kotiliesi

tiistai 18. elokuuta 2020

Luonto kertoo tarinoita


Toisinaan ilmassa on enteitä. Ne ymmärtää yleensä jälkeenpäin. Tänään kohtasin työmatkallani pari viestintuojaa. 

Illalla todellinen viesti saapui Haaga-Helian kurssikavereiltani ja jouran reksiltä. Yllätys oli totaalinen. 


Varis viestintuojana

Tänään työmatkalla jäin katsomaan peilityyntä merenpintaa. 

Nojasin suurehkoon kiveen ja seurasin  eteeni tepastelevaa itsevarmaa  harmaavatsaista varista.

Lintu ei säikkynyt edes lenkkeilijää joka ohitti sen kymmenen sentin etäisyydeltä.

"Palasin, kun huomasin sinut" 

Lintu ohitti minut, katsoi hetken tuimasti kohti ja siirtyi sitten toisen kiven viereen. Tumppasin savukkeen, mutta en malttanut lähteä vielä. Lintu kiinnosti. 

Levoton säihke kävi ilmassa, kun toinen varis pyrähti vahvoin siiveniskuin pollean variksen viereen. 

Hetken sulkasato pölisi, kun vieras yritti oikoa itseään esittelykuntoon. Näytti siltä, että höyhenpeite oli kärsinyt jonkin verran. 

Yhteinen aamupala

Ehkä linnut tunsivat toisensa, koska toisen vastaus esitettyyn kysymykseen oli selkeä ja lyhyt. Tilaa riittää, jää seuraksi. 

Yhteistuumin varikset jakoivat löytämänsä aterian. Toinen hieman ryhtiään kohentaen, toinen kuin anteeksi rähjäistä ulkoasuaan pyydellen. 

Hymyilytti. Monia tarinoita tuostakin näytelmästä saisi. Luonto on siitä ihmeellinen, että sitä seuraamalla oppii itsestään, elämästä ja olemassa olevasta enemmän. 

Tarinankertojan roolista luonto on rikkaus. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Yhteisen pöydän ääressä

Tänään kotikokkailen. Pääruokana oli uunilohta, keitetyt perunat ja pippurikastike, vihersalaatti.  Jälkiruokana marjaisa mangos...