kotiliesi

tiistai 11. elokuuta 2020

Harva nuori tietää tulevan ammattinsa


Kuopus, eli 16 vuotias poikani ilmoitti taannoin, ettei ole vielä valmis opiskelemaan unelma-ammattiinsa. 

Hän keskeyttäisi aloittamansa koulun. 

Hän laittoi minulle Watsupiin viestin, että tuottaisi nyt pettymyksen kaikille. 

Nuoli viilsi syvälle, tunnustan. Olin toivonut elämäämme seesteisyyttä ja varmuutta. 

Luovuin haaveesta jälleen kerran. 

Totuuden torvi soi

Isoveli tiedotti isälleen heti, lähes vahingoniloisena, että ei ollut ainoa luuseri perheessä. 

Nyt myös kuopus haluaa määrätä elämänsä suunnan. 

Isänsä reagoi heti. 

Kuopus ei vastannut puhelimeen. Totesi vain, ettei halua satuttaa ketään. Jos hän sanoisi vastaan, sanoisi pahasti.

 Ymmärrän lastani. Ja ymmärsin vastapuolen. Niinpä vaikenin. 

Hyst nu

Keskimmäinen pojista joutui kuulemaan isänsä palautteen veljiensä valinnoista. 

Hän, joka omilla valinnoillaan osui oikeaan. Lukee syksyn yo-kirjoituksiin. 

Hänkään ei halunnut satuttaa ketään, kuunteli vain. 


Hiljaisuus puhuu

Tytärkin kohautti olkapäitään ja kuunteli veljiensä ajatukset. Ei noteerannut isäänsä. Koki vain, että sai mitä tilasi. 

Minä sukelsin töihin, ilmoitin koululle, että antavat paikan jonossa seuraavalle. 

Minulla ei ollut entisen elämäni ihmisille mitään asiaa. Ei ole ollut enää vuosiin. 

Oli aika vaieta tästäkin. 


Tiedä mitä teet

Huuteletko siellä nyt vastuun pakenemista ja huonoa vanhemmuutta. 

Sen kun huutelet. Mitä tiedät meistä. Niinpä, et mitään. 

Minä tunnen jälkikasvuni, myös sukuni ja lasten isän puolen suvun. 

Heistä kaikista on todella mukava löytää syyllinen kaikista muista paitsi itsestä. 

Niinpä. Eipä elämämme heille kuulukaan. Kerron vain sen mitä haluavat kuulla, eli eivät mitään. 

Älä ui vastavirtaan

Kuulostanko nyt egoistilta ja tylyltä. 

No, sitähän minä olen. Helvetin paska tyyppi, enhän ole muuta väittänytkään. 

Tällä hetkellä kipinöin kiukkua. 

Kuopuksen suunnitelmat ovat selvät

Epäoikeudenmukaisuuden puolestapuhuja olen aina ja ikuisesti, eritoten lasteni. 

Kyllä, kipinöin kiukkua, nyt ja aina. Suututa minut, ja löydät itsesi kirjoitusalustalta. Lataan täysillä. Tunnen heikkoutesi.

Kuopus nimittäin tietää mitä tahtoo ja miten edetään. Isänsä ei edes kysynyt mitkä suunnitelmat ovat. Ei ole paljon lastensa elämä kiinnostanut. 

On siis ollut helppo osoittaa sormella, tietämättä lähtökohtia tai edes tiedustelematta suunnitelmia. 


Oma kokemus pohjalla

Minulta torpedoitiin 16v mahdollisuus emäntäkouluun äitini pelkojen vuoksi. 

Niinpä tein töitä neljä vuotta eri ammateissa, kunnes löysin silloisen kutsumusammattini, ja jota lähdin kysymättä toteuttamaan. 

Niin uskon myös kuopuksen tekevän, kun lopulta löytää sen, mikä oikeasti kolahtaa. 

Ja aina voi muuttaa suuntaa, opiskella lisää. 

On paljon heitä jotka unelmoivat, puhuvat, katkeroituvat ja kadehtivat. Eivät uskalla edes yrittää. 

Silloinhan sitä voi heittää lokaa toisten niskaan, puhua paskaa ja kadehtia, kun omat rahkeet ei riitä muutokseen. 

Turha tulla meille vikisemään, meillä muutetaan suuntaa, ja uskalletaan useammankin kuin kerran. 

Opiskella. Vaihtaa ammattia. Tehdä töitä. Ja hypätä suureen tuntemattomaan. Luovaan alaan ja sen tuomiin eri mahdollisuuksiin.

 Ei tarvitse ymmärtää. Me ymmärrämme, ettei ymmärrys kaikilla siihen riitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteisen pöydän ääressä

Tänään kotikokkailen. Pääruokana oli uunilohta, keitetyt perunat ja pippurikastike, vihersalaatti.  Jälkiruokana marjaisa mangos...