kotiliesi

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Työharjoittelu: yksi soppa monta kokkia

Salaattia herkkusuille
"Työt seis, nyt on päivän vitamiinin aika", eräs kokeista huudahtaa kesken kiireiden. Taaperramme jokainen taholtamme kutsujan työpöydän ääreen ja valitsemme sopivan kokoisen suupalan limen vihreää tai sitruunan keltaista. Seuraa irvistys tai pokerinaama, kuka mitenkin hedelmäpalansa haluaa nauttia. Kaverin ilmeitä seurataan, ja muutama kommentti vaihdetaan. Se oli siinä, päivän välipala.

Kyllä, luit oikein. Viipaloitu sitrus sujahti nielusta alas ja taas työt jatkuvat. Taivas ja helvetti samassa paketissa. Kuten koko kokkiala. Vuoristorata, joka muuttaa suuntaa jatkuvasti ja yllättäen.

Keskeneräisyys kuuluu asiaan

Liian monta kokkia sotkee koko sopan


Kun on monta kokkia, niin jokaista ruokaa suunnitellaan yhdessä. Kun tehtävät on jaettu, alkaa valmistusprosessi. Tarvittaessa kaverilta kysytään, ja ainakin pyydetään maistamaan. Oma työrauha annetaan, mutta poikkeuksiakin kuvioihin mahtuu. Tapahtumaravintolassa ei ainoastaan lounasruoka ole pääosassa, vaan mukana ovat myös konserttivieraiden tarjottavat.

Ristiriitoja syntyy. Toisinaan yksi kokki saattaa sanoa, että aikaa valmistaa tuote on reilusti, toinen kokki taas tarttuu itse veitseen/kauhaan ja sanoo, että on kiire. Ja kun tuote on menossa juhlaruokiin, on ulkonäöllä vielä enemmän merkitystä. Puren kieltäni, poskeani ja hampaitani vuoronperään, ja yritän vikistä ettei vielä ole valmista. Tuote on mielestäni kuin seinästä repäisty. Ei auta, mentävä on. 

Keskeneräisyys tuotteessa jää häiritsemään, ja enemmän suututtaa kun lopulta tajuan, ettei niin kiire olisi ollutkaan. Olisin ehtinyt tehdä näyttävämmän annoksen. Kiroilen mielessäni, että taisi kokkiin iskeä kateuden paholainen. Tai saapahan syyn ainakin haukkua siinä kohtaa, kun palaute on kielteinen. Ärsyttää. Saan syyt niskoilleni vaikka olisin pystynyt parempaan, jos olisin saanut tehdä työni suunnitellusti loppuun. 

Välillä soppaa hämmentämään tulee vielä esimies, jolla on oma näkemyksensä asioista, ja siinä vaiheessa en oikeastaan voi kuin kohauttaa henkisiä hartioitani. Ihan sama, sen lauluja laulat jonka leipää syöt, vai miten se meni.

Herkullisuus on näyttävyydessä

Ärsytyskynnys on matala

En ole siinä pisteessä opintoja jolloin alkaisin ärähdellä omia oikeuksiani tehdä vaadittu homma omassa tahdissa, ja samalla aikataulua noudattaen.

Olen kyllä ymmärtänyt työharjoittelussa ollessani, että kokin ammattitaidon lisäksi opin myös itsestäni paljon. Kantti kestää ja siedätyshoito tehoaa. Itsetuntoni on monissa liemissä keitetty, joten antaa tulla lunta tupaan talven täydeltä tyypit, se en ole minä joka heittää hanskat tiskiin. 

Silti ärsyynnyn helposti, varsinkin jos joku toinen yrittää minun tontilleni ennen aikojaan. Minullekin kuuluu työrauha. Ja minä myös siivoan sotkuni itse, kunhan ehdin. Ja jos minun tyylini toimia tässä asiassa on toinen kuin sinun, ei se silti ole välttämättä väärä. Me ihmiset olemme erilaisia, ja myös toimimme eri tavoin, kuten myös ajattelemme. Ja lopputulos on silti sama; hyvä ruoka, parempi mieli.

