kotiliesi

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Kukkia tyynyn alle vai ei


Helteinen kesä, juhannus ja taikavoimat. Ei voisi vähempää kiinnostaa ne leikkimielisetkään loitsut ja kaivoon katsomiset. Syykin on selvillä miksi ei. 

Kun olin pieni sain kuulla sukuni tarinoita, kehotuksia noudattaa juhannuksen taikoja, jotten jäisi vanhaksipiiaksi ja lapsettomaksi.

Elämä on todistanut, että syytä pelkoon ei ollut. Päinvastoin, joku on jopa todennut, että Jumala ei tarkoittanut meidän perheen pelkästään täyttävän maan, kun jälkikasvua alkoi siunaantua. 


Taikausko oli yhtäkuin totuus

Pikkutyttö uskoi mitä sanottiin. Suku hallitsi. Kyseenalaistamatta ja imien kaiken kerrotun ytimen itseensä, pieni minä sisäisti uuden totuuden kuin sakramentin. 

Eivätkä tarinoiden kertojat ymmärtäneet pelätä seurauksia sanomisistaan. Heille taikausko oli perinne ja huvitus. Herkälle mielelle enemmän uhka. 


Hauras mielenmaisema

Isotätien tuimat katseet ja nokkelat sutkaukset iskeytyivät alitajuntaani ja sinetöivät kohtaloni. 

En koskaan kätellyt kynnyksen yli, syljin mustan kissan perään olkani ylitse. Häissäni noudatin tarkasti kaavaa: sinistä, uutta, vanhaa, lainattua, ja morsiuspari ei saa toisiaan nähdä ennen hääpäivää. Polkaise ensin, ja katso kuka määrää kaapin paikan. 

Huumori kukki ja minä ymmärsin, olin leikissä mukana. Kunnes en enää ollutkaan. 

Juhannustaiat ja kohtalon unet

Juhannuksena laskin halkoja siitä, koska tapaisin tulevan sulhoni. Kurkin peiliin keskiyöllä, kuka mahtoi olla se oikea. Keräsin kukkia tyynyn alle, ja joskus laitoin vasemman jalan sukan nurinperin. 

Näin unia ja ihmettelin. Noitien sukua olin. Tuleva ex näkyi unissa oikealla hetkellä. Erosta tosin en osannut edes unta nähdä, ellei kaupungin repeämää sellaiseksi lasketa. Maailmanlopun enteeksi sen kuvittelin. 


Hyväksikäytetty

Mitä nuo vitsinomaiset perinnetaiat minulle tekivät. Loivat pelon rintaman jota oli vahvemman helppo hyväksikäyttää.

Kun risti ilmestyi uuden vuoden tinan varjokuvaan, olin varma kuoleman tulevan kohdalle. Kun vauva kuoli kohtuun olin varma, että olin sen itse aiheuttanut. Maho lehmä. 


Onni omiin käsiin

Kun otin elämässäni uuden suunnan, sanoin hyvästit myös pelolle. Annoin palttua uskomuksille. Kyseenalaistin koko elämäni, ja yksitellen koko elämääni liittyvät ihmiset. Tervetuloa analyytikon arkeen. En päästä helpolla. 

Enää ei taikausko heilauta suuntaan eikä toiseen. 

Kuten uskonto yleensäkin taikauskoa voi tulkita monin tavoin, sen varjolla voi tehdä paljon pahaa. Uskotella mitä haluaa toisen näkevän tai kokevan. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ainakin. 

Raja tuli vastaan

Minun mittani täyttyi kun taikauskolla yritettiin rajoittaa vapauttani ajatella omilla aivoilla, lokeroitiin ja peloteltiin, jopa uhkailtiin ja piilovittuiltiin. Jätettiin lopulta yksin nuolemaan haavoja. 

Taikauskon oli tarkoitus saada minut ruotuun, toteuttamaan itseään parempina pitävien mielivaltaisia toiveita.

Kiitos ei. Pärjään omillani, uskon ja luotan itseeni, teen loppuelämästäni itseni näköistä, enkä kysele siihen lupaa, tai edes yritä miellyttää enää ketään. 

Minua eivät tuuliviirit enää heilauta puoleen eikä toiseen. Toivottavasti ei sinuakaan. Hyvää juhannusta, älä ota taikoja yhtä vakavasti kuten minä tein. Taika voi määritellä elämäsi, eikä se aina ole hyväksi. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paikka auringossa

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani auringosta. Näin minusta juuri nyt tuntuu. Se onko tämä jatkumo, näyttää vain aika.  Pyysin vä...