kotiliesi

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Maailma muuttuu


Vielä muutama päivä sitten olin energinen ja utelias keittiötyöläinen. Vaihdoin paikkaa ekstraajana, ja palasin sovittuihin keittiöihin yhä uudelleen. Täytin kalenteria tasaisesti, ja odotin kesän pitkää kiireputkea. Vasta syksyllä ajattelin höllätä. Toisin kävi. 

Suunta muuttuu

Keskimmäinen poikani oli vähän samoilla linjoilla kanssani. Yo-kirjoitukset edessä ja keväällä lakitus. Nyt osa kirjoituksista jäi syksyyn, ja myös jatko-opinnot ja armeija siirtyvät. 

Myös kuopus mietti ammattikouluvalintojaan, ja opiskelee nyt etänä peruskoulua loppuun. 

Vanhimmat lapseni hakivat töitä ja pääsivät haastatteluihin. Piti aloittaa juuri saadut työt. Toinen heistä saakin koulutuksen ja työpaikan. Toisen työt loppuivat ennen kuin ehtivät alkaakaan. 

Kohtalo puuttuu peliin

Kohtalo heitti siis kunnolla kuperkeikkaa, sattuma iski väliin ja katastrofielokuvien kauhuskenaario alkoi toteutua. Ensin pienin ilmoituksin Kiinasta, vähitellen laajeten eurooppaan. 

Palstatilan lisääntyessä mediassa aloin tajuta, että suurempaa on tulossa. Koronavirus saattaa olla liiankin totta. Vanhat muistikuvat tartuntatautien osaston työskentelyvuosiltani palautuivat mieleeni. En kuitenkaan ollut huolissani. 

Shokki iski töiden menetyksen kautta

Alkuun en pelännyt. Seurasin uutisia. Havahduin kunnolla vasta, kun hallituksen ensimmäiset puheenvuorot ja työvuorojeni peruuntumiset osuivat samaan aikaan. 

En usko sattumaan, joten shokki iski koko voimalla päin näköä. Työnantajani soitti usean päivän ajan, selvittelimme ja pohdimme tilannetta. Kokin paikat kuitenkin vähenivät radikaalisti. Töitä ei yksinkertaisesti ollut. Loputkin sovitut sanottiin irti. Ja niitä oli paljon. 

Työttömyyden kaltainen paskamainen olotila iski päälle, synkkyys nousi pintaan. Olin juuri palannut työttömyydestä yhteiskuntaan takaisin, kokenut olevani taas arvostettu ihminen, ei naurattanut. 

Kun naapuri alkoi porata viidettä aamua peräkkäin oli viimeinenkin hyvänolon tunne hävinnyt. Rahapäivää odotellessa jääkaappi tyhjeni, ja hamstraajia katsoessa sekä vitutti, että nauratti. 

Lähinnä kauhistutti millä tahdilla uutisointi lisääntyi kauppojen tyhjenemisestä, ja samalla pelko ehdinkö saada edes perusraaka-aineet kaappeihin. Ne joilla leivotaan leipä perheelle. 

Viekööt tuhkatkin pesästä, ajattelin. Lähinnä ehkä säälitti se ahneus. Kyllä ruoka vielä riittää, ja hamstrata ei tarvitse. Kiitos maatalouden. 

Hamstraajien kannattaa varoa okluusiotilaa. Suolitukoskin vie hengen. 

Musta huumori avuksi

Ruoka ei ehkä ole enää itsestäänselvyys, vaikka raaka-aineita ruoanlaittoon voi vielä pitkäänkin ostaa, ja jokunen kahvilakin herkkujaan tarjoaa. Silti voi tulla päivä jolloin kaupoissa tapellaan muustakin kuin pyyhkimispaperista. 

Jos myönteistä etsitään, niin aika jota elämme saattaa laittaa arvomaailman uusiksi myös niillä henkilöillä joilla maallista mammonaa on enemmän. ja heillä joiden ei tarvitse tavallisen duunarin arkea arvostaa.
 
Uudenajan veteraanit 

Mietitäänpä vaikka hoitoalan ammattilaisten tämänhetkistä työpanosta, ja biologista sodankäyntiä koronavirusta vastaan. Aliarvostettu naisvaltainen ala uurastaa itsensä uhraten ja hätäapua tarjoten taltuttaakseen tuntemattoman vihollisen, jonka asevarastoa kukaan ei tarkoin tiedä.

Jos maatamme aiemmin puolustivat sotaveteraanit ja lotat, on tämän ajan sankareita hoitoalan ja suojeluammattilaisten kaarti. Ehkä arvostus ansaitaan tällä kertaa pöpötalkoilla, kun työ on kaikille näkyvää ja hallituskin tukee.

Ehkä myös ruoan raaka-aineiden lähteet, kuten maatalous, ymmärretään paremmin, kun todetaan, etteivät kauppojen hyllyt ja ravintolat itsestään ruokaa kuluttajille tarjoa, vaan takana on monia toimijoita.

Luonto laittaa kuriin

Kun maailmassa kaikki toiminta vähitellen lakkaa, lakkautetaan tai muuten säädetään, ehkä myös hävikkiä ja ilmastonmuutosta hetken ymmärretään paremmin.

Luonto opettaa, karsii karulla kädellä heikot vahvoista. Luontoa ei lahjota, virusta vielä vähemmän. Jäljelle jäävät joko muuttavat arvomaailmaansa tai palaavat hektiseen ja ahneeseen elämäntapaansa ketään kunnioittamatta, auttajansa unohtaen. Ylimielisinä siitä, että selvisivät voittajina kilpailusta jota ei edes ollut. Oli vain maailma, jolla meni liian lujaa.

Ja kun toinen aalto tulee, saattaapi olla, ettei näitä wcpaperin rohmuajia pelasta edes itse Saatana. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämän psykologiaa

Kuopus innostui rubiikinkuution pyörittämisestä. Tuo samainen kuutio oli minun nuoruudessani monen ikätoverin mieltä askarruttav...