kotiliesi

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Herttoniemi kätkee helmoihinsa aarteen

Herttoniemen kartano on avoinna sunnuntaisin 12-14
Blogipostaukseni jatkuvat, koska löysin aarteen, joka on pakko jakaa juuri sinulle. Eihän sitä koskaan tiedä, jos satutkin etsimään sopivaa kohdetta vierailla kesälomalla pääkaupunkiseudulla. Ruoka ja tarinat tukevat tätäkin ehdotusta. Kaikki samassa paketissa.

Tulevan syksyn työharjoittelupaikkani valtaisa miljöö tarjosi lumouksellisen kokemuksen, jossa koin astuneeni aikakoneeseen ja palanneeni syvälle historiaan. Siihen aikaan, jolloin kukaan meistä ei tällä maankamaralla vielä taapertanut, ei edes lähi esi-isiemme silmäkulmassa pilkkeenä.


Astuin elokuvaan

Jos olet koskaan katsonut kotimaisia klassikkoelokuvia, siis niitä sellaisia mustavalkoisia ja vanhanaikaisia, niin saatat muistaa elokuvan Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Sen, jossa Leif Wager sulkee Regina Linnanheimon syliinsä ja laulaa "Romanssin". Silloin ehkä tiedät myös ne romanttiset puitteet missä elokuva tehtiin.

Etkö?

No, en minäkään tiennyt. Ainakaan en ymmärtänyt, että niinkin lähellä kuin Herttoniemen metroasema voi olla jotakin niin historiallista. Keskellä kaupunkia on kokonainen maaseutu, kartano ja mökkimiljöö navettoineen ja aittoineen, jopa maalaisromanttisine tuoksuineen. Ja vinttikaivo kuin odottamassa veden ottajaa. Kartanon pääovilta aukeaa lähes luonnottoman pitkä puisto käytävineen, viheralueineen, koristeistutuksineen ja jättiläispuineen. Askel menneisyyteen jälleen.



Tuulimylly sen tiesi

Ja se tuulimylly heinäseipään kera tuli tietenkin aivan ensimmäisenä vastaan. Olin myytyä naista. Puistoa käyskennellessäni saatoin miltei nähdä Katariinan astelevan kreivinsä vierellä, istuutuvan puistonpenkille ja vaipuvan intohimoiseen syleilyyn rakastettunsa käsivarsille. Oijavoih, mikä tunteenpalo.

Puisto tuntui jatkuvan loputtomiin. Aivan perille en ehtinyt, koska sovitun tapaamisen ajankohta koitti, joten en ole varma avautuuko meri heti puiston jälkeen. Jos aukeaa, on se kruunu maisemallisuudelle.

Herttoniemen kartano on peräisin 1700-luvulta, ja toimii nykyisin museona, johon on mahdollisuus saada opastettu kierros. Harmillista vain, että aika on rajoitettu vain sunnuntaihin klo.12-14. https://hertonasgard.fi/suomi/kotisivu/


Aitauksen takana kokonainen elokuvakylä

Ravintola Wanha Mylly 


Ravintola Wanha Mylly palvelee näin kesäisin pääosin terassilla ja "siivessä", jonne mahtuu kaikkiaan noin 200 henkilöä ruokailemaan. Talvisin ravintola hiljenee ja sisällä tilaa on noin 80 henkilölle. Kaksi erillistä kabinettia sallii oman rauhan juhlavieraille.

Historialliset puitteet juhlaväelle
"Olisitpa ollut täällä toukokuussa syreenien kukinnan aikaan, kun tuoksu oli huumaava ja kukkaloisto parhaimmillaan", sanoo Ravintolapäällikkö Heli Jääskeläinen, kun ihastelen miljöötä jonka keskellä istumme. Jääskeläinen kertoo olevansa vannoutunut kotimaisten klassikkoelokuvien ystävä ja sanoo nauttivansa työympäristöstään.

En ihmettele yhtään. Minäkin nauttisin, ja imisin lisää energiaa joka päivä työmatkoillani puistossa.

Tarjoilijat ympärillämme vaikuttavat olevan samaa mieltä. Seuraan heitä sivusilmällä. Toinen tarjoilijoista vetää lastalla pöytää, kun toinen pyyhkii pöydän puhtaaksi. Terassin toinen osa on sateelle vapaa, joten välillä on kuivattava se, mitä kesä ei yksin kykene. Yhteistyö on mutkatonta.

Toinen tarjoilijoista naurahtaa, kun toinen korottaa leikkisästi ääntään kysyen "Mitääh". Ohitse kulkee meteliä pitävä pikkuhärpäke, olisiko ollut ruohonleikkuri vai traktorintekele. Yhtä kaikki, homma toimii ja "ain laulain työtäs tee", näyttää toimivan täälläkin.

Puisto aukeaa useaan suuntaan
Tervetuloa taloon

Siirrymme terassilta
 sisätiloihin, kohti keittiötä, Herttoniemen kartanon vieressä oleville Pehtoorin tiluksille ja tupaan, joka nykyaikana toimii ruoka- ja seurusteluravintolana.

Wanha Mylly ei ole pelkästään A`´la Carte ravintola, vaan myös erilaisia yksityistilaisuuksia voi ravintolassa viettää syntymäjuhlista- muistotilaisuuksiin. Keittiömestari Harri ilmoittaakin että täytekakkuja heillä pääsee kyllä tekemään. Lupaan tehdä voitavani. Onhan se jo tuttua Musiikkitalosta.

Ravintola Wanhan Myllyn terassi 

Tunnustelen ilmapiiriä. Ystävällinen henkilökunta on tarjonnut minulle kahvit ja kuplavedet, ja tervehtii käsipäivää. Jokaisella vaikuttaa olevan hymy herkässä, ja rauhallinen työote. Ehkä satuin paikalle hyvään aikaan.

Sekä ravintolapäällikkö, että keittiömestari ovat kiinnostuneet kuulemaan pätkän historiaani, ja parissa minuutissa hissipuheeni on kuultu. Molemmat toivottavat minut tervetulleeksi keittiöön elokuussa. Olen täpinöissäni. Ytimessä, jälleen kerran. Tästä ei voi seurata muuta kuin hyvää.

Tänään oli tarjolla

Heräsi paljon kysymyksiä

Ennen poistumistani ravntolasta minulle esitellään vielä lisää taloa, ja kerrotaan hieman käytännöistä ja kattauksista. Pohdin mittasuhteita ja silmäilen keittiötä. Kellarikylmiö pohdituttaa. Mitenkähän moderni tai historiallinen se mahtaa olla. Tiedostan olevani uuden äärellä monin eri tavoin, ja pohdin millaista oikea työskentely tulee olemaan. Mielenkiintoista, aivan varmasti. Ja hauskaa. Tai sitten ei. Ei voi tietää. Olen silti utelias kaiken kokemaan ja näkemään.

Varoitan jo edeltä tulevia esimiehiäni, että tulen olemaan kovin tiedonjanoinen ja utelias kaikkea kohtaan mitä ammatillisesti vaaditaan. Lupaan myös joustaa, olla lojaali ja venyä tarvittaessa pitkällekin. Olla silti vain opiskelija. Motivoitunut sellainen.

Ravintolapäällikkö rauhoittelee, että työajat ovat inhimillisiä. Tietenkin, mutta olemme keittiömestarin kanssa yhtä mieltä siitä, että ainahan ne tilanteet muuttuvat. Se on pienestä kiinni, kun pakka menee uusiksi, ellei sitten koko soppa. Kun Ravintolapäällikkö vihjaa, että aiheesta voi tehdä blogin, tartun täkyyn. Tietenkin.

Iäkkäitä ovat puutkin




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Herttoniemi kätkee helmoihinsa aarteen

Herttoniemen kartano on avoinna sunnuntaisin 12-14 Blogipostaukseni jatkuvat, koska löysin aarteen, joka on pakko jakaa juuri sinulle. E...