessään, vai viekö.


Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Lounasaika oli parhaimmillaan kun etsimme tyttäreni kanssa Kampin Autotalosta ruokapaikkaa. Astioiden kalinaa, ja puheensorinaa. Kehuin erästä ravintolaa tyttärelleni, ja mainostin heidän jälkiruokaansa. Tytär empi. Juuri silloin iso mies tarjoilupöydän ääressä kasasi lautaselleen aimo annoksen aasialaisia herkkuja. Tytär katseli jo notkuvaa sushikattausta oikealla siten, että ottaa askelen jo kohti ravintolaa, kun ääni vierestämme kehotti tulemaan vasemmalle.

Käännyimme. Sisäänheittäjä lähes tyhjästä ravintolasta oli kuullut pähkäilymme, ja päätti houkutella meidät oman ravintolansa suojiin. Epäröimme. Mies väitti, että heillä on runsas espanjalainen herkullinen noutopöytä, ja myös heidän valikoimiinsa kuuluu jälkiruoka. Katsoin tytärtäni, joka hiukan empien luopui aiemmasta päätöksestään. Ravintolan tyhjyys ja alkeellisuus ei houkutellut. Menimme silti.

Pelkistetty tyyli
Pöytäkattaus on pelkistetty valkoinen. Seinien vihreys limeä. Kurkistin kulman taakse, etsin katsellani niitä notkuvia herkkupöytiä ja piilossa olevia asiakkaita. Ei löytynyt.

Kassaneiti on ystävällinen, ja kympin lounas oli äkkiä maksettu. Katsoessamme valikoimaa tiskin vieressä, kysyi tyttäreni minulta oliko tässä kaikki luvattu runsaus. Myönsin näin olevan.

Salaattipöytä on hyvin suomalainen ja lähes lopussa, ja varsinkin retiisin väriin kiinnitimme kumpikin huomiota. Tyttäreni sanoikin, että hänen koulussaan ei olisi laatutarkistus mennyt läpi.
Muhennosmaista ruokaa oli riittävästi, ja seitipyöryköitä meille mainostettiin erikseen. Jälkiruokia emme huomanneet missään.

Päästyämme pöytään katselin hieman enemmän ympärilleni ja huomioin kaktukset seinänvierustalla ja tavernamaisen sisääntuloaukon. Sitten maistoin ruokaa.

 
Tavernamainen portti
Tunnelma tuo etelänlämmön ja tulee lähelle
Aloe Vera




Vihreää energiaa


Reseptit löytyvät kotivuilta

Hypätäänpä eteenpäin jonkin verran:

- Salaisuus on mausteissa. Maustaessa on otettava huomioon oikea hetki jolloin mausteet ruokaan laitetaan, sanoo Toimitusjohtaja Anssi Vienola La Carreteran ruoasta. Hän lupailee myös, että kotikokitkin pääsevät eri kulttuurien resepteihin käsiksi, kunhan kotisivut ovat valmiit, ja toiminta kunnolla käynnistynyt.

Vienola kertoo, että heidän ravintolansa on vasta avattu, työpaidatkin vasta paketista otettuja.

La Carretera toimii toistaiseksi pelkästään lounasravintolana. Iltaohjelmaa sekä ruokailua on kuitenkin luvassa kunhan ensin tyhjänä nurkassa seisova sherry- ja viinikaappi, sekä ravintolan kotisivut saadaan täytettyä.

Toimitusjohtaja Anssi Vienolan harrastus muuttui työksi



Vienola kertoo olleensa pitkään espanjalaisen ruoan ystävä ja harrastaja. Nyt harrastuksesta on aika tehdä täyttä työtä. Ravintolan nimi tulee espanjalaisesta sanasta Carretera eli valtatie. Vienola toteaakin, että ravintolan ensisijainen tarkoitus on viedä asiakas makumatkalle eri maihin. Espanjalaisen ruoan lisäksi tarjolle tulee mm.chileläistä, perulaista sekä meksikolaista ruokaa.

Vienolan mukaan vasta aloitettu liiketoiminta tulee onnistumaan juuri Autotalossa, jonka tarkoituskin on toimia erilaisten, jopa tuntemattomien ruokakulttuurien ravintolakeskuksena. 
Ruoka pyritään valmistamaan tuoreista raaka-aineista, mutta myös valmispaketteja löytyy. Raaka-aineita ei aina saa ja on otettava huomioon myös suomalaiseen suuhun sopivat maut, joten asiakaspalaute on tärkeää.

Myös joulu näkyy espanjalaisessa ruoassa. Vienolan mukaan espanjalaiseen jouluun kuuluu lähinnä makeat syötävät, esimerkiksi Turron (mantelimakeinen), makkarat, ja tavallinen arkiruoka joka vain maustetaan eri tavoin jouluksi.

Päivän lounas

Espanjalainen ruoka ei jätä kylmäksi

Ja takaisin alkuun:

Ruokaa maistellessa La Carretan sisäänheittäjä paljastui paikan toimitusjohtajaksi joka halusi tietää miltä ruoka maistui. Minun täytyi lopun kaiken myöntää, ettei hän väärässä ollut. Ruoka kyllä maistui. Kehotin miestä istumaan, esiteltyäni ruokailun lomassa itseni ja kertoessani mitä teen kysyin myös antaisiko hän minulle haastattelun. Kyllä Anssi Vienola antoi.