Juhlan paikka
Itkupotkuraivarit


Vapaa-ajalla ostin kuukauden työharjoittelurupeaman kunniaksi skumppapullon ja lähdin kaveripariskunnan luokse kylään. Sielläkin oli juhlan aihetta, uusi työpaikka. Vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin valintoja.

Kyseenalaistin kokemani kuluneelta viikolta. Olenko liian herkkä, vittumainen akka, vai enkö todellakaan ole valmis tähän. Ja silti tiedän olevani. Oli vain heikko hetki, ja vaativa viikko takana. Ylikuormittunut mieleni kaipasi kuulijaa. Itkun päälle tuli vihaisuus. Minua saa siis edelleen käyttää tiskirättinä, ja arvostella ruokiani kuten avioliitossa aikoinaan. Huumorin varjolla vittuilla. Ei saatana, ei näin.

Purin ajatuksiani ja mielipahaa myös sisarelleni ja tämän kokkipuolisolle. Ja taisinpa mainita aiheesta myös vanhemmalle pojalleni. Helpotti kummasti. Lanko, jos kuka, ymmärsi mitä helvettiä ja taivasta keittiömaailma tarjoaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, onhan hänellä alasta vuosikymmenten kokemus. Lohduttavaa oli kuulla myös se, että miten turvallinen paikka keittiömaailma voi olla. Kokit ymmärtävät toisiaan.


Lakanapyykki pesuun

Viikonlopun lopuksi katselin sarjan jossa salamat sinkoilivat ja mielipaha purettiin raivolla koko yhteiskunnan tuhoksi. Pelastajat ehtivät hätiin ja tarina jatkuu aikanaan. 

Halusin lisää valoa elämään. Kylpyhuoneen lamppuja vaihtaessani koin hyvin symbolisia tunteita, sillä juuri hankittu pesukone linkosi lakanapyykkiäni puhtaaksi. Ensi viikolla on siis hyvä aloittaa seuraava työharjoittelukuukausi. Vanha kauna on pesty puhtaaksi.

Onnistuin kuluneella viikolla useassa ruokalajissa. Mikä aiheutti huumoripläjäyksiä kokkikollegoille. Heidän mielestään keittiön voikin nyt jättää minun huolekseni kokonaan. Ja kun kolmesti peräkkäin onnistuu niin johan sitä kokeneinkin kokki huolestuu oman paikkansa puolesta.

Kun kehuja satelee henkilökunnalta, että asiakkailta niin hyvä mielihän siitä tulee. Silti kysyn, niin että olenko uhka vai mahdollisuus. Nainen miesvaltaisella alalla. Ovatko kokit helpottuneita kun palaan kouluun, ja ovat taas omillaan. Äijähengessä.


"Jos ei kestä huumoria, ei kuulu keittiöön"

Keittiökieli on värikästä ja terävää, jopa viiltävää


Opiskelijan roolissa huomaan putoavani välillä kartalta. Ammattislangi on välillä nopeatempoista, ja vie hetken ymmärtää kokonaisuus. Kun kokit huomaavat tämän, on heidän helppo jekuttaa, ja nauraa partaansa. Hyvässä hengessä kuitenkin.

Kun stressi on pahimmillaan sanansäiläkin saattaa viiltää terävästi. Esimiehen kanta onkin, että jos huumoria ei kestä, niin ala ei ole oikea. Olen tässä samaa mieltä. Tosin mietin kyllä, että onko kyse aidosta huumorista, vai oman olon purkamisesta ulos. Huumorin taakse kun on niin helppo piiloutua ja oikeuttaa sillä oman käytöksen tylyys. 

