kotiliesi

keskiviikko 19. elokuuta 2020

Boomer ei ymmärrä


Tänään mietin kaikenlaista. Rooleja, vanhemmuutta, kurssikavereita jouran tunneilta. 

Tämäkään teksti ei sovi herkemmille. 

Koronavirus nostaa syklejään, joten meidänkin tuleva Linnanmäkireissu peruuntui. 

Työnantajani joutui tuottamaan tuhansille perheille pettymyksen. 

Ja minä kirosin, kun jouduin tuottamaan pettymyksen omalle jälkipolvelleni. Kotona kuitenkin puhuttiin muuta. 


Älä mutsi selitä

Kuopus tuskailee unirytmiään. Eikö unettomuuteen saisi lääkettä. 

Ehkä ei ihan sinun ikäisellesi, totean, ja pohdin olisiko rutiinien luominen päivään yksi askel eteenpäin. 

Tai ehkä mieltä painaa jokin asia. Poika pyörittää päätään. Jatkan mietintää. 

Punainen vaate on, kun nostan esiin ruutuajan. 

"Te boomerit olette kaikki samanlaisia, syytätte ruutuajasta, vaikka olette itse enemmän puhelimilla kuin me", kuopus ärähtää ja huoneen ovi kolahtaa kiinni. 

Hmmnn. Niinpä niin, imeväisten suusta totuus löytyy, aina.

Boomeri ei ymmärrä lastaan

Tänäänkin eräs lastenvaunuja kuljettava nuori nainen oli puhelimella kävellessään, samalla kun pikkuinen kurkotteli kohti ympäröivää maisemaa sormi ojossa. Halusi kaiketi tietää näkemänsä. Mamma ei tätä huomannut. 

Älä käsitä väärin, en ole kukkahattutäti, jonka panta on liian tiukalla ja nuttura kiristää pinnaa. Totean vain, että kuopus 16v oli oikeassa. Me vanhemmat olemme monesti enemmän nenä kiinni ruudussa  kuin muksut.

Minäkin, kun töiltäni lopulta ehdin. Niin saattoi olla myös näkemäni nuoren äidin kohdalla. 

Vanha palaa takaisin

Kun Haaga-Heliasta otettiin yhteyttä ja kuusi tuttua nimeä tupsahti eteen, palasin hetkeksi aikaan, jolloin sattui ja tapahtui niin paljon. 

Ja muistin kuinka mokasin pari hyvää ihmissuhdetta, omaa keskeneräisyyttäni juuri sillä hetkellä kokien. Jos katua saa, todellakin niin teen. 

Juoksin tuolloin henkisesti karkuun, ja kovaa. Myöhemmin häpesin. Uupumus, burnout vahvisti tunnetta. Vain harva jäi kaverilistalle koulun jälkeen.

Muistin myös niitä hulluja, hauskoja hetkiä, koulutyökeikkoja, taksimatkoja, lukuisia bileitä, joihin lähdettiin extempore, ja syvällisiä keskusteluja, joista samankaltaisensa tunnisti.

Kuinka seikkailulta elämä maistuikaan. Eikä noista ajoista ole kulunut kuin viisi, kuusi vuotta. 

Rooli tilanteen mukaan 

Boomeriksi sitä on siis tultu. Tosin ei aivan. 

Pomoni kanssa tänään vitsailimme kuinka ikinuoria olemme, nuoremmat eivät vain sitä ymmärrä, katsovat vain kuorta. 

Ehkä parempi niin, heille. 

Saattaisi sattua, jos totuus kolahtaisi tietoisuuteen. Kiltin mummon ja vaarin look on hyvä säilyttää. Muumioillahan ei ole elämää. 

Roolileikkejä baby, niistähän sä tykkäät

Tänään kollegani töissä totesi, ettei tiennytkään minun polttavan. Naurahdin ja sanoin, että voi kuule, on paljon asioita mitä et minusta tiedä. 

Miettiä saa. Sillä monesti kuori pettää ja rooli työpaikalla, koulussa, kaupassa ja eri ihmistenkin kanssa saattaa olla aivan muuta kuin ensin on oletettu. Niin myös täällä, somessa. 

Aito vai ei

Minä olen kirjoittaja, toimittaja, tarinoiden kertoja. 

Kirjoitan siis mitä haluan sinun näkevän ja kokevan. Siis manipuloin, kuten narsisti. 

Et voi tietää miten paljon puhun totta tai miten paljon haluan paljastaa itsestäni.

Absoluuttista totuutta ei ole. 

Ehkä kerron kaiken, ehkä osan tai en ollenkaan. Ehkä kerronkin jonkun toisen tarinan. 

Et voi tietää yhdistelenkö asioita vai puhunko suoraan ja totta. Muuntelenko totuutta. 

Uskotko siis kaikkeen kirjoitettuun, kuulemaasi. Etkä koskaan kyseenalaista. Kyllä, sinun pitäisi. Ehdottomasti. 

Isäni sanottiin olevan satujen kertoja, ehkä oli, ehkä ei. 

Ja minä olen isäni tytär, ja tässäkään kohtaa et voi tietää mitä sillä tarkoitan. 

Et, vaikka tuntisit minut henkilökohtaisesti. Sitä tarkoittaa rooli. Ja elämä on näytelmä johon roolit asetetaan. 

Oletko siis varma, että haluat leikkiä kanssani samalla hiekkalaatikolla, lukea tarinoitani tai tuntea taskuni.

Jos olet, onneksi olkoon. Et tiedä mitä sait. Jos et, hyvää koronasyksyä. 


Sinä olet, minä olen

Aitous ihmisessä on silti in.

Jos alkaa liikaa esittää muuta kuin on, karahtaa vene kiville. Silti joitakin rooleja on pakko olla. 

Olet vanhempi lapsillesi, lapsi vanhemmillesi, sisko tai veli, puoliso tai ystävä. Työkaverinakin voit olla erilainen eri työpaikoissa. 

Ehkä kaikille ei edes tarvitse näyttää kaikkea itsestään, kertoa syvempää. Ja toisista tulee kuin itsestään läheisimpiä kuin toisista. Joistakin voi tulla enemmän kuin aavistikaan. Ja joistakin vähemmän. 

Luonne on ikuinen helvetti tai taivas

Minua on kutsuttu energiseksi, vilkkaaksi, sydämelliseksi, intohimoiseksi, avoimeksi, puheliaaksi, syvälliseksi, kepeäksi, oudoksi, pessimistiseksi, arvaamattomaksi. 

Roolini on siis monimuotoinen eri tahoille. Ja huomioitavaa on, että hiljaiseksi on kutsuttu harvemmin. 

Jopa saatanaksi kutsuttiin taannoin, kun tupsahdin työkaverini syliin kääntyessäni liian äkkiä hänen eteensä. 

Ex kutsui vitun ämmäksi kun erottiin. No, lieneekö ihme, että joudutti eroa. 

"Mutsi, sä et vaan ymmärrä", sanoo jälkikasvuni. 

Nooh, boomerina en kai sitten vain ymmärrä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteisen pöydän ääressä

Tänään kotikokkailen. Pääruokana oli uunilohta, keitetyt perunat ja pippurikastike, vihersalaatti.  Jälkiruokana marjaisa mangos...