kotiliesi

tiistai 14. tammikuuta 2020

Pullanpaistopäivä

Päiväkahvin aikaan
Vielä ehtii ennen loman loppua leipomaan, joten tein sen tänään. Ehtii myös kirjoittamaan ennen kuin työ vie mennessään. Sitten taas saattaa seuraavaa postausta joutua odottamaan pidemmän tovin, ellei sitten kerrottavaa aihetta ole niin paljon, että virtaa riittää kirjoittamaankin. Läksythän eivät enää paina selkärankaa.

Leivoin pullan lisäksi keksejä ja mokkapaloja. Meillä syötiin tänään myös hyvin yksinkertaista makkarasoppaa, jääkaappi on taas sillä tuulella, että valo loistaa kirkkaammin, kun ei ole ruokamäärä peittämässä hyllyjä. Tiesitkö muuten, että meillä keitetään nykyään päiväkahvit perinteisellä pannulla. Kerron sinulle myös kuinka kävi, kun taloudessa alkoivat tavarat hajota yksi toisensa perään.



                                                      Ei mene niin kuin Strömsössä

Vanhemmillani hajosi ensin arkkupakastin ja sitten pyykkikone. He hankkivat uudet tilalle. Meillä lähti kiertoon enemmän pienkoneita. Kaikki sai alkunsa kostonhaluisesta kissasta.

Ensin kissa kärvensi häntäkarvansa leivänpaahtimeen, sähähti ja katseli syyttävästi leivontatason nurkassa nököttävää mustaa tulisielua. Illan pimetessä, paahtimen jäähtyessä kolli mulkoili sitä, ja päätti lopulta toimia oksentamalla paahtimen sisään. Kyllä, juuri sinne rakoihin, mihin leivät laitetaan.

Meni se laite sitten uusintaan, koska yrittäkääpä olla miettimättä saitteko oksennusta täysin pois sieltä lokosesta mihin leipä ujutetaan. Olisi pitänyt purkaa koko masiina. Minun mielikuvitukseni on niin vilkas, etten jäänyt ihmettelemään paahtimen kanssa. Nyt meillä on pieni ja siro leivänpaahdin, mallia 80-luku, äitini perua.

Seuraavaksi ylikuumeni mikroaaltouuni niin paljon, että aluslautanen halkesi ja seinät kuumenivat hälyttävästi. Niin lähti mikrokin autuaammille vesille. Tällä hetkellä lämmitän uunissa ja hellalla ruoat. Keitot ja laatikot on helppo uudelleen lämmittää niinkin. Eikä meillä maalla asuessa mitään mikroja aikoinaan ollut. Puu- ja kaasuhella vain. Sekä leivinuuni.


Makkarakeitto on päivän ruoka

                                                                  Käsin tehtyä alusta alkaen

Koska meidät on mitä ilmeisemmin kirottu, hajosi seuraavaksi pitkäikäinen Moccamaster, siitäkin ensin pannu halkesi. Niinpä kiikutin keittimen kierrätykseen ja kaivoin esiin vanhanajan kahvipannun. Muistelin vanhoja oppeja miten mummo keitti kahvia.

Nykyisin kahvinkeitto pannulla on jo niin arkipäivää, että mietin tahdonko edes keitintä takaisin. Kuopuksen tulevat syntymäpäivävieraat saavat juoda pannukahvia sopii se heille tai ei. Jos pelkää kahvinporoja/taroja voin antaa siivilän jonka läpi kaataa kahvi kuppiin.

Eikä tämä tavaroiden hävitysviikko tähän päättynyt. Pojaltani kärvähti oikosulkuun läppäri, ja oli vain onni onnettomuudessa, ettei ylioppilaskirjoitusharjoitukset enää olleet tietsikan sisällä.

Ja tänään päätti sitten sähkövatkain sanoa itsensä irti. Niinpä vatkasin mokkapalataikinan munasokerivaahdon käsin. Hauis kasvaa taas. Onneksi on siitäkin kokemusta, kun kokkikouluaikaan tein kaiken käsin, kun toiset käyttivät koneita. Marenkivaahto on ikuisesti mielessä. Opettajan käskystä.

Mokkapalat
                                                                   Pullantuoksua ja suklaakuorrutteita

Kuopus laittaa viestiä koulusta:"ethän vain aloittanut vielä leipomaan, olen tulossa". Olen jo hyvässä vauhdissa. Pullataikina kohoaa, ja pyörittelen murokeksitaikinaa sormissani. Kuopus ehtii kuitenkin mukaan, ja kehottaa pitämään murokeksejä pidempään uunissa. Hänen kotitaloustunnillaan oli tehty samoja keksejä, mutta eri ohjeella. Rapeita olivat värin saaneet keksit, tähtäsin kuitenkin vaaleisiin tuotoksiin.