Buffetlounas on kaiken kattava
Miltä ruoka sitten maistui: Linssikeittoa emme ottaneet. Kanamuhennos potkaisee kevyesti limakalvoja, ei kuitenkaan tyrmää täysin, joten sanoisin mausteisen kohtuuden tulisuudessa. Munakas on maultaan mieto, samalla tuhti koostumukseltaan. Seitipyöryköissä ei kala maistu, sensijaan mausteille täysi kymppi, herkullisia. Lisäpotkua antoi voimakkaasti maustettu kermaisen oloinen valkosipulikastike. Salaatissa retiisit tulivat syötyä lievästä kelleryksestä huolimatta. Kookkaista valkosipulinkynsistä toinen jäi jäljelle. Lautanen tyhjeni, ja saatoin vain sanoa, että sisälleheittäjä oli oikeassa. Herkullinen lounas toi tunteen runsaudesta, yltäkylläisyydestä vatsassa.

Suklaaherkku ja omenahyve
Jälkiruokia on kaksi lajia, suklainen vanukas kermavaahdolla, ja omenahyve. Ne tarjoillaan kahvikupeissa keittiöstä pöytään. Tyttäreni tahtoo suklaisen, joten maistan omenaista herkkua.

Raikas ja kylmä omena on mehevää hedelmänlihaa koko pituudeltaan. Kaneli pinnalla tuo jälkiruokaan joulun. Ennenkuin huomaankaan on jälkiruoka kadonnut kupistani. Samoin kävi tyttäreni vanukkaalle. Katosi. Ja hyvää oli.

Kiitos kuuluu kokille! Me sanomme vain Bon Apetit!


Käy ihmeessä kokeilemassa makumatkaa La Carreterassa, varsinkin, jos et pääse ihan matkustamaan perille asti etelän lämpöön. Vai onko sinulla oma kohde jossa tykkäät käydä herkuttelemassa lounasaikaan, ehkä iltaisinkin? Mikä laatupaikassa viehättää, mikä heikompitasoisessa mättää? Kerro tänne vinkkisi.




Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Arkisen päivän arkiset ruoat

Sunnuntain lounas/päivällinen
Tänään ajattelin laittaa arjen haasteita ruoaksi. Kun kaappi ei notku herkuista, eikä saldo tilillä anna ostaa kalliita raaka-aineita kaappiin, täytyy tehdä sitä mitä voi ja osaa. Helpon kautta. Löydät blogistani muutamia ohjeita, jahka jaksat hieman selailla alaspäin.

Se minkä koen ruoanlaitossa vaikeaksi ovat uudet reseptit uusine raaka-aineineen. Elämäntilanteestani johtuen hinta tietenkin ratkaisee myös. Toisinaan yksinkertainen on riittävä.

Mikrovalmiit lämpimät voileivät iltapalaksi
Nostalgia: Lämpimät voileivät olivat 80-luvulla torstai-illan herkku. Äitini osti ranskanleipää, kinkkua ja juustoa. Taisipa olla välissä muutakin hyvää makua antamassa. Äiti laittoi leivät uuniin, sillä välin kun me tytöt kipaisimme kerrostalon saunavuorolle. Saunaillan jälkeen lämpimät voileivät ja vihreä Aku Ankka limppari maistuivat nälkäisille murrosikäisille iltapalaksi.

Nykyisin teen omalle jälkikasvulleni leivät mikrossa. Laitan päälle sitä mitä kaapista löytyy, tai kuopuksen toiveen mukaan vain yksinkertaista. Ja silloin kun laitan voileivät uunissa, hankin ranskanleivän, ja monenlaista herkkua leivän sisälle lisämakua antamaan.

Lämmin voileipä yksinkertaisesti

 1- 6 kpl ruisleipää
margariinia
metwurstisiivuja
juustosiivuja
majoneesi
ketsuppi

Voitele leivät ja lado päälliset, siten että juusto on viimeinen. Mikroon kunnes juusto sulaa.



Aamupala voi olla tuhti

Aamupala voi olla tuhdimpikin. Ainakin teini-ikäisellä. Keskimmäinen pojista osaa vaatia ja tahtoo monipuolisuutta, ainakin määrässä. Koska kattaus on puoliruokaa, teen välillä näyttävämpiä tarjottimia. Tänä aamuna poika sai eteensä eiliset tortillarullat, ja herkkuvoileivät. Tee, mandariini ja viilis toivat lisämakua aamuun.

Aamutee ja tuhdimpi aamupala

Herkkuvoileipä

Monivilja paahtoleipä
margariini
salaatinlehtiä
tomaattia
metwursti
kurkkua
purjosipulisilppu

Herkkuvoileipään voi kuulua periaatteessa mitä vain. Mielikuvitus rajana. Silli, persilja, tonnikala, lohi, katkarapu, majoneesi, kananmuna, punajuurisalaatti, yms.


Herkkuvoileipään riittää salaattiainekset



Liika kruisailu ruoalla saa kääntymään takaisin

Tarina arkiruoan takana: Luen paljon erilaisia ruokablogeja ja etsin niistä reseptejä myös omaan ruoanlaittooni, tai varmentaakseni määriä. Leivonnassa varsinkin etsin uusia ideoita, mutta törmään palomuuriin siinä kohtaa kun raaka-aineet menevät liian hienoiksi. En koe omakseni.

Ensin en tunnistanut tai tiennyt mihin esim.pestoa käytetään, tai mitä se edes on. Olen toki oppinut, kun luin ja otin selvää. Alusta aloittaminen on kuin peruskoulun ekaluokalla olemista, innostavaa mutta osittain tuskaa. Tulee nimittäin sellainen tunne, että pitäisi osata maustehyllytkin ulkoa, puhumattakaan kastikkeista ja kuorrutteista.

