kotiliesi

perjantai 4. syyskuuta 2020

Tyhjän päällä elämä kantaa


Täydellisyyden tavoittelu ja oikeassa oleminen ovat kaksi eri asiaa. 

Voin tavoitella oman osaamisen ja kädentaitojen onnistumista. Saatan jopa onnistua, tai sitten en. Minullehan ei mikään riitä. 

A'la Carte kokiksi kouluttaminen vaatii esimieheltäkin luottamista ja tilan antoa.

Niskaan huohottaminen lähinnä vituttaa. Hidastan vain vauhtia ja alan sählätä. Ensin vahingossa, hermostuen, sitten tahallani. Sarvi otsassa. 

Oikeassa vai väärässä

Oikeassa oleminen on toinen juttu. Saatan kuvitella, että tiedän jostakin jotakin. 

Saatan jopa etsiä tietoa ja olla silti väärässä. Tai oikeassa. Kaveri vierellä väittää muuta. Alan epäröidä. Sitten ärsyynnyn. Osaan minäkin lukea. 

Pätemisen tarpeen sijaan olisi hyvä myöntää olevansa hakoteillä tai ainakin epävarma vastauksensa todellisuudesta.

Varsinkin jos on esimiesasemassa. Argh. 

Esimieskään ei tiedä totuutta kaikesta, välttämättä. Hän ei ole Jumala, vaikka niin kuvittelisi. Ja saattaa etsiä tietonsa vääristä kanavista. 

Pitääkö päteä

Jälleen mustavalkoinen ajattelumaailma ärsyttää. Tyhmyys ihmisessä. Omaan erinomaisuutensa uskominen.

Kyllä, juuri nyt saatan ärsyttää sinua. Tiedät silloin mitä tarkoitan.

Ja älä jälleen käsitä väärin. Minulla on useita esimiesasemassa olevia työkavereita, jotka eivät todellakaan osaa hommaansa. 

Ja toisaalta juuri he ovat alansa ammattilaisia, joita monessakin asiassa arvostan. Ristiriitaista, eikö. 


Syntinen duunari

Ehkä olen vain julma. Stressaantunut, kuten moni kokki juuri nyt. Taas. Polvillaan koronan, ei jumalan edessä. 

Työvoimatoimisto haluaa tietää kuinka minulla sujuu. Myös Kelaa tieto kiinnostaa. 

Ulosottomies odottaa saataviaan, ja varmasti myös ne tahot joille muuten velkaa olen. Jos en muuten, niin kiitollisuudesta, siitä vapaasta tahdosta auttaa hädän hetkellä.

Avoin ja aito luonne

Pitäisikö nyt itkeä. Hävetä. Katua. Vai nauraa. Omaa tyhmyyttään, avoimuuttaan ja osaansa ihmisenä. 

Tai sittenkin vain todeta. Kyllä elämä kantaa, asiat järjestyvät askel kerrallaan. 

Töitä joko on, tai ei ole tulevassa. Esimies soittaa, viestii, kun tietää mitä tapahtuu. Myös hallitus on vastuussa osaamisestaan. Ja korona on tällä hetkellä aika iso kiho. 

Niinpä huomenna kiiruhdan vielä kerran aamuvuoroon, teen buffaan kakkuja.

Ja kun töiltäni lopulta pois ehdin, korkkaan skumpan, ja juhlin syntymäpäivääni. Yksi vuosi lisää kokemusta. 

Tulevasta en tiedä, uskon sen silti koittavan. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paikka auringossa

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani auringosta. Näin minusta juuri nyt tuntuu. Se onko tämä jatkumo, näyttää vain aika.  Pyysin vä...