kotiliesi

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Ruoka, musiikki ja tarinat


Kesävieraalle maistui nakkisoppa

On kesäkuu ja lämpimät säät jatkuvat, Kaduilla tuulee, laulaa Jari Sillanpää ja Kesäillan valssi soi elokuvan sävelin. Hienoa, pian on juhannus ja grilliruokaa riittää tarjottavaksi asti monessa mökkipahasessa, vaan ei välttämättä kaikissa. Meillä juhannus vietetään pitopöydässä, sananmukaisesti.

Vietän poikien kanssa juhannuksen Kauhavan kupeessa Härmässä. Tuettu loma on tälle vuodelle saatu sosiaalisin ja taloudellisin perustein ansaitusti. Siitä tuesta jaksan olla kiitollinen mahdollistaville tahoille. Täysihoito ja mielekäs tekeminen, sosiaaliset ympyrät, kaukana kaikesta, tekevät kesästä kesän ja loman. Ja aivan oikein, meilläkin on oikeus siihen. Aktiivimallista ja heikosta elämäntilanteesta huolimatta. Saat olla eri mieltä, mutta olet väärässä. Arjesta pakeneminen edes hetkeksi, tekee kenen tahansa sielulle välillä hyvää. Pelkkä virtuaalinen mielihyvä ei riitä.


Musiikki iski tunteisiin

Tänään kerron sinulle hiukan siitä miksi ruoka, tarinat ja musiikki liittyvät toisiinsa. Molemmista saa nimittäin helvetisti energiaa päiväänsä, ja elämäänsä. Jaksaa jatkaa. Jos jaksaa. Aina musiikki ei ole hyväksi. Silloin jos se antaa huonomman olon kuin aiemmin oli. Toisinaan on hyvä vaihtaa musiikinkuuntelu live-elämään. Käydä keikoilla, kuten tyttäreni tekee, ja raahaa minuakin välillä mukanaan. Ja oloni paranee heti. Varsinkin, kun artisti osaa laulaa juuri minulle, eli ottaa yleisönsä.

Minulla ei ole laulunlahjoja, enkä osaa soittaa muuta kuin kissanpolkan. Nuotit tunnen. Rytmitajun kanssa on niin ja näin, mutta onko sillä niin väliä. Enhän osaa laittaa ruokaakaan, mutta teen sitä silti. Jopa niin paljon, että kuvitan Instagramia ja kerron tarinoita. Joskus onnistun sopan keitossa hyvin, joskus en. Silti meillä syödään joka päivä, viidesti, ellei kuudestikin. Nautin siis musiikista, sen kuuntelemisesta ja liikkeestä satalasissa. Aivan kuten Kape Aihinen kokkaamisesta

Näitä herkkuja tehtiin nyyttäriporukalla trendikkäästi kaverin juhliin

Innostun myös osuvista sanoituksista, vaikka joskus on googletettava auki ulkomaankieliset tunnelataukset. Toisinaan laulan mukana. Varsinkin silloin laulu on ollut kivaa, kun olen ollut autonratissa. Eivät kuule naapuritkaan. Musiikki on, kuten ruoka, erittäin terveellistä hyvinvoinnille. Artistit tienaavat musiikilla elantonsa, eivät kuitenkaan ilman kuuntelijoita. Niinpä kuuntelen, tanssin laulan sekä kannan tarinoin oman korteni kekoon.


Äitienpäivälahja tyttäreltä toi svingin takaisin

Musiikki on tullut rytinällä elämääni takaisin parin vuoden tauon jälkeen. Myös liikunta on tulossa improvisaation ja hikiliikunnan keinoin, mikäli mainostekstiin on uskominen tanssinopettaja Marco Bjurströmin Stepupschoolin sivuilla. Aion ottaa kaiken irti ensi syksystä. Ja toivon olevani oikeilla jäljillä intuitioni suhteen. Mistä tämä kiinnostus:

Mikko Leppilampi "tähti"

Tyttäreni ilmoitti toukokuussa minulle, että hänellä on minulle yllätys äitienpäivälahjaksi, ja että tänä äitienpäivänä ei mentäisi mummolle. Ei sitten lähdetty espoon perukoille. Lähdettiin keikalle.

Poikettiin Linnanmäelle kuuntelemaan Mikko Leppilammen bändiä. En osannut odottaa musiikilta oikein mitään. En ollut edes tiennyt, että Leppilampi musisoi. Yllätyin positiivisesti. Leppilampea näkee vähän joka paikassa olen lukenut ja kuullut sanottavan. Minä muistan hänet vain elokuvista. Härmän Häjyt on yksi parhaimmista. Helmiä ja sikoja toinen.

Kuulun siihen vähemmistöön joka ei juuri naistenlehtien juorupalstaa lue, eli sitä mikä esiintyy missäkin ja kuka seurustelee kenenkin kanssa. Sisareni soimasi minua aiheesta opiskellessani medianomiksi, hän totesi, että millainen toimittaja sellainen on joka ei tiedä artistien nimiä ja kappaleita, ei katso musiikkiohjelmia televisiosta, eikä lue seiskapäivää lehden julkimouutisia.