Olen kuin Liisa ihmemaassa, etsin ulospääsyä labyrintista. Johtuen siitä etten edes tiedä miltä hyllyltä aineet kaupassa löytyvät. En ole mikään kauppojen rakastaja ylipäätäänkään. Haen tarvittavan ja sen pitäisi löytyä mahdollisimman helposti.  Lisäksi nykyisin kaupoissa törmää liiankin usein myyjiin, jotka eivät ehdi muilta töiltään näyttämään missä mikin sijaitsee, ja asiakkaana pyörin ympyrää hyllyjen välissä koska silmiini ei osu tarvittava ostos.

Yleensä tässä kohtaa teen U-käännöksen ja palaan joko tyhjin toimin kotiin, tai etsin tutun kaupan jossa tiedän asiakaspalvelun toimivan paremmin. Hoitajana ollessani en voinut tarjota potilaalle "eioota". Jos en itse tiennyt vastausta, otin selvää. Nykyisin kohtaan tämän tästä ammattikuntaa jotka eivät kyseistä taitoa ole sisästäneet.


 Kananmakuinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna ostin kanaa. Jauhelihana, nuijina ja suikaleina. Tein tortillatäytteen kanajauhelihasta ja maustin oman maun mukaan. Kanan ostan yleensä valmiina koipina tai suikaleina. Joten jauheliha oli uusi kokemus. Kanaliemi jäi Lidliin, koska en uskonut tarvitsevani, olin väärässä, ja käytin lihalientä korvikkeena. Luonnonjogurtin tilalla voi käyttää esim. ranskankermaa, kermaviiliä, yms.

Vaihtelua tortillarulliin sisältöä vaihtamalla

Tortillarullatäyte kanajauhelihalla 

400g kanajauhelihaa
1 kanaliemi
200g luonnonjogurttia
0,5 tl chiliä
0,5 tl paprikajauhetta 
1 tl currya

Paista jauheliha ja mausta. Sekoita valmis jauheliha luonnonjogurttiin. Lisää ruokalusikallinen täytettä lähes keskelle tortillalevyä ja rullaa kiinni. Puolita terävällä veitsellä ja lisää tarjoiluastialle. 


 

Ota selvää, opi ja innostu

Luonteeni on utelias, ja tiedonjanoinen. Olen myös kunnianhimoinen. Vaikka en kympin oppilas olisikaan, niin itseopiskelen ja etsin tietoa. Kierrän välillä kauppoja ajan kanssa vaikka niskakarvani pystyssä välillä ovatkin. Silti olen päättänyt, että etenen askel kerrallaan, kiire ei ole. Sillä välin teen arkiruokaa.

Kirpputorilöytö: 6 kpl keittokirjoja, yksi kutsupäiväkirja ja servettejä jouluksi

Taannoin kävin kirpputorilla etsimässä jouluvaloja. En löytänyt. Sen sijaan palasin kotiin syli täynnä keittokirjoja. Sijoitin siis tähän ruokablogaamiseen muutaman euron. Sosiaalinen media antaa nopeasti vastauksia ohjeiden haussa, mutta minä pidän myös printtiversioista ja varsinkin kirjoista. Televisiossa jään koukkuun nopeisiin ruokaohjeisiin, ja katson paljon ruoka-ohjelmia joissa on asiaa tai tarinoita. Vuosikymmeniä sitten tykkäsin kokkisodan kaltaisista viihdeohjelmista, mutta nykyisin visailut eivät innosta.

Tulin lopputulokseen, että on helpompi alkaa rakentaa omaa ruokablogauksen suuntaa siitä mitä osaan parhaiten. Juuri näistä arkisista ruokalajeista, kuten moni ruokablogaaja tekee. Onko arki sitten kaikilla sama, on toinen asia.



Arjen keskelläkin on juhlaa

Joskus hetken helmiä ovat hedelmät lautasella tai rapujuhlat elokuussa. Arjen keskelle voi kattaa näyttävän annoslautasen tai rakentaa vihanneslautasen. Aina ei tarvita suurta, vähempikin riittää. Uusi tuttavuus hedelmissä oli tänä viikonloppuna tarjoushintainen Persimon. En tiedä mitä siitä rakennan, mutta jouluksi ehkä jotakin. Ohjeita on lukuisia: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/persimon
Vitamiinit jälkiruoaksi
Joulupöytää rakentaessa noudatan perinteitä, lisään myös jotakin uutta mahdollisuuksien mukaan. Savolaiseen joulupöytään kuului lapsuudessani perinnelaatikot, karjalanpaisti, rosolli ja kinkku. Hämäläisessä ruokapöydässä tutuksi tulivat erilaiset valmis-salaatit ja imelletty perunalaatikko.

Omaa joulupöytää rakentaessani olen yhdistellyt savolaisuutta, hämäläisyyttä ja lisännyt paahtopaistin, ja tuonut pöytään äitini tavoin erilaisia kaloja. Myös juustolautanen kuuluu meidän jouluumme. Nostamme aina myös jouluisen maljan.

Silloin kun varat eivät riitä, jää joulupöytä hyvin perinteiseksi. Perinnelaatikkojen raaka-aineet ovat edullisia, ja itsetehtyinä riittävät pitkään. Kinkun tilalla on hyvällä tuurilla Karjalanpaisti.

