kotiliesi

keskiviikko 12. elokuuta 2020

Työ on vastalääke arjen haasteisiin


Työ on monesti se paikka jossa sielu lepää. Töissä tehdään mitä tehdä täytyy. Samalla sosiaalinen verkosto toimii puskurina muihin arjen haasteisiin. 

Työmoodi on päälle kytketty minullakin. Vaikka aamuherätykset lähinnä ärsyttävät, rauhoitun töihin kävellessä, aamupalaani puistossa nauttien. Kiireetön aamu on mun juttu. 

Syksy saapuu

Musta pilvi leijuu kuitenkin taas pään yllä. Vatsani on jännityksestä kireä. Tunnistan alkavan stressin oireet. Olen tavallista ärhäkämpi sanomaan. Liikaakin. 

Ei, ei ole se aika kuukaudesta, ja vaihdevuosioireet ovat olleet syntymästä lähtien. 

Kyllä, nyt olen huolestunut syksyn väreistä työrintamalla. 

Toista aaltoa viruksen taholta pelätään ja nousevat tartuntaluvut kertovat tarinaa. Yksikin tautitapaus voi sulkea saluunan ovet. Syksy sulkee terassit muutenkin. 


Työt ekstrakokkina vähenevät 

Olen alkanut varautua mustaan syksyyn ja muutun oravaksi. 

Säilykkeet ja kuiva-aineet on hankittu pahan päivän varalle. Joka on jo melkein ovella. Argh.

Tällä kertaa varaudun, toisin kuin keväällä. Ei tarvitse liikkua ihmisten ilmoilla, kaupoissa, edes sitä kerran viikossa käyntiä, jos tilanne niin pahaksi pääsee. 

Sulkeudun kuin simpukka, kuoreeni. Erakkopuoleni käpertyy piikkiseksi siiliksi, ja viihtyy syksyn tummissa illoissa, luolansa synkkyydessä. 

Jos töitä kuitenkin on tarjolla, tartun oljenkorsiin. Selviytyminen lähtee mielenterveydestä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paikka auringossa

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani auringosta. Näin minusta juuri nyt tuntuu. Se onko tämä jatkumo, näyttää vain aika.  Pyysin vä...