Sinnepäin riittää minulle
Kuka minä olen -vai olenko kukaan

Tunsin
itseni hyvin huonoksi ihmiseksi silloin. Taidan olla väärällä alalla, ajattelin. Mietin hetken, ja otin kritiikin oppina. Sisarena olisin voinut hyökätäkin, väittää vastaan. Olin kuitenkin ollut kymmenen vuotta terveystoimittaja, freelancerina. Kiinnostunut lähinnä terveydestä ja hyvinvoinnista sekä henkilökuvista sairauden takana. Pinnallisuus ei kiehtonut. Ei,vaikka 40v olikin rakennekynnet ihan omasta takaa, ja hiukset vaihtoivat tyyliä ja väriä mielialan mukaan.

Kyseenalaistin siis osaamiseni, ja yritin päästä jyvälle edes joistakin musiikkivisailuista televisiossa. Hyvin heikoksi jäi. Sisareni yleissivistys on paljon omaani parempi, ja hänen kanssaan on turha pelata Trivial pursuitia, häviää varmasti. Heikkoudet voi kuitenkin kääntää vahvuudeksi ja niin tein tässäkin tapauksessa. Mietin mikä minua on aina kiinnostanut tv:n musaohjelmia paremmin. Radio.


Mikko Harju "sinä riität"
Olen enemmän radioihminen, elokuvista  ja teatterista, livetapahtumista kiinnostunut. Nuorempana laitoin kaiken näyttelijöitä koskevan leikekirjaan, musiikin äänikasetille ja elokuvat videolle. Tiesin taiteentekijöiden elämäntarinat. Lasse ja Tom Pöysti ovat yhä kestosuosikkejani. Ulkomaan elävistä kaikki klassikot, Marilyn Monroe ykkösenä.

Taustoitan kyllä kiinnostavimmat uutiset viihteen ammattilaisista. Tosin vasta sitten, kun he tulevat esille joissakin yhteyksissä, ja ammatillisesti saan/voin heistä kirjoittaa. Minua ei kiinnosta edelleenkään lukea juoruja, eikä ihmisten yksityiselämä. Ellei puhuta kirjallisuudesta ja oma elämänkerroista.

Tarinaa kirjoittaessa on kuitenkin tiedettävä ihmisestä kokonaisuus, jotta sen voi kirjoittaa ihmistä ymmärtääkseen. Kaikkea ei ole silti pakko mainita jutussa. Hienointa on kohdata ihminen itse livenä, katsoa millainen hän on oikealta persoonaltaan, vai pitääkö yllä kulissia. Meille toimittajille saatetaan sitä kulissia enmmän pitää, ja kaiketi julkisissa kohtaamisissa smal talk on helpompaa. Siksi välttelen kokkareita, ja pidän omat piirini pieninä. Työasiat ovat asia erikseen.

Lucas "täydellisen epätäydellinen"

Syksyllä tanssitaan

Olen etsinyt pitkään oikeansorttista opettajaa, ja kivaa liikuntamuotoa, jossa tanssi, hikiliikunta ja improvisointi yhdistyvät, eikä pahitteeksi olisi esiintymistaidon kartuttaminenkaan. Tarinateatteri kaksi,kolme vuotta sitten opetti minulle, että osaan heittäytyä. Haaga-Heliassa esiintymistaitoa tuli niin tv-kurssien kuin radiotyönkin kautta kartoitettua lisää.

Kun törmäsin naminami-miehenä tunnettuun Bjurströmiin Instagramissa, ja nimi toistui uuden syksyllä alkavan tv-tietovisan ohessa, ja lopulta vielä pomppasi esiin tanssikoulun sivuilta, ajattelin, että nyt täytyy tutkia tarkemmin mitä tämä kortti pitää sisällään. Syksyllä on siis HappyHouria tiedossa ja tämä typykkä maksoi etukäteismaksun kättelyssä, ettei jää suunnitelmat toteuttamatta. Ainakin kokeilla täytyy, ettei kiikkustuolissa itketä.

Mansikat kuuluvat kesään

Liikunta ja tanssilliset lajit eivät ole minulle vieraita, ei myöskään estradeilla esiintyminen. Harrastelijana toki, mukana kaksi vasenta jalkaa ja narsistinen intohimo toteuttaa itseään. Juuri se  ajaa lavoille. Paikkansa täyttyy ottaa, jos ei sitä tajuta antaa. Näin minä sen koen ja otan tilani hyvässä ja pahassa. Osaanpa sitten tai en, oppia voi aina ja testata rajojaan.

Instagramissa päivitän ruokapostauksia ja jos ei päässäni soi korvamato, niin ainakin radiosta kuuluu musiikkia. Etsin Youtubesta ja Spotyfista erilaisia 20-60-luvun svinglajeja ja haaveilen boogiewookiesta.

Oivalsin nimittäin, että olin unohtanut osan itseäni musiikin saralta. Niiltä ajoilta jolloin kaikkiruokaisena ahmin niin ruokapöydästä kuin musiikkitarjottimelta kaiken.


Aamupalaa laittaessa soi "ota minut tällaisena kuin oon"