Löydät lisää kuvia arjestani Instagramista https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi   ,  ja Facebooksivuiltani https://www.facebook.com/phannele7



Helpota arkea puolivalmiilla

Joskus ei ehdi tai vain jaksa laittaa kaikea ihan alusta. Valmispurkit ja einekset tulevat silloin avuksi. Meillä kanaruokaa syövät kaikki muut paitsi kuopus. Hän ei siedä myöskään ananasta ja on muutenkin ronkeli ruoassaan.

Valmispurkista kastike
Hunajamarinoiduista broilerinlihasuikaleista sai maittavan aterian sekoittamalla joukkoon kermaisen ja mausteisen currykastikeen suoraan purkista. Jos ei inhoa ananasta tai kanaa, niin  kastike on omiaan myös nuorison makuun. Riisillä ja salaatilla saa lisämakua annokseen.

Kuopuksella on laktoosi-intoleranssi, joka todettiin 4vuotiaana. Lääkäri epäilee yhdeksi syyksi välttää ruokia sitä, että pienenä vatsakivuista kärsinyt poika yhdistää kokemansa kivun ja ruoan yhteen. Kuopus itse sanoo, että monen ruoan koostumus tuntuu hänen suussaan vain niin pahalta, ettei hän halua syödä kaikkea. Joten meillä rakennetaan eri tavoin ruokia jotta kaikilla olisi hyvä olla.

Kananuijista pikaruokaa
Valmiiksi marinoidut kananuijat valmistin uunissa 200c, noin tunti. Tarjoilin keitetyn riisin kanssa. Ei niin näyttävä annos, mutta piti nälän poissa.

Lopuksi: Koska kastiketta ja tortillatäytettä jäi, keitin perunat ja tein vielä kastikkeen tähteistä. Hedelmiä tarjoiltiin välipaloina, ja ensi viikolle jäi lupaus, että taas leivotaan.



Kuinkas sinun arkiruokasi ja viikonloppusi sujuu? Onko lautasella herne ja vesi, vai A´la carte pihvi lisukkeineen? Kuohumalja ja joulupöytä pikkujoulujen tiimellyksessä? Onko mielessä juhla vai arki? Kerro tänne vinkkivitoset arjen harmaudesta joulunpunaiseen.



Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet.




perjantai 24. marraskuuta 2017

Itsetehtyä:pullotettu jouluglögi

Jouluntunnelman luo tuoksut ja kynttilät
Tällä viikolla päätin kokeilla onnistunko juustokakun ja glögin valmistuksessa. Kumpainenkin laji on yleensä tullut nautittua valmiiksi tehtynä, joko vieraisilla, tai kaupasta ostettuna.

Tänään kerron kuinka glögi onnistui. Flunssa paholainen vain yritti sotkea kuvioita, silti glögit saatiin valmiiksi ja auttamaan sairasvuoteella olevia.

Jokavuotinen syysflunssa iskee juuri ennen joulua



Mistä alkaisin

Ensi alkuun selailin erilaisia ohjeita sekä keittokirjoista, että Internetistä. Vaihtoehtoja oli lukuisia. Sekä juustokakuille, että glögeille, piti vain löytää sopiva. Lopunkaiken räätälöin itse lopputuloksen glögeistä, ja päädyin äitini antamaan Valion juustokakkureseptiin.

Nollasta kun lähtee, on parempi tehdä ensin helpon kautta. Täytyy kokeilla toimiiko yritys, erehdys ja onnistuminen. Tässä kohtaa olen itseni kanssa taistelutantereella. Suorittajaluonteeni tahtoo ottaa ylivallan ja väittää, ettei mikään muu riitä kuin täydellinen. Ja sehän ei pidä paikkaansa. Riittää, kun aloittaa, taistelee ja tekee loppuun aloittamansa. Niinpä aloitin.

Alkosta viinitietoa

Päätin poiketa seuraavaksi lähimpään Alkoon ja ottaa selvää mikä viini sopii alkoholipitoisen glögin pohjaksi. Koska budjettini on rajallinen, mietin edullista vaihtoehtoa. Ns.kyykkyhylly notkautti polvilleen. Edulliset punaviinit joutuivat vertailuun. Etsin mausteista juomaa.

Alkossa minua asiakaspalveli Jaana, joka kertoi lopulta enemmänkin vaihtoehtoja kuinka erilaisia glögipohjia voisi valmistaa. Voisin tehdä suklaalakritsaista- tai hedelmäpohjaista, lisätä kirkasta viinaa, kaakaominttuviinasta tuttua minttuistakin oli tarjolla, konjakistakin saisi hyvän silauksen, tai voisin kokeilla tehdä vaikka Jägermaisterista energisen voimajuoman.

Pää meni pyörälle nimistä ja ehdotuksista, mutta ymmärsin luoda kontaktin asiantuntijaan ja kertoa kuka olin, ja mitä aion tehdä. Jatkossa hyvästä viiniasiantuntijasta on apua. Tarkoistushan on, että kehityn myös juomapuolessa, kuten ruoanlaitossakin. Ehkä jonakin päivänä osaan yhdistellä juomat nimineen hyvän ruoan kanssa ja olen keittiössä kuin kala vedessä.

Itsetehdyn glögin valmistus vaatii uutteen ja makusiirapin

Uutteesta glögiksi 

Alkoholipitoisen glögin uutteen valmistaminen oli lopulta helppoa, vaikka en ensin tiennyt edes mitä sana uute tarkoittaa. Jotakin imeytymisen kaltaista oletin. Joku keittiönero siellä nyt pudistelee päätään, että voiko tällaisia asioita olla tietämättä. Kyllä voi, ja vielä tällä iällä. Kaikki eivät syntyneet soppalusikka kädessä ja oppineet äidinmaidosta keittiöihmeitä.

