kotiliesi

torstai 13. elokuuta 2020

Itsemyötätunto on hyväksi


Itsemyötätunnolla tarkoitetaan oman itsensä hyväksyvää, ystävällistä ja kunnioittavaa kohtelua omaa itseään kohtaan. 

Meillä ihmisillä on tapana joutua tunteidemme riepoteltaviksi oman keskenkasvuisen luonteemme ja historiamme vuoksi. 

Tunne vie

Tunteiden keskellä ärtymys saattaa ottaa vallan ja silloin toimii harkitsemattomasti. 

Tunnehelvetin jälkeen saattaa katumus vaivata, syyllistää ja on helppo kirota itsensä alimpaan hornaan. 

Olisi kuitenkin armollisempaa antaa itselleen anteeksi, käydä itsensä kanssa keskustelu kuin parhaan ystävän kanssa, ja lohduttaa itseään ettei tämäkään asia tai tapahtuma maailmanloppu ollut, ja varsinaista pahaa ei tapahtunut. 

Helpommin sanottu kuin tehty. 

Olin pitkään stressitön. Nyt huomaan merkkejä olevan ilmassa. Jokin yrittää horjuttaa korttitaloa jonka vaivalla rakensin. 

Huom. Erilaiset meditaatiot, mielikuvaharjoitukset, hyvinvointiin erikoistuneet valmentajat ja Mildfulness-ryhmät auttavat itsemyötätunnon opettelussa. 

Kaikilla on huonotuulisuutta toisinaan

Presidentti Tarja Halonen kertoi Me Naisissa omista huonotuulisuuden puuskistaan. Hän ärhentelee hammasharjalleen. 

Voin samaistua ajatukseen. Stressaantuneena varsinkin. 

Tosin suorittajaluonteena olen ärhennellyt muillekin kuin hammasharjalle. Kuten stressaantuneille kissanronteille reviiritappeluistaan.

Työ on toinen koti

Töissä rentoudun. Lähinnä keskityn töihin ja nautin seurasta. 

Mestaritalli on kuin toinen kotini ja siellä olevat työntekijät toinen perheeni. Olen ystävien seurassa. 

Aivan kuten kaikissa perheissä, on välillä lähdettävä, että voi palata takaisin. Kesä loppuu ja yhteinen aika käy vähiin. 

Aivan kuten Musiikkitalosta lähtiessäni koen nytkin eroahdistusta ja hautajaistunnelmia. Pelkoa siitä, että perhe hajosi, emmekä kohtaa. 

Se on ohimenevää, silti raastavaa. Kuin sielu revittäisiin ulos ja sydän poltettaisiin roviolla. 

Tulee uusi kesä, uudet kohtaamiset. Ellei koronavirus vie sitäkin mahdollisuutta. 


Tunnekylmä kuori rikkoutuu

Tunnekylmyys on tila, jossa en helposti tunnista stressiä. 

Vasta kun valkoinen muuttuu mustaksi aavistan stressin kiristävän vatsaa, ahdistavan rintaa, kuristavan hengitystä. 

Erotan piilokettuilun, narsistisen luonteenpiirteen ja ikävän käytöksen kanssakulkijoista herkemmin ollessani myrskynsilmässä. Huomaan ristiriidat ja muuttuneen ilmapiirin. 

Siilin piikit nousevat pystyyn ja tuntosarveni etsivät aiheuttajaa. 

Analyytikon luonteeni pilkkoo tapahtumat ja sanotut sanat osiin. Katsoo pintaa syvemmälle ja kuorii sipulin kerros kerrokselta, kunnes vastaus löytyy. 

Samalla stressitasoni nousee. 

Rikottu peili

Jään huonoon vointiin kiinni ja palaan menneisyyden varjoihin. Kipeät muistot nousevat pintaan. 

Muutos on siinä, että enää en romahda. Olen jääkylmä ja tunteeton. 

Kun jokin horjuttaa tunnetilaani stressi iskee, tunnelukot uhkaavat murtua. Ne suojamuurit, joilla olen yli vuosikymmenen arjessa yksin selvinnyt lasten kanssa. 

Ärsyynnyn, en halua antaa tunteille tilaa, enkä tahdo suojamuurin rikkoutuvan. 

Itsemyötätuntoa tarvitaan, sillä ruoskimalla omaa selkänahkaani lisään vain tuskaa. 

Hyvää oloa ei saavuta potkimalla tuulimyllyjä vastaan. Päinvastoin, uusille tuulille on annettava tilaisuus. Eivät tunnemyrskyt pahasta ole. 

Muuttamalla ajatustapaa, asennetta ja käytöstäni myös stressitaso laskee, ja elämä kantaa taas. 

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hymyhuulet huomataan

Ei sitä aina huomaa. Hymyhuulia, jotka saavat suukkoja. Jotka huomataan. Niin kuitenkin John Liebkind lauloi minun nuoruudessani...