kotiliesi

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Työharjoittelu:Tulevaisuutta rakentamassa


Kattaus on puoli ruokaa
Työharjoittelu Musiikkitalossa lähenee loppuaan. Vaikka Musiikkitalo hiljenee kesäksi, on keittiö kuitenkin ainakin osittain auki. Kesäkuussa olen lähinnä kahvilatoiminnassa mukana ja satunnaisissa juhlatilauksissa. Heinäkuu on lomailun aikaa, ja koulutus sen minulle onneksi sallii.

En ota vastaan kesätöitä, koska työharjoitteluni on täysipainoista työtä, ja on levättäväkin välillä. Burnoutit on koettu moneen kertaan, ja viimeisestä toipuminen kesti neljä vuotta. Sillä tiellä olen edelleen. Rakentamassa uutta imagoa, näköistäni elämää. Kokkikoulu on vahvistanut uskoani siihen, että muutos on kannattanut.


Annoksia illanistujaisiin

Syksy on muutosten aikaa

Työharjoittelut jatkuvat syksystä, joten työ ei tekemällä lopu kohdallani. Se minne suuntaan on vielä täysin auki. Opettajan kehotuksesta toimeen syksyn harjoittelupaikkojen suhteen on ryhdyttävä nyt, eikä ensi viikolla.

Pohdin vaihtoehtoja. Kiinnostaako minua vielä A´la Carte ja annokset. Vai sittenkin tarjoilupuolelle. Asiakaspalveluun. Tai jatkaa näpertelyä juhlakattauksissa. Ottaa osatodistus ja ryhtyä palkkatyöhön, luottaa siihen, että töitä riittää. Vaihtoehtoja on aina.

Ja jos putoan jälleen kuoppaan, niin ainakin tiedän mitä siellä on vastassa. Ehkä hyppy suureen tuntemattomaan kantaa, ja riski kannattaa ottaa. Sillä työ vie tekijäänsä.

Aamupalalla voi itse valita miten lautasensa täyttää

Vaihtoehtoja riittää

Ilmaista duunia ei ole järkevää tehdä lopun ikäänsä, sillä leipää on revittävä jostakin perheen eteen. Ja kun lapset lentävät pesästä, on itselläkin oltava vielä katto pään päällä ja mielekästä tekemistä Miten siis kannattaa edetä järkeä käyttäen. Lähteäkö ekstraajaksi, kuten minulle on ehdotettu, kokeilla siipiään vähän siellä sun täällä.

Vai olisiko sittenkin parempi valita oppisopimus vuodeksi, kahdeksi. Ehkä uuden hallituksen lupaamat parannukset TE-toimiston tuella opiskeleville ja työttömille ovat jo syksyllä voimassa. Palkkatuki saattaisi olla sekä työnantajaa, että työntekijää tukeva kompromissi. Helsinki-lisästä puhumattakaan. Jokainen voittaisi. Ja minulla olisi ammatti, ja myös työkokemus karttunut.

Erityisruokavaliot huomioidaan

Vastuuta vai pakoa vastuusta

Pohdin onko minusta vieläkään siihen, sitoutumiseen. Sopimusten pitkäkestoisiin projekteihin. Ottamaan vastuu talon tavoista ja toimenkuvista. Entä jos haluankin pois kesken kaiken. Tai huomaan paikan sopimattomaksi, tai en muuten vain jaksa. Ajanko jälleen itseni henkiseen vankilaan, josta odotan vain poispääsyä, ja lasken kamman piikkejä montako päivää on lusittavana.

Tunnen itseni, nurkkaan ahdistettuna happi loppuu. Tarvitsen tilaa ja vapautta valita tapani elää. Luottamus ja arvostus on tärkein asia jaksamiseen. Ja eikä sitä aivan kaikkialla ole.

Sitoutuminen yhteen ainoaan paikkaan on vaarallista siinäkin mielessä, että oppii vain yhden talon tavoille ja toteutat heidän tapojaan työskennellä. Kuin ihmissuhteissa, joudut ottamaan toisenkin tunteet huomioon. Tietenkin.

Pikkusuolaista coctailtilaisuuksiin


Tiesitkö muuten, että Musiikkitalon kesäkioskilla saa niin grilliruokaa kuin burgereita ja kesäisiä salaattejakin. Kai olet jo ehtinyt testaamaan. Kahvilan herkut kutsuvat maistamaan uusimpia leivoksia, ja tarjolla on viinin ystävillekin vaihtoehtoja. Musiikkitalo on avoin kulttuurikeidas ja ruokamesta aivan kaikille tavantallaajille. Kokeile, jos et usko.




Lue lisää miniblogistani Instagramista: https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Työharjoittelu:Tulevaisuutta rakentamassa

Kattaus on puoli ruokaa Työharjoittelu Musiikkitalossa lähenee loppuaan. Vaikka Musiikkitalo hiljenee kesäksi, on keittiö kuitenkin ...