kotiliesi

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Sananvapaus on oikeus


Me ihmiset todellakin olemme erilaisia ja tahdomme eri asioita elämältämme. 

Vaikka kuinka tahtoisin lasteni olevan tietynlaisia ja tapaisia, on minun lopulta kuitenkin hyväksyttävä se tosiasia, että he tahtovat tehdä elämästään omanäköisensä. Ja se on oikein se. 


Nuoret seuraavat politiikkaa

Huolestuttaa kyllä se mistä nuoret lopunkaiken oppinsa saavat. 

Vanhemmilta, saatetaan sanoa, hmmnn. Entä jos kuitenkin maan valtaa hierovilta. 


Lukiessani Median sanomaa, että on paska juttu olla Perussuomalainen, sillä jos kannatat puoluetta, saat ennen pitkää vasarasta päähän, ja maailma sallii sen, Suomi varsinkin. Auts. 


Nuori miettii vaihtoehtojaan

Hieman huolestuttaa, perheessämme puntaroidaan politiikan rooleja aika tarkkaan. Mietitään kuka politiikan henkilöistä on lähellä omia arvoja. 

Päivi Räsänenkään homopuheineen ei jää suvantoon. Ihmettelylle jää sijaa. Vaikka ymmärretäänkin täti-ihmisen mielenahtaus. 

Auktoriteetteja kunnioitetaan. Vielä. Keulahahmoja varsinkin. Presidentti Niinistö on muistanut kohdatessa poikani nimeltä, ja halunnut keskustella uudestaan. Livenä. 

Ja pääministeri Sanna Marin on saanut aikaan syvällisiä ajatuksia, sekä pohdintaa. 

Pekka Haaviston teot ovat olleet tarkan syynin alla. On mietitty mitä ihmettä Vihreissä tapahtuu. 

Ohisalo taisi juosta onnensa ohitse. Innostui liikaa. Vai yrittääkö vain päästä liikaa näkyviin. 

Kulmunin ja Rinteen ohi ajoi aika. Tai oma hätiköinti. 

Orpo on kuin piru Helvetissä, ei ymmärrä omaa parastaan. Kokoomus ja Perussuomalaiset kun ovat kuin paita ja peppu, tällä hetkellä vielä nurinpäin. 


Puolueellinen media

Nuoriso tajuaa, että mitähän vittua. Ihan ei nallekarkit ole tasan. 

Media haluaa tuoda esiin mielipiteensä moukaroimalla vain Perussuomalaisia vasaran alle.

Kysymys: Missä puolueettomuus YLE, MTV ja HS

Sananvapautta puolustavana medianomina olen vihainen.

 Ja syystä. 

Niinistön suuta ei tukita, eikä edes tarvitse, hän on maamme päämies, numero One. Ja Halla-Aholle pisteet, hermot kestää, vaikka varmasti ketuttaa. 

Media on äänitorvi, ei kuitenkaan idiootti, joka kätkee olennaisen tai leikkii syyttävää sormea neiti Marblen tavoin.  

Päätoimittajajien rooli on olla oikeudenmukainen, ja juuri nyt en sitä näe. Häpeä ammattikuntaa kohden vain kasvaa. 

 
Katse peiliin, perkele

YLE määrää, Maikkari seuraa ja mitä lie sanoo Hesari, kenties kieltää sananvapauden tai sen, että koskaan tiesikään puolueiden eriarvoisuudesta.

 Ja vitut. Tekosyitä riittää. 

Tosiasia on, että media nostaa syntipukiksi tämän tästä juuri Perussuomalaiset. Syytä voi vain arvailla. 

 Ja väkivallan tapahtuessa media unohtaa oman vastuunsa totuuden sanansaattajana. Pesee kätensä, vaikka ihminen menetti terveytensä. Sillä aivovamma ei ole pikkujuttu.

Halla-Aholle pahoittelut, ammattikuntani on todellakin kusipäistä koostunut. Anteeksi. 

Vastuu on tekijöiden

Valtahan on sillä kenen leipää syöt. Toimittaja on yksilö joka ei uskalla vastustaa auktoriteettia, palkanmaksajaa. Hmmnn. Kannattaako. Hiekkapaperilta luulisi juuri nyt sen leivän maistuvan. 

Ja missä on toimittajien oma moraali ja vastuu. Kysyn vain. Ei meitä Haaga-Heliassa ainakaan  tähän opetettu. 

Kuka saatana teidät kuohitsi. Munattomat eunukit. Toimittajan rooli on tuoda esille epäkohdat, ei lynkata tai tuomita osapuolia. Tai tuoda omaa kantaansa julki. Argh. 

Oranssi liekki

Mutta joo, minä olenkin kokki, jolla on hyvä uutisvainu ja helvetin huono sietokyky epäoikeudenmukaisuutta kohdatessa. Sananvapaus silti sanoa sanottavani.

 Ja tarkennuksena, väkivallan teko ei ole sama kuin sananvapaus. Myös vihapuheissa on syytä miettiä sanansa huolella.


Sananvapaus on tahdikasta

Kun sananvapauttaan käyttää, ei se tarkoita, että vastapuoli on oikeutettu väkivaltaan. 

Sananvapaudella tarkoitetaan oikeutta sanoa ja käydä keskustelua eriävistäkin mielipiteistä ilman, että moukaroidaan pää ruvelle tai muutenkaan satutetaan toista osapuolta. 

Aina ei tarvitse olla samaa mieltä, edes parhaimman kaverinsa kanssa, ja silti voidaan tykätä toisistamme. 

On oikeus sanoa mielipiteensä ääneen, jopa karrikoidusti, mielellään kuitenkin tahdikkaasti, toista kunnioittaen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteisen pöydän ääressä

Tänään kotikokkailen. Pääruokana oli uunilohta, keitetyt perunat ja pippurikastike, vihersalaatti.  Jälkiruokana marjaisa mangos...