Siirryin seuraavaan vaiheeseen. Suklaa oli onnistuneesti sulanut ja kastoin siihen hevosenkenkiä. "Etkö saa siihen enempää", kuuluu vierestä ja poika kallisti kattilaa. Niinpä niin. Suklaata se olla pitää. Kuorrutteen.

Murokekseistä voi tehdä millaisia vain
                                                        Pieniä ja suuria taikinoita

Olen aina leiponut. Kausiluonteisesti ja inspiraation saatuani. Ensimmäiset pullat joskus parikymppisenä olivat kivikovia, en osannut tehdä taikinaa oikein ja kohotuskin epäonnistui. 
Olen tuosta ajasta kehittynyt, ja nyt osaan jo hiukan arvioida mitä makuja täytyy lisätä jotta hyvää syntyy. Silti tuotokset ovat halkeilevia ja väriviallisia välillä. Leivonta on kuitenkin terapiaa jossa ajatus lepää, kuten ruoanlaitossa yleensäkin.

Nyt työn puolesta tulee tehtyä leivontaa enemmän. Myös jälkiruokia. Ohjeet eivät silti pysy ulkomuistissa, ainakaan määrät. Ammattikeittiössä pullat, sämpylät, leivät ovat aika usein pakastevalmiita, jotakin saatetaan tehdä itse. Kakkuja ja piiraita ainakin. Joissakin paikoissa enemmän, joissakin vähemmän.

Pikkupullat
                                                      "Maailman paras pullataikinaresepti"

Pullataikinaan löysin uuden reseptin Me Naisten sivuilta https://www.menaiset.fi/artikkeli/ruoka/reseptit/maailman-paras-pullataikina-tarvitset-vain-taman-reseptin

Aivan tarkkaan en ohjetta noudattanut, koska olen leiponut paljon pullaa elämän varrella ja näppituntumaan luotan.  Ohje oli kuitenkin hyvä. Taikinasta tuli pehmeä ja joustava, se kohosi hyvin ja pullat olivat suussa sulavia rakenteeltaan. Pikkupulliin kaipasin ehkä lisää makua niin kardemummasta kuin sokeristakin. Korvapuusteihin laitoin voita, hunajaa, sokeria ja kanelia.

En tarvitse kotona leipoessani enää isoa taikinaa. Puolenlitran pullataikinasta sai kolme pellillistä pullaa helposti. Aikaisempina vuosina taikina oli kahdenlitran ja pellillisiä en edes muista.

Makeat korvapuustit hunajalla

                                                                 Hevosenkenkäkeksit

Kuopuksen toiveesta leivoin mokkapaloja ja murokeksejä. Omasta toiveesta leivoin pullaa, ja lisäsin murokekseihin osittaisen suklaakuoren. Taiteilin osan kekseistä muotoon hevosenkenkä, osasta tein muotilla ympyröitä/soikioita. Otin ohjeen Kinuskikissan
sivuilta https://www.kinuskikissa.fi/murotaikina/

Murotaikinaan lisäsin valmistusvaiheessa sitruunankuorta, joka antoi raikkaan säväyksen taikinalle. Laitoin taikinaan myös reilummin sokeria kuin mitä ohje kehotti. Murotaikina muhi puolisen tuntia jääkaapissa.

Nopea ja vaivaton päiväkahviherkku yllätysvieraille tai makean nälkään. Kunhan kaapista löytyy kananmunia, jauhoja, sokeria ja leivinjauhetta, vaniljasokeria ja voita/margariinia, niin peruspaketti on kasassa. Vaihtoehtoja maustamiseen ja muotoiluun on useita.

Älä kuitenkaan tee niin kuin minä tein. Suklaakuorrute jäähtyy lautaseen kiinni jääkaapissa, ja keksi halkeaa lautaselta pois otettaessa ellei keksin alle laita esim.leivinpaperia. Kuopusta nauratti, kun kiroilin omaa hölmöyttäni. "Kyllä se on paras lähteä töihin takaisin, etteivät taidot happane."

Hevosenkenkiä onnea tuomaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pullanpaistopäivä

Päiväkahvin aikaan Vielä ehtii ennen loman loppua leipomaan, joten tein sen tänään. Ehtii myös kirjoittamaan ennen kuin työ vie menness...