Itsetuntoni ei murene kovin helposti, mutta tunneihmisenä, ja oman helvettini läpikäyneenä, menopaussia potevana eukonraatona herkistyn kyllä jatkumona tulevalle tykitykselle välillä hampaitani kiristellen. Joskus kamelin selkä katkeaa yhdestä höyhenestä, ja se päivä voi olla hyvinkin lähellä.

Terveellisesti eteenpäin

Historia vaikuttaa omaan kokemukseen


Älä käsitä väärin. En ota henkilökohtaisena loukkauksena kokemaani nälvimistä, sarkasmia tai muuta vitsailua, sillä henkilökohtaisuuksiin työharjoittelupaikan vitseissä ja sanomisissa ei mennä. Raja kulkee juurikin siinä kohtaa.

Kiristelen hampaitani lähinnä siksi, että mikään ei tunnu olevan kyllin hyvää, mikään ei tunnu riittävän ja vaikka kuinka juoksisi, tekisi osuutensa, ja muuten hommat hoitaisi, niin väärin päin se on kumminkin. 

Tunne on vanha ja tulee omasta itsestä, vanhoista riittämättömyyden tunteista, suorittajaluonteesta ja tunneherkkyydestä. Ja myös siitä, etten ole suostunut henkilökohtaisessa elämässäni vuosikausiin ottamaan vastaan kielteisiä ihmissuhteita, joissa henkistä väkivaltaa käytetään vallan välineenä.

Otanko vai jätänkö

Kestääkö kantti 


On hienoa toimia työpaikassa jossa työnkuva on hektinen, ilmapiiri pääosin loistavan yhteisöllinen, ja työ antoisaa. Jos kuvittelet, että haukuin tässä blogauksessani työnantajaani, erehdyt pahasti. Kyseenalaistan kyllä tapoja miten ihmistä kohdellaan, ja näen vuoristoradan, jossa taivas ja helvetti ovat läsnä jatkuvasti. Ei voi tietää millainen työpäivästä on tulossa. 

Ja kokin työssä asiakaspalautteella on suuri merkitys. Kun palaute on hyvää, koko tiimi saa valtavasti myönteistä energiaa. Ja kun jokin asia ei toimi, sitä spekuloidaan hetki, ja saattaa tunnelma olla jopa mustanharmaa. Näin kävi esimerkiksi silloin kun valmistamastani ruoasta löytyi muovinpalanen joka päätyi asiakkaan lautaselle. Tunnelma musteni hetkessä. Seuraavana päivänä tyypit jekuttivat minua samalla aiheella, kun todellisuudessa sainkin hyvää palautetta valmistamastani Chili Con Carnesta. 

Otan kielteisistä palautteista opiksi, jotta olisin tarkempi työvälineitä ja raaka-aineita käsitellessäni. Otan opikseni myös keittiökielestä ja siedätän itseäni ottamaan kritiikin vastaan juuri tuon sarkasmin muodossa. Kokkikollegani ovat velikultia, joilla välillä leikkaa hyvinkin terävästi. Aivan tulevat omat pojat mieleen.

Heitot eivät ole niinkään pahoja, vaan saattavat omassa väsyneessä mielessä päivän lopuksi olla se viimeinen höyhen joka saa joko painekattilan poksahtamaan tai Niagaran valumaan. Tätä ei ole vielä tapahtunut työpaikalla, mutta näinkin voi käydä. Kun on kuuman kauhan varressa päivän, ei enää iltapäivästä ole vastaanottavainen ihan kaikelle. 

Esimies ja kokkiporukka saattavat myös testata kanttia, että onko tästä monilonkeroisesta hämähäkistä oikeasti kokin rooliin. Ei voi tietää. Aika näyttäköön.



Marilyn Monroen sanoin:"Jos et kestä minua pahimmillani, et ansaitse minua parhaimmillani".



Lue lisää miniblogistani Instagramista: https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi


















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Työharjoittelu: yksi soppa monta kokkia

Salaattia herkkusuille " Työt seis , nyt on päivän vitamiinin aika", eräs kokeista huudahtaa kesken kiireiden. Taaperramme jok...