kotiliesi

tiistai 15. syyskuuta 2020

Työ vai huvi



Keväisin ja syksyisin liikkuvat ystäväni ovat jälleen ryömineet koloistaan. 

Ei ole Vappu, Juhannus tai muukaan juhlapyhä. Silti alkaa tuntua siltä, että vapaa-aikani on ohi. 

Keittiössäni istuvat kahvihetken nauttijat jälleen. Puhumme ja pulputamme sydämen kyllyydestä kuin linnut kevään korvalla sirkuttaen. 

Tuuletuksen paikka

Korona sotki kuvioita, kaveritkin liikkuvat eri tahtiin kuin normisti. Jotakin kuitenkin säilyy yhä. Bileet. 

Kutsu siis käy, että hillityin menoin voi seuraan jälleen liittyä. Bailut tulossa. 

Oikea ja väärä valinta

Hui ja hai, huomaan, että työpaikan bileitäkin siirrettiin. Lähemmäs frendien juhlia. 

Tyypillisesti kaikki tapahtuu peräjälkeen, jos ei yhtäaikaa. Viikonloput varattu. Pikkujouluaika lähestyy. 

Viikonloppukokkina huomaan, että nyt koetellaan taas tämän typyn sietokykyä. 

Otanko vai jätänkö. Valitsenko huvin vai hyödyn. Kuuntelenko järkeä vai tunnetta. Miellytänkö esimiestä ja olen orjatar, piikki lihassa. 

Venynkö viimeiseen asti ja luovun kivasta. Jätän tanssit ja skumpat väliin. 

En muuten luovu. Minullakin on oikeus viettää aikaani relaten. Kieltäytyä työstä, tai tehdä kompromissi ja osa-aikainen työvuoro. 

Niinpä katsahdan työvuorokalenteriin ja lyön punaleimat bilehilepäiville. Punainen viestii tulkitsijalle, etten ole noin vain käytettävissä. 

Orjaksi en todellakaan rupea silloin, kun kutsu kuuluu tavata tuttuja. 

Hullu ei ole se joka pyytää

Valinnan vapaus on siinä otanko rahat, vai kulutanko ne. Hmmnn. Tietenkin nautin elämästä.

 Jos kulutan, satsaan hyvinvointiini. Jos säästän, säästänkö väärässä kohtaa. 

Kysymys kuuluukin, mitä tahdon juuri nyt. 

Saatat pitää minua idioottina, hulluna ja lyhytnäköisenä. Ehkä et ottaisi minua edes töihin, katsoisi sekuntiakaan. 

Kevytkenkäinen naikkonen. 

Todellakin olen. Ehdottomasti syntinen sellainen. 

Ole hyvä vain, saat olla ottamatta. 

Mielipiteesi on omasi, kertoo sinusta yhtä paljon, kuin minun valintani minusta. 

Tarkoitukseni ei ole miellyttää, ei olla tiskirätti kenellekään. 

Muista kuitenkin se, että silloin kun teen töitä, teen sata lasissa. Ja olen todellakin motivoitunut, A-luokkaan kuuluva, nopea oppimaan, vaikka hidas vielä toteuttamaan. 

Työhyvinvointia lisää yhteishyvä

Otan myös tilani, ja tilaisuuteni tarttua työhyvinvoinnin ylläpitämiseen yhteisissä karkeloissa. 

Hunajaa on se, että joko esimies tai yritys ymmärtää, että työntekijäpuoli tarvitsee silloin tällöin nollaustauon. 

Nollaus voi olla kuluneen kauden purkua hyvän ruoan ja virvokkeen kera yhteisen pöydän ääressä, tai vaikka yhteinen keilailta. 

Yhdessä tekeminen ja oleminen on se juttu. 

Monesti kuitenkin yritysten talousvastaavat ja hallinnon päättävät elimet ruoskivat raipalla, syöttävät sinappia ja sulkevat silmänsä sekä korvansa siltä miltä henkilöstöstä tuntuu.

Toisin sanoen näyttävät oman typeryytensä, säästävät väärässä kohtaa, ovat lyhytnäköisiä ja ihmettelevät, kun työntekijät vaihtavat maisemaa lamasta, koronasta, tms. huolimatta. 

Oma moka, kun muka ruokaa, juomaa ja yhteistä kivaa ei ole tarjota. 

Oma moka myös se, kun tarjoutuu hyväksymään orjana olemisen ilman kiitosta tehdystä työstä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paikka auringossa

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani auringosta. Näin minusta juuri nyt tuntuu. Se onko tämä jatkumo, näyttää vain aika.  Pyysin vä...