kotiliesi

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Uneton Helsingissä


Jälleen kerran takana on lähes uneton yö. Ajatukset pyörivät yhden ja saman asian ympärillä. Elänkö vai kuolenko. Pysynkö terveenä vai sairastunko. Aiheutinko minä vai maailma kansoineen tämän tilanteen valinnoillaan. 

Onko tulevaisuutta enää

Nuoruuskuvahaaste Instagramissa vie hetkeksi ajatukset toisaalle. Niihin vuosiin, jossa ilon kautta tehtiin, hymy huulilla riehuttiin, pilke silmässä jaksettiin. 

Kuviin on tarttunut hetkessä oleminen.
Silti muistan myös epävarmuuden tunteita, pahaa oloa ja tunteiden tuskaa. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Sosiaalisuutta ja yhteisön tukea. Parikymppisen elämäntuskaa. 


Paluu menneeseen on ollut tie tulevaisuuteen. Tässä hetkessä pysähdyn miettimään onko sitä kuitenkaan enää. Apeuden tunteilta ei voi välttyä nytkään.

Virus on vankila aivoissani

Koronaperkele, sehän se päässä pyörii ja vie tilan ajatuksiltani. Vankila pääni sisällä on käynyt ahtaaksi. Kiroan, olen ärtyisä, väsynyt ja turhautunut. 

Kun lähden pitkälle kävelylenkille tilanne helpottuu, luonto näyttäytyy kauniina.

Inhoan oikeastaan vain ohitettavia ja vastaantulevia kanssakulkijoita, joita on lenkkipoluilla nykyään lähes ruuhkaksi asti. Katson poispäin ja otan etäisyyttä.

Tylyä, mutta myös helppoa näin suomalaiselle, ja sosiaaliselle erakolle. Varsinkin nyt, kun kavahdan kosketusta. Tätä äkäpussia on vaikea kesyttää. 


Pääministerin sanat tehoavat

Kun rajoitan uutisvirtaa, tipahdan kärryiltä. Suututtaa. Pääministeri Sanna Marinin tiedotustilaisuudessa pitämät infot jäävät kuulematta. Hänen puheensa vakuuttaa minut paremmin kuin paperista lukevien ja luentopolitiikkaa harrastavien politikkojen. 

En myöskään kiinnostu katsetta välttelevien tai liikaa asiaa pyörittelevien tiedottajien tai median edustajien, ja ns. asiantuntijoiden epämääräisistä kommenteista. 

En vain luota ihmiseen joka ei luota itsekään sanomaansa. Tai ei uskalla puhua, väistelee kysymyksiä, pimittää tietoa, pelkää vastuutaan ja vääristelee totuutta. Kuin jänis pensaassa, kuvittelee ettei kukaan huomaa. 

Rajat ovat välittämistä

Pääministeriä kuuntelen. Luottamus tähän selkeäsanaiseen, ratakiskosta asiat suoraan sanovaan naiseen on kasvanut.
 
Mitä olen ymmärtänyt, niin Sanna Marin keskustelee kanssatoveriensa kanssa, kuuntelee ja ottaa asioista selvää, ja vaikuttaa olevan omilla aivoilla ajatteleva. Hän laittaa tunteet sivuun, keskittyy olennaiseen ja etsii ratkaisua ongelmiin, ei kierrä niitä. 

Kriisitilanteessa Marin osaa toimia, vaikka aikaa vieviä uusia asetuksia joudutaan välillä laatimaan ja vanhoja tarkistamaan. Työ tehdään eduskunnan kanssa yhdessä ennen kuin hallitus voi toimia rajoituksia tehden. 

Rajoitukset ovat tärkeitä, jotta terveydenhoidon kapasiteetti oikeasti riittää sairastuneille. Jos rajoituksia ei tehdä saadaan pian joukkohaudata iso kasa ruumiita. 

Paljon on ihmisiä jotka eivät ole olennaista ymmärtäneet, tai tarpeeksi sisäistäneet. 