Koska kaapistani löytyi iskemätön glögimaustepussi päätin hyötykäyttää sen uutteen maustamiseen. Ostamastani Portviinistä tein pohjan uutteelle ja laitoin jääkaappiin yön ylitse muhimaan.


Maistoin portviiniä ja mieleeni tulvivat muistot kreikasta 90-luvulta


Portviinista uute

2dl portviiniä
2 kanelitankoa
oman maun mukaan glögimaustetta.

Pidän mausteisesta punaviinistä, kuten myös glögistä. Päättelin, että jos haluan mausteisen glögin, on mausteita oltava myös uutteessa enemmän. Niinpä kippasin suurehkon kourallisen glögimaustetta portviinin sekaan ja painelin mausteet syvälle nesteeseen. Kansi päälle ja yöksi jääkaappiin. Glögimausteet voi myös eritellä, ostaa kokonaisina ja lisätä uutteeseen.

Glögimausteita ovat mm:

Tähtianis
Kanelitanko
Inkivääri
Neilikka
Kardemumma
Vihreä kardemumma
Pomeranssinkuori


Makuliemi näytti tällaiselta

Seuraavana päivänä siivilöin portviinin eroon maustesilpusta ja lisäsin juoman sekaan punaviinin. Laitoin juoman hellalle ja lisäsin sokerin. Otin glögin hellalta juuri kun ensimmäiset kiehahduskuplat nousivat pintaan. Kaadoin nesteen erilliseen glögille tarkoitettuun kynttilälämmityksellä toimivaan tarjoilumaljaan. Sytytin kynttilät ja lisäsin glögiin vielä rusinat lisämakua antamaan. 

Maistaessani glögiä tunnistin hennosti terästetyn, tumman ja mausteisen glögimäisen maun. Flunssajuomaksikin oikein sopiva lääkeglögi. Ei kun pulloon piiloon. Glögi saattaa säilyä viikon, mutta saattaa tulla aiemminkin käyttöön otetuksi. Alkon laskurin avulla selvitin, että prosentteja glögissä saattoi olla 14,3%.


Glögi terästetty

2dl uutettua portviiniä
pullollinen punaviiniä
1,5dl sokeria
1dl rusinoita


Viinit:
Blandy´s Santa Luzia Madeira
10,98 € (0,375 l) 19%
Mausteinen,paahteinen, rusinainen, taatelinen, hedelmäinen, hapokas.

Tarapaca Santa Cecilia Cabernet Sauvignon 2017
6,99 € (0,75 l) 13%
Keskitäyteläinen, tummasävytteinen ja mustaherukkainen, paahteinenkin, taatelinen

Portviiniä ja punaviiniä- alkoholillinen glögi


Maku kohdallaan

Seuraavaksi ryhdyin koluamaan kaupoista sopivia aineita alkoholittoman glögin valmistukseen. Vaihdevuosi-ikäistä ei pitäisi päästää kauppaan. Mikään ei nimittäin kelpaa. Mustaherukkamehun hinta sai Pirkkatuotteenakin äksyilemään kaupantekohetkellä. Murisin myös sitä, ettei lähimarketista löytynyt Tähtianista. Ja sehän kostautui.

Polvillaan maustehyllyjen edessä touhunnut mies kuuli tuhinani ja nousi seisomaan esitellen itsensä erään maustemerkin edustajaksi. Hän sanoi kysyvänsä kauppiaalta eikö tuotetta ole tilattu, sillä heidän tuotemerkkiinsä kyllä kuului kyseinen mauste. Täydet pisteet miehelle siitä, että toimi eikä vain puhunut lämpimikseen. Ja minäkin osasin pitää suuni lopun aikaa supussa.

Alkoholittomaan glögiin tein ensin makusiirapin. Ohje on suuntaa antava, koska vasta testasin glögin maustamista.


Makusiirappi

2-5dl omenamehu
1,5-2 dl fariinisokeria
ripaus chiliä
Kanelitanko
Glögimausteita oman maun mukaan

Kiehautin veden, sekoitin fariinisokerin. Kun neste oli jäähtynyt lisäsin mausteet, noin 1dl glögimaustetta. Annoin maustua, siivilöin nesteen glögimausteista, ja pullotin makusiirapin. Itse glögiin lisäsin vettä ja mustaherukkamehua.

Pari suurehkoa hyppysellistä glögimaustetta makusiirapin luomiseen
Glögi alkoholiton

2-4 dl Makusiirappia
2dl Mustaherukkamehua
1dl Vettä

Laitoin nesteen liedelle. Juuri ennen kiehumapistettä otin pois liedeltä. Päätin testata juomaa jälkikasvulla. Keskimmäinen pojistani totesi maistaessaan, että glögi maistui aidolta. Myös tuoksu oli oikea. Onnistumisen kokemus oli siinä.

Mustaherukkamehu-  alkoholiton glögi

Lopuksi: Näin onnellisesti päättyi glöginteko joulun tunnelmia luodessa. Juustokakkukin onnistui ensikertalaiselta suhteellisen hyvin. Ulkonäköä joutuu vielä parantelemaan, mutta komeus pysyi kasassa, ja kelpasi juustokakuista tykkääville. Kuvan löydät instasta: https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi

Vielä on edessä piparinpaistoa, tortunleipomista, kuivakakkujen väkertämistä ja uusien aluevaltausten etsimistä. Itsetehtynä alusta loppuun tietenkin.

