kotiliesi

tiistai 28. tammikuuta 2020

Kokki kyökkipiikana


Aloitin ekstratyöntekijän keikkatyöt vihdoin täysipainoisesti, ja voin kertoa kalenterin täyttyvän hyvää vauhtia. 

Kulkijaluonteen mukainen duuni

Totesin heti alkuun valintani olevan oikea. Ensinnäkin minulle sopii monipuolinen ja vaihteleva työ, ja rytmi joka on itse säädeltävissä. Pidän myös siitä että jokainen päivä on erilainen, ja pääsen pois, jos jokin keittiö alkaakin ahdistaa syystä tai toisesta. 


Tiedättehän, vaihdevuosi-ikäinen tarvitsee tilaa hengittää, ja minulla menopaussi alkoi jo hedelmöityksestä 60-luvulla. Isäni verenperintönä, äitini kauhuksi. 

Vastavirtaan kulkiessa olen oppinut tuntemaan itseni parhaiten. Älä siis odota, että kulkisin nytkään lampaana lauman mukana. Saatan kyllä olla laumassa ja näyttääkin lampaalta, susi minä kuitenkin olen ja näytän raateluhampaani tarvittaessa. 

Keittiöitä kierrellessäni on siis parempi olla takaovi auki, että kulkuriluonteeni pääsee pakoon tarvittaessa. Olen se tyyppi joka maantiellä tanssii, kun valssi prinsessojen saleissa soi. Kotimaisen klassikkoelokuvan "Kulkurin valssi" mukaan. 

Piika vai emäntä

Barona luottaa työntekijäänsä ja tarjoaa räätälöityjä paketteja työpaikkojen suhteen. Toisin sanoen kokkialalla on vara valita paikkansa jos haluaa. Ja minä haluan. Haasteitakin. 

Toki, kun välillä valitsen kyökkipiian roolin kokinroolin sijaan saan euron vähemmän tunnilta. Eikä eroa työnkuvassa juuri ole, pilkon vihanneksia kallan puolella edelleen. Kaikki tekevät kaikkea vaikuttaa olevan perussääntö muissa keittiön töissä. Tiimityötä yhtä kaikki. 

Miksikö siis piikana, eikä emäntänä. Siksi, että toisinaan vähempi on enempi. Minulta sujuu luontevammin olla vähän, kuin paljon. Saan paljon enemmän irti. Olen läsnä tässä hetkessä ja lähestyn ihmistä omana itsenäni. Liian suuret saappaat ei ole se mun juttu. 

Yrittäjäainesta

Toiseksi syyksi oikeaan valintaani tehdä ekstrakokin töitä vaikuttaa valinnan vapaus, ja tahto myös kirjoittaa. On loistavaa olla eräänlainen oman onnensa seppä ruokaa laittavana ekstraajana, ja kirjoittavana freelancerina. Molemmat työt antavat energiaa yrittäjähenkiseen tekemiseen. 

Kolmanneksi ja tärkeimmäksi syyksi nimeän sen, että voin yhdistää perheeni hyvinvoinnin ja yhdessä tekemisen työn lomaan, valitsemalla vapaapäiväni itse. Niitä ei tulevina viikkoina montaa ole. Jokunen kuitenkin. Yhden viikon joudun ottamaan kokonaan vapaaksi, muuten painan täysillä. Sorry kaverit, nyt ei bailata. Kalenteri täyttyy koko ajan.

Kalenteri täyttyy elokuun lopulle asti

Tulevana kesänä ei välttämättä lomaa ole ollenkaan. Olen lupautunut helteiseen kesään, ainakin kiireeseen A'la Carte ja juhlapalveluissa. Neljäksi kuukaudeksi haasteisiin, joihin moni ammattikokki ei halua lähteä ja varoittelee minuakin. Syksyllä olen ehkä viisaampi ja voin kertoa sinulle oliko se ihan kamalaa haastaa itsensä kunnon rääkkiin. 

Jos tunnet minut, tiedät, että murran muurit enkä luovuta. Mitä kovempi vauhti, sen lujemmin lisään kaasua. Jos et tunne luonnettani, et voi silloin tietää mitä kestän ja mitä en. Toki aina on mahdollisuus arvioida jaksamisensa väärin, eikä sitäkään edeltäkäsin osaa kukaan ennustaa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hymyhuulet huomataan

Ei sitä aina huomaa. Hymyhuulia, jotka saavat suukkoja. Jotka huomataan. Niin kuitenkin John Liebkind lauloi minun nuoruudessani...