kotiliesi

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Keikkatyöläisen arkea


Keikkatyöläisen, pätkätyöläisen, ekstraajan ja määräaikaisilla sopimuksilla työtä tekevän arki voi olla sekä hauskaa, että vähemmän hauskaa.

Kun elämäntapa on eräänlainen ikuinen freelancer, tiedon- ja opinhaluinen eteenpäin kulkija, saattaa paikallaan pysyvämpi ja tasaisemman elämän taivaltaja suurestikin ihmetellä toisen valintoja.

Elämäntapa olla keikkatyöntekijä

Olen kärkevä kieleltäni ja puolustan oikeaksi katsomiani asioita välillä hyvinkin mustavalkoisesti, ennen kuin hengähdän hiukan ja mietin muitakin näkökulmia. 

Seison silti sanojeni takana. Niin tässäkin aiheessa ja asiassa. 

Minulle on elämäni eri vaiheissa tarjottu mahdollisuuksia pysyvään työsuhteeseen. En ole kuitenkaan kokenut aikaa tai paikkaa oikeaksi itselleni. 

Määräaikaisia sopimuksia on jatkettu hoitoalalla ollessani, ja olen saattanut jatkaa samassa paikassa parikin vuotta. Rutiinit ovat tulleet tutuiksi, työkaverit liiankin kanssa.

Kun sosiaaliala ei enää arvostanut työntekijöitään, vaikka kuinka paljon töitä tehtiin, päätin lopettaa sillä alalla. 

Toimittajan töitä tein samalle työnantajalle yli 10vuotta. Nyt kokkina jatkan ekstraajana ja katson mitä muuta maailma tarjoaa. Ehkä opiskelen vielä lisää. 

Sillä lopultakin olen ymmärtänyt, ettei pysyvyys ole minun juttuni. Olen kiertolainen, tykkään vaihtaa paikkaa ja nautin ennenkaikkea siitä vapaudesta valita. 


Vähemmän on enemmän

Tulen toimeen vähällä, ja vähempi on minulle enempi. 

En tarvitse 200e kahvinkeitintä, kun saan sen 20e. Ehkä merkki ei ole paras tai pannu hajoaa herkemmin. Tai sitten hinta vain sopii kukkarolleni ja se kalliimpikin saattaa olla maanantaikappale. 

Toki, joka haluaa ja kykenee laatua rahalla määrittelemään saa sen tehdä. Ja kenties hänen täytyykin. 

Ja toki, välillä harmittaa, kun se hienoin mekko ikinä joutuu jäämään kauppaan. 

Ja kyllä, olen kiristellyt hampaita kun syksyn riihessä on päätetty pätkätyöläisten kohtalosta ja leikattu sieltä mistä eniten kirpaisee. 

Keikkatyöläinenkin on työntekijä

Se, että olen tänä kesänä keikkaa tekevä kausityöntekijä sopii pirtaan erinomaisesti. Syksystä ei kukaan tiedä. 

Ja se, että on keikkatyöläinen ei tarkoita, että olisin huono työntekijä, tekisin hutaisten tai en välittäisi yhteisöstä jossa olen. Kyllä välitän.

Katson jopa tarkemmin ympärilleni, kuuntelen herkemmin. Vaistoan ilmapiirin vaihtelut. Ja ennen kaikkea huomaan kun ylitseni yritetään kävellä, puhua ja sivuuttaa kuin olisin roska rokassa. En ole. 

Olen apukäsi jota tarvitaan. Olen joustava ja venyn äärimmäisyyksiin. Hyväksikäyttöä en hyväksy ja en siedä myöskään huonoa kohtelua. Nollatoleranssi. 

Vaikka teen välillä lyhennettyä päivää, ei se tarkoita, että en olisi panostanut tarpeeksi. Ekstraajan työvuorot ovat vaihtelevia, ja se juuri tekee keikkatyön luonteesta kiehtovan. 

Osallistuva esimies osaa johtaa joukon mukana

Ja sananen esimiehistä. Oikeudenmukainen ja työhönohjaava esimies motivoi keikkalaista palaamaan takaisin, tai jäämään pidemmäksikin aikaa taloon. 

Olen kohdannut useita esimiestason ihmisiä. Hyviä tyyppejä on mahtunut  usealta ammattialalta joukkoon. Onneksi. 

On ollut myös sellaisia joiden kohdalla on tuuli puhaltanut lujaa, ja ailahteleva luonteenlaatu on muuttanut suuntaa tämän tästä. Epävarma pomo, joka ei noudata omia ohjeitaan on heikko, varsinkin etsiessään vikoja toisista. 

Tärkeintä lienee se, että esimies ei pura kiukkuaan, turhautumistaan ja omia murheitaan työntekijöihinsä, edes tai varsinkaan ekstraan. Jos hän niin tekee, on peiliin katsomisen paikka. 

Määräaikaisena työntekijänä voin lähteä ovesta. Uhkaukset ja kiristykset eivät auta, kun työhyvinvoinnista on kyse. Olen vielä työikäinen ja - kykyinen, ja tiedän missä raja kulkee. Ja ammattitaitoinen esimies ymmärtää kunnioittaa sitä tietoa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Leipäjonosta takaisin keskiluokkaan

Kyllä, olen taivaltanut pitkän matkan pohjalta ylöspäin ihan itse.  Toki olen saanut apua niin henkiseen hyvinvointiin, kuin fyy...