Ensi viikolla tyttäreni juhlii 21vuotis päiviään luonani, ja lupasin hänelle pikkujoulutarjottavat. Katsotaan mitä sinne kehittelen. Perinnelaatikot jo paistoin pakastimeen, mutta ehkä jotakin uutta pitäisi olla. Vaikka tällaisia: http://www.piparkakkutalonakka.fi/2017/11/vihrea-kuula-piparkakut.html


 
Täältä löytyi mielenkiintoisia makusiirappeja vähän joka lähtöön.https://www.dansukker.fi/fi/inspiroidu/juomat/omatekoinen-makusiirappi-maustaa-kuumat-juomat.aspx
 Glögi voi olla myös vaalea. Tässä ohje:https://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/vaalea-glogi


Kuinkas sinun jouluvalmistelusi sujuvat? Joko tanssii tähdet pipareissa, ja tontut kakuissa. Kurkkiiko joulupukki ikkunoissa, tonttumuori riisipuurossa? Vai vietetäänkö luonasi joulua laisinkaan? Karkuun ulkomaan kamaralle? Kerro toki tunnelmiasi tänne.




Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet.






perjantai 17. marraskuuta 2017

Hienostunut Italia keskellä Helsingin Töölöä


Trattoria Sogno sijaitsee Töölöntorinkatu 2 Helsingissä
Meillä Kotilieden blogaajilla oli yhteistyötapaaminen Töölön sydämessä italialaisessa ruokaravintola Trattoria Sognossa. Tarkoituksena oli maistella talon tarjoamia ruokia, sekä tutustua viineihin ja grappaan, tuohon italialaisten Jumaljuomaan.




Lemmikkieläimet ovat tervetulleita
Pia ja Mikko Olanterä perustivat ravintolan intohimosta ruokaan ja viiniin vuonna 2012. Sogno on menestynyt hyvin. Ehkä siksi, että lämminhenkiseen ruokaravintolaan ovat tervetulleita niin kissat kuin koiratkin, ja pukeutumiseen ei puututa, vaikka veryttelyhousut ja lenkkitossut jalassa olisivatkin. Tyyliltään erilainen sisarusravintola löytyy Helsingin Punavuoresta, ja on nimeltään Penny.
http://restaurantpenny.fi/


Hienostunut Italia keskellä Helsingin Töölöä

Sogno todellakin on lämminhenkinen paikka. Heti ovelta saattoi nähdä ja aistia, että tunnelma on rento, hyväntuulinen ja kansainvälinen. Puheensorina, astioiden kilahtelu ja sellainen kotoisa hurina, sävytettynä puupinnoilla, pienillä yksityiskohtaisilla koristeilla ja lämpimän vaaleanruskeilla sävyillä  toivat tunteen, että olen tervetullut taloon omana itsenäni.

Pia Olanterän kädenpuristus oli luja ja lempeä, kuten kokovartalohymykin joka energisestä vaaleasta naisesta säteili. Olanterä johdatti minut ruokasaliin naulakoiden kautta, kehotti käymään peremmälle ja myöntyi kuvauslupaan, kehottaen samalla ottamaan kuvia myös kabinetista joka tällä hetkellä oli vielä vapaana.

Tein työtä käskettyä. Katselin ympärilleni ja kuvasin. Ihastuin hienostuneeseen ilmapiiriin, joka oli sopusoinnussa asiakkaiden, työntekijöiden ja ravintolan tilojen kanssa. Jokainen yksityiskohta toi oman mehevyytensä, antoi maustetta sille ystävällisyydelle ja keskustelujen sävyille jota aistini minulle välittivät. Tuli tunne, että täällä esimiehet osaavat ruokkia hunajalla, ja täällä arvostetaan laatua, ruoan lisäksi myös henkilökunnan hyvinvoinnilla. Kaikki tuntuivat viihtyvän.



Sognosta löytyy myös yksityitilaisuuksiin kabinetti
Viineissä löytyy laatua, makumatkat ovat suuntautuneet Italian viinitiloille
















Blogaajissa asiantuntijat paikalla

Blogaajia alkoi tipahdella paikan päälle pikkuhiljaa. Oli hienoa nähdä ja kuulla millaista on olla oikea ruokablogisti. Tutustuin mm. blogaaja Himahellaan, jonka asiantuntevuutta ja kokemusta illan mittaan saatoin vain ihailla, https://kotiliesi.fi/himahella/

Myös Muna-kirjan kirjoittaja ja Kotilieden Food Manager Sanna Mansikkamäki pääsi paikalle.https://www.adlibris.com/fi/kirja/muna-9789523214125


Aperatiivista ruokailu alkaa

Illallisen aikana saimme maistella niin aperatiiveja kuin viinejäkin, vettä, kahvia ja grappaa unohtamatta. Koska en ole mikään viiniasiantuntija, ja matkustanutkin hyvin vähän, ja hyvän aikaa sitten, jäin mielelläni odottamaan tarinoita. Ja niitä kyllä sainkin kuulla.


Aperatiiveihin liittyi paljon tarinoita, aina moottoripyörästä museoon.
Aperatiivi oli raikasta, hedelmäinen tuoksu, jälkimaku ehkä hiukan väkevä. Tietävämmät puhuivat bitterimäisyydestä. Italialaiseen juomakulttuuriin kuuluu, että viini virtaa ja sitä on oltava tarjolla vaikka ei kaikkea joisikaan. Niinpä myös aperatiivilasillisen saattoi jättää puolitiehen ruokahalun noustessa. Suomalaisestahan se kuulostaa alkoholin väärinkäytöltä. Italialaiseen tapaan kuuluu myös viihtyä ruokapöydässä yömyöhäiseen. Ruokailu on seurustelua, eikä silloin kiirehditä heti jälkiruoan jälkeen ravintolastakaan pois. Toisin kuin suomessa.


Italiassa punaviiniä juodaan vain ruokajuomana
Mielestäni alkuruokiin tarkoitettu valkoviini oli todella kuivaa, lähes hapanta. Asiantuntija ehkä kuvaisi sanoilla raikas ja hedelmäinen. Punaviini oli hyvinkin hapokasta, mutta sopi possunlihan kanssa hyvin. Olen italialaisten tavoin aina ollut sitä mieltä, että punaviini on vain ruokajuomana hyvää.

Illallisviinit:
Soave Classico Organic. Pieropan. Doc. rypäleinä: garganega, trebbiano
Casalferro. Barone Ricasoli, IGT Toscana. Rypäleenä Nebbiolo
 

Raaka-aineet tulevat Italiasta, mutta tehdään suomalaiseen suuhun sopiviksi

Italialainen ruoka saattaa olla paikan päällä eksoottinen kokemus, mutta kotimaassa liian napakaksi jäänyt pasta saattaa aiheuttaa sanomista. Aivan samoin kuin italialainen saattaa ihmetellä miksi me sotkemme ketsuppia pastan sekaan. On ruokia jotka jakavat mielipiteitä kulttuurillisista eroista johtuen. Aivan kaikkea ei voi toteuttaa, sanoo Pia Olanterä. Sisäelimiä käytetään Italiassa paljon hyödyksi, toisin kuin suomessa. Pizzoissakin on eroja.

Italialaiset tykkäävät yksinkertaisesta ja laadukkaista raaka-aineista tehdystä ruoasta. Keittiöt ovat alueellisia, maakuntakohtaisia. Paljon matkanneet tiesivät kertoa, että toistoja ruoassa oli kyllästymiseen asti. Silti inspiraatiokohteitakin löytyi. Pia Olanterä kertoi matkaavansa miehensä kanssa 2-3 kertaa vuodessa sekä viinitiloille, että uusia makuja maailmalta hakemaan. Myös Suomen sesonkiajat huomoidaan. Juureksia hyödynnetään.

Helmi- ja maaliskuussa italialainen tavarankuljetus hiljenee ja Trattonia Sognon ravintoloitsijoiden on mietittävä ruokalista uusiksi. Kaikkia raaka-aineita ei ole saatavilla. Syödäkseen asiakas kyllä saa, ja ainahan voi poiketa viinilasilliselle.


Ilta oli herkuttelijan paratiisi 


Vastaleivotut leivät tuodaan pöytään pienissä koreissa
Ruoka oli maukasta; Rapeapintainen leipä oli vastaleivottua. Alkuruokana ollut jänisrisotto ei eronnut paljoa kanarisotosta edes maultaan. Mustekala oli grillatun rapeaa ja hiilistä.
 
Alkuruoka: Juureksia & pistaasia
Polpoa, persiljaa & sitruunaa
Jänisrisottoa

Mustekala jakaa mielipiteet kahtia

Jänisrisotto on harvinainen herkku



















Pääruokana oli gnudeja, keltaisia, pehmeitä ja höttöisen kevyitä perunan näköisiä palloja. Sulivat suuhun. Mallaspossu oli roseenakin mehevää.

Suussa sulavia Ricotta-gnudeja

Mallaspossua roseena
Vaikka possua ei suositella syötäväksi mediumina, oli Pia Olanterä sitä mieltä, että illalliseksi se kyllä sopi. Hän oli muutenkin sitä mieltä, että suomi on puhdas maa myös kanaliha ja -muna taloudessa. Olen samaa mieltä, mutta olenkin maalaistalon kasvatti. Meillä oma possu syötettiin ja kasvatettiin itse, joten kaikki mitä syödä saattoi käytettiin hyödyksi. Ja minä pikkutyttönä jo opin syömään raakaa lihaa.
Kurpitsa on maukas lisuke pääruoan kanssa

Kasvislinjalta totesin, että juurekset olivat karamellimaisen hunajaisia. Niitä oli kuulotettu ehkä pannulla. Osaisinpa itsekin. Kurpitsakin oli aivan erilaista kuin mitä olen aiemmin maistanut. Lisämakua ruokiin antoivat yrtit tuoreudellaan. Minttua ja pistaasia italialaiset kuulemma suosivat paljon.

Pääruoka: Kurpitsaa & minttua
Kaartilan mallaspossua
Gnudeja & caponata

Pääruoka-annos näytti tältä



Jälkiruokana päärynät ja vadelmat sulattivat lopunkin vastalauseen jos sellaisen joku ehti saada. Panettonekakku käärittiin esiin paketistaan ja jouluisen hedelmäinen maku otti omakseen. Kaikenkaikkiaan ruoka sai täydet pisteet.

Päärynäjälkiruokaan kuoritaan ainakin 100päärynää, kun se on listalla
Panettonekakkua saa myös Stockmannin herkusta

EspRessoon voi lorauttaa tilkan Grappaa









Jälkiruokien aikana siirryimme keskustelemaan italialaisten grapan juonnista. Grappa on juomien aatelia ja viinirypäleiden ekologista jälkikäyttöä. Mitään ei laiteta hukkaan. Jopa kuoret ja siemenet hyödynnetetään. Grapan tarkoitus on sulattaa ruoka, siksi sitä käytetään jälkiruokien yhteydessä.

Grapalle: Päärynöitä & valkosuklaata
Panettone kakkua
Espresso




Grappa on italialaisten Jumaljuoma

Grappa on italialaista, viinirypälemäskistä valmistettua, alkoholipitoisuudeltaan 40-60 prosenttista, paloviinamaista juomaa, josta kuitenkin nautiskelijat löytävät hedelmäisiä ja pyöreitä makuja. Kuten viineihin, myös grappoihin liittyy paljon erilaisia tarinoita. Niitä meille oli kertomassa
Vinetumin myyntijohtaja Jussi Soini.



Ginipohjainen Grappa
Maistelimme ja haistelimme grappaa Jussi Soinin esimerkkiä mukaellen. Juomalasi oli erityisesti grapalle valmistettu. Juomaa lasin pohjalla oli noin sentin verran. Lasin leveämmässä osassa pyörittelimme juomaa asiantuntevin ottein, ja kokeneimmat viinintuntijat kertoivat mielipiteitään juoman laadusta. Tunsin itseni ummikoksi, ja ajattelin, että onko Keisarilla taas uudet vaatteet, joita minä en vain jostakin syystä näe.


Grapan taika on erikoislasissa
Minusta kirkaan värinen grappa tuoksui hieman ummehtuneelta puulta, ja oli paloviinan makuinen. Vasta kun olin maistellut useamman kerran kielenkärjellä ja pienellä siemaisulla sain jotakin tuntumaa viinasta. Asiaa auttoi jälkiruokana ollut Panettonekakku. Syötyäni sitä palasen tunsin ns.hedelmäisen maun myös grapassa. Tämä oli kuulemani mukaan tarkoituskin.

Keltaisempi grappa tuoksui pistävältä, oli enemmän Whiskymäisempi ja ikään kuin pyöreämpi maultaan. Kumpikaan 40% juoma ei ollut kuitenkaan minun makuuni. Pienikin siemaus levisi koko suuhun, ja turmeli poltteellaan limakalvot. En voinut olla irvistelemättä. 


55% Grappa kuolemassa sukupuuttoon

Meille tarjottiin kuitenkin vielä tippa 55% grappaa, josta aioin ensin kieltäytyä, mutta päätin vielä maistaa. Onneksi maistoin, sillä olin ällikällä lyöty. Tämä grappa oli sellaista maultaan, ettei hattarakaan voisi olla pehmeämpää. Jos olette maistaneet joskus laatukonjakkeja, niin tavoitin jotakin samaa tässä grapassa, paitsi, että tämä vei voiton konjakkien kuninkaasta XO:stakin. Taika piilee molemmissa juomissa pitkässä kypsytysajassa. Suosittelen vahvasti. Valitettavasti maistamani grappa on kuolemassa pian sukupuuttoon. Oikeasti.

Grapat: Poli Morbida moscato (kirkas)
Poli sarpa riserva (tamminen)
Lisäksi, Poli Arzente (brandy) ja Poli Barrique 2000 (tamminen)



Ilta opetti paljon, ja eläväiset tarinat toivat mielenkiintoista tietoa niin italialaisesta kulttuurista, kuin myös ruokien raaka-aineista, ravintolan pyörittämisestä, ja viineistä. Entistä varmemmin olen sitä mieltä, että juuri tarinat joita ruokaan liittyy on tärkeä ymmärtää. Ruoka ei ole pelkää syötävää, vaan paljon, paljon muuta.

Intohimo ruokaan ja viiniin yhdisti ravintolan perustajaparin
Kiittäessäni ja jättäessäni käyntikorttia illan loputtua jätin hymyilevän asiantuntijajoukon taakseni. Kunnes jälleen kohtaisimme, nyt oli aika matkata kotiin meditoimaan.

Rautatieasemalle kävellessäni pohdin kulunutta iltaa mieli pirteänä. Sama virkeys oli vielä yöunien jälkeenkin. Totesin, että minun tieni ei ehkä vie Roomaan, mutta edelleenkin se kulkee ruokakaapille.

Ruokaa voi lähestyä monesta näkökulmasta, monesta maasta. kulttuurista, monella eri tavalla. Ei ole yhtä ainoaa tapaa, on kokonainen kirjo kokea, kokeilla, testata ja oppia uutta.

Makuasioista  ei voi ehkä kiistellä, mutta ennen kaikkea ruoka synnyttää keskustelua.

Mielenkiintoiseksi tämän ruokablogaamisen tekee se, että tämä on hemmetin monipuolinen ja -rytminen taiteenlaji, joka sopii kaltaiselleni heinäsirkalle. Opettaa koko ajan lisää, en pääse kyllästymään.


Ruokalista perustuu Italialaisiin raaka-aineisiin ja sesonkituotteisiin








Mitä mieltä olet, onko ruoka hyvää vain kotimaassa, vai lähdetkö hakemaan makunautintoja muista maista? Merta edemmäs kalaan on joskus hyvä lähteä, vaikka inspiraatiota hakemaan? Kerro tänne paras lomamatkasi herkku. Hyödynsitkö kotona, ja tuliko ruokaviini mukana?



Kun en blogaa, kuvitan Instaa, päivitän Facebookia, Pinterestiä ja Twitteriä, eli löydät minut myös täältä:
 https://kotiliesi.fi/blogit/
https://www.facebook.com/phannele7
 https://www.facebook.com/paivi.hujakka
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj




Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet ja menun virallinen lisäys.


Työharjoittelu:Tulevaisuutta rakentamassa

Kattaus on puoli ruokaa Työharjoittelu Musiikkitalossa lähenee loppuaan. Vaikka Musiikkitalo hiljenee kesäksi, on keittiö kuitenkin ...