kotiliesi

maanantai 30. joulukuuta 2019

Kokkikoulu finaalissa

Itsetehdyt bebeleivokset
Tutkintotodistuksen hakeminen koululta tänään toi paljon nostalgiaa tunteisiin. Tunteen siitä, että jotakin loppui ja jotakin on vasta nupullaan.

Kokkikoulu on nyt siis onnellisesti ohi. Kokin koko tutkinto suoritettu. Ensi vuosi on työlle omistautumisen aikaa ja oman paikan luomista. Tämä kokinretale astuu siis työmarkkinoille tavoitteena tulevaisuus.



Kannustava työote osuu ytimeen

Opin kokkikoulussa paljon. Vein itseni ja kokkikollegat monin tavoin äärirajoille. Ja minulta myös vaadittiin paljon. Välillä kohelsin, välillä lähes lauloin ja tanssin, yleensä keskityin siihen mitä olin valmistamassa ja oppimassa. Olin kuin vasikka kesälaitumilla, ja toisinaan kuin huivipäinen mummo kalamarkkinoilla. Rooli vaihtui päivien mukana.

Kiitos Stadin ammatti- ja aikuisopisto. Kiitos Barona, Musiikkitalo, Wanha Mylly ja Mestaritalli. Kiitos kokit, kollegat ja opettajat. Mahdollistitte paljon. Tulee ikävä, mutta kenties kerran vielä kohtaamme.

Kokkikokelas valmiina uusiin haasteisiin

Uuteen alkuun tositoimin

Joku viisas on sanonut, ettei uusi voi saapua elämään, jos ei vanhaa ole ensin siivonnut pois. Symbolisesti tai konkreettisesti.

Tällä hetkellä teemme jälkikasvun kanssa eräänlaista Konmaria tai kuolinsiivousta. Eli järjestelemme papereita, siivoamme kellaria ja poistamme muutakin ylimääräistä tavaraa ja vaatetta. Jokatalvinen kevätsiivous siis. Tällä kertaa lopullinen. Muutaman kerran aloitettu viedään nyt kunnolla loppuun.




Tämän kyökkipiian keittiössä saa hengailla

Tilaa antava tulevaisuus

Teen matkaa myös pääni sisällä, kun siivoan elettyä elämää oikeisiin lokeroihin. Varsinaisesti en lokerointia harrasta, joissakin asioissa se kuitenkin toimii, kuten nyt järjestyksenpidossa asioiden ja tavaroiden suhteen.

Myös keittiössä täytyy tavaroilla olla oma paikkansa, ja kokilla mielellään myös tieto siitä mitä milläkin välineellä tekee. Itse en tunne vielä kaikkia keittiöiden mööpeleitä, mutta aika paljon osaan päätellä, ja tarvittaessa kysyäkin. Aina voi oppia ja kehittyä.



Kantapaloista ja reunoista leipätikut valkosipuliöljyllä

Nöyryys opettaa

Tulevaisuus on kuin tyhjä sivu, valkoinen ja avara. Vain taivas on rajana aloittaa alusta, suunnata pohjalta ylöspäin. Ottaa nöyränä vastaan se kaikki oppi, mitä kokeneemmat konkarit edellä näyttävät.

Ruokaa laittaessa on edelletys, että se on hyvää, se maistuu hyvältä, näyttää hyvältä, ja asiakas on tyytyväinen.

En usko satuihin. Keisarin kuuluisiin vaatteisiin, jossa asiakas ohjataan maistamaan mahdottomia ja uskomaan sellaiseen mikä ei pidä paikkaansa. Jos lihan päälle kaataa kastikkeen joka maistuu enemmän katkeralta männynpihkalta kuin karamellikastikkeelta, niin turha sitä on muuksi muuttaa.

 Jos asiakas edelleen tykkää pihkaisesta hurmoksesta, olkoon niin, kunhan hän tietää mistä maksaa.

 Hienoja ruokia kuuluu valmistaa, jalostaa ja luovuutta käyttää, silti makuasioista on vaikea lähteä kiistelemään, samoin kuin siitä mikä miellyttää kenenkin silmää. Jokainen kokki kotonakin valmistaa ruokansa tavallaan.