Esimiehet antavat vielä työssäkäyvien ihmisten tulla sairaina töihin, ja jopa velvoittavat jäämään. Lyhytnäköistä, julmaa ja itsekästä sanoisin. Kun tätä tapahtuu nyt hoitoalallakin on seuraukset vielä järkyttävät. 

Kuka tahansa voi sairastua

Se, että kansa ei ymmärrä on ehkä inhimillistä. Sillä aivan kuten surutyö yleensäkin, kieltämisen vaiheessa on vaikea ymmärtää hyvää tarkoittavia. 

Ja työssäolevat toteuttavat arkeaan johon ovat tottuneet, hieman toisenlaisin variaatioin vain. 

Saattaa olla, ettei työtä edelleen tekevän jakelukeskukseen päänupissa, ole ihan mennyt uutisoinnin merkitys kokonaisuudessaan, maailman tilanteesta huolimatta. Ei, ennen kuin itse sairastuu tosissaan, tai joutuu karanteeniin, ja kuukausiksi kotinsa vangiksi. 


Yhdessä tehdään

Pääasia onkin, että kansanedustajat ja hallitus näyttävät haudanneen keskinäiset sotakirveensä, sillä yhteistyötä tarvitaan pitkään. Infoa lisää. 

Ohjausta myös lisää esimiehille terveydenhuollossa ja kauppojen kassoilla, missä työntekijät flunssaansa myös näyttävät potevan.

Talous korjataan aikanaan

Talous kaatuu, siitä viis. Tukipaketit on jaossa ja tulevaisuudessa on aikaa maksaa ilmaisia lounaita. Sillä Presidentti Sauli Niinistön sanoin: "terveet hoitavat aikanaan talouden kuntoon". 

Kyllä me selvitään

Jälkispekulaatiota on ja tulee olemaan myöhemmin paljonkin, silti saatan todeta, että tykkään tyylistä jolla Hallituksen sanat ja teot ovat kohdanneet. Näkymätön uhka otetaan vakavasti. 

Voisi olla toisinkin. Vastaansanovasta kansasta kun voisi päästä helposti eroon, kun päästäisi pöpön sisään kaikista ovista ja ikkunoista. Jäljellejäävät voisivat totella paremmin valtaistuimella olevia jatkossa, shokista selvittyään. 

Hirviöitä on monenlaisia, toiset näkyviä, toiset näkymättömissä. Olemassa olevia kuitenkin.

Aamun valo poistaa pelot

Aamu on aina valoisampi. Yön möröt ovat piilossa. Unettomuus ja horros painajaisineen taka-alalla.

Avaan television, katson uutiset. Siirryn suoratoistokanaville, jatkan hyvän sarjan etsimistä. Jotakin hömppää ja seikkailua.

Myöhemmin laitan ruokaa, ehkä leivon, tarkistan kuopuksen läksyt, sometan, juttelen watsupissa, keskustelen keskimmäisen pojan kanssa tilanteesta, ehkä vanhemmat lapsenikin viestivät kuulumisiaan huumorikuvin. 

Arkirutiinit rulaa

Siivoan kissankarvoja. Imurin rikkoutuminen hieman harmittaa, käytän karvalankamattoon ikkunanpesijää. 

Tiskaan käsin edelleen, astianpesukone jäi tarveharkintaan tulojen menetyksen myötä. Pyykkäys sentään toimii. 

Välipäivä lenkkeilystä. Kauppaankaan ei tänään tarvitse mennä. Onneksi, kurittomat vanhukset ovat siellä. 

Hieman huolestun, kun vessapaperi on loppusuoralla. Täytyisikö pistää ilmoitus someen myisikö joku, kun lähikaupoista ei enää löydy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämän psykologiaa

Kuopus innostui rubiikinkuution pyörittämisestä. Tuo samainen kuutio oli minun nuoruudessani monen ikätoverin mieltä askarruttav...