kotiliesi

maanantai 14. syyskuuta 2020

Vaatteet on mun aatteet


Hiukset ovat jälleen saaneet uuden kiillon. Epäröin silti. Mahonkiin viittaava väri on ehkä aavistuksen liian tumma. 

Mielialani ei ole nykyisin niin synkkä, että kaipaisin mustaa. Nyt tummanruskeakin kauhistuttaa. 

En ikävöi myöskään lyhyitä hiuksia. Siksi mietin annoinko frendin tasoittaa hieman liikaa latvoja. 

Kasvavathan hiukset uusille hiirenhännille aikanaan, joten olkoon. 

Kaatunutta maitoa on turha surra ja itseään sääliä. Olen kyllä tyytyväinen ja kiitollinen ammattilaisen näkemykseen hiustyylistäni.

Ruustinnan uudet vaatteet

Vielä kun osaisi pukeutua oikein. Tämän syksyn suunta on ollut vaatekaapin sisällön uusinta. Kulahtaneet, rikkoutuneet ja kierrätyksestä hankitut vaatteet ovat saaneet väistyä uuden edessä. 

Hankin siis uuden takin, housuja, pitkän hameen, tosi sexyn urheilutopin, stringejä, sukkia, kengät ja tuubihuiveja. Uusia mekkoja ja paitojakin sain, myös laukkurepun selkään. Paljon on väriä, ja mukana arjen haaste, harmaa sekä ruskea. 

Kauneus näkyy silmistä

Kun ostaa harmaata ja perusfarkkua, on vastapainon asusteissa ja yläosissa oltava värikäs. 

"Ai, sulla on taas uudet ballerinat. Tyypillistä", totesi tytär, kun näki uudet avokkaani. 

Ballerinojakin käytän, kenkäfriikki kun olen. Syysnilkkureita ja pitkävartisia saappaita vielä mietin marraskuun loskaan. Trendikkäät kumisaappaatkin olisi nastat. 

Sitten muistan etten ole enää hoikka pavunvarsi. Toisaalta, kyllä pieni ja pyöreäkin voi sievistellä korkeissa koroissa ja pitsipöksyissä. 

Eikö. Yhymmn. Kyllä voi. 

Kauneus on katsojan silmässä, edelleen.

Mitä jos... 

Tällä maailmalla ja sen ihmisillä on vain taipumus syöttää ajatuksia ihmismieliin siitä miten tulisi olla ja elää. Samassa muotissa, tietyn näköisenä ja kokoisena. 

Mitä jos: Kaikki olisivat kuin kopioituja Barbie ja Ken nukkeja. 

Voi jee, kuinka tylsää olisi. 

Mitä jos: Kaikki puhuisivat samaa kieltä, tykkäisivät samasta kahvimerkistä ja käyttäisivät samanvärisiä villahousuja. 

Ei tulisi kiistoja, ei väittelyjä. 

Mitä jos: Keskustelunaiheet olisivat tuttuja ja turvallisia. Mielipiteet samoja. Iltasaduissa olisi äiti, isä ja lapsi. Ilkeistä lohikäärmeistä ei edes unikuvia nähtäisi.

Tai mitä jos... olisit menettänyt terveytesi, henkeäsi uhattaisiin, elinaikasi olisi päättymässä tai muuten vain ymmärtäisit, että tärkein on ihminen, sisin, ei se miltä hän ulkoisesti näyttää. 

Näin entisen hoitajan näkökulmasta katsottuna, kun riisumme vaatteemme, olemme kaikki samanlaisia. Alastomia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Paikka auringossa

Olen vihdoinkin löytänyt paikkani auringosta. Näin minusta juuri nyt tuntuu. Se onko tämä jatkumo, näyttää vain aika.  Pyysin vä...