 Ammattikeittiössä noudatetaan talon tapoja, sillä sieltähän se leipä kokinkin suuhun tulee. Silti kyseenalaistaa täytyy välillä, onko listalla oleva tuote oikeasti hyvä ja menestyvä.

Pikkupiiraat munavoilla ja naudan paahtopaistilla
Omena joka tuulessa keinuu

 Olen perinteisen ruoan ystävä ja kannatan yksinkertaista tyylikkyyttä, josta voi estetiikalla tehdä kaunista ja ennenkaikkea maittavaa, laadukkaita raaka-aineita käyttäen. Siksi olenkin nöyrä viisampieni edessä, kun he vankalla ammattitaidolla minua valistavat. Silti luonteeni on itsepäinen ja kyseenlaistan kokemaani. Sanainen miekkani puhuu.

 Olen kuin raakile omenapuun oksalla, pelkään putoavani, vaikka toivonkin, että jonakin päivänä kukoistan kohtalotovereideni rinnalla ja poskeni ovat innostuksesta punaiset.




Paahdettu peruna, lohitartar yrttismetanakastikkeella ja tillillä

Hävikki on synneistä suurin

 Toin oppeja kotiin, ja niinpä  juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut keskimmäinen poikani sai toiveidensa mukaan coctailkutsut syntymäpäivänään. Tarjottavana oli mm. skumppaa, pikkusuolaista ja makeaa. Kuvista voit nähdä hiukan viitteitä siitä mitä valmistin. Hävikkiä ei jäänyt.

Saaristolaisleipäkolmio katkaraputahnalla ja mädillä

Itsepäinen ja äärimmäisyyksiin venyvä

Jouluna oli toisin. Hävikkiä tuli siitäkin huolimatta, että tein kinkusta pyttipannupastaa, ja käytin juustoja ruoanlaitoissa. Laatikonlopuista kelpasi vain maksa, porkkana- ja imellettyperunalaatikko jatkoon. Myös leikkeleet ja lisukkeet, salaatit ja tortillat katosivat kaikki. Äyriäiset, kalat ja suklaat samoin. 

Silti koin, että jouduin heittämään ruokaa pois ja taas sain aiheen kiukutella itselleni. Entistä vimmaisemmin siivoan kotiani turhasta, ja uutta kauppatilausta tehdessäni tilaan vain salaattia, vihanneksia ja juureksia. Väriä ja terveellistä. 

Työt tulevat kotiin ja muuntuvat matkalla oman maun mukaisiksi

Uhka vai mahdollisuus

Tulevaisuus myös pelottaa. Mitä minulla on vastassa. Olenko liian kiltti ja tyydyn edessä olevaan. Vai olenko liian suora ja mahdoton. Pelottava. Otan silti riskin ja katson mitä tulevaisuus avaa. Hyppään.

 Sillä uskon työpaikan myönteisen ja ystävällisen työotteen vievän pidemmälle kuin ruoskinnan. Se näkyy myös tavassa kohdata ihminen, asiakas ja työntekijä. Siksi etsinkin sitä paikkaa elämässäni joka kolahtaa kunnolla ja vie oikeasti eteenpäin. 

Tyydyttää ennenkaikkea kunniahimoni ja missä minut ymmärretään oikein. Missä sanat ja teot puhuvat puolestaan, missä annetaan mahdollisuus kehittyä, eikä henkisellä väkivallalla valehdella ja painosteta, haukuta pystyyn. Ei nujerreta toisen osaamista ja kadehdita kollegaa. Ei piilouduta sen taakse, että kun näin on tehty aina, testattu tulokasta, että tämä nyt vain kuuluu talon tapoihin. 

Ihan tiedoksi, ei kuulu, vaan on huonoa käytöstä ja opittu roolimalli vuosisatojen takaa. On olemassa hyviä ja vielä parempia johtajia. Valitettavasti joukkoon mahtuu myös niitä, jotka kuvittelevat olevansa johtaja-ainesta, mutta ovat kaikkea muuta.

Motto: Ota tai jätä, en tarjoa toiste!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteisen pöydän ääressä

Tänään kotikokkailen. Pääruokana oli uunilohta, keitetyt perunat ja pippurikastike, vihersalaatti.  Jälkiruokana marjaisa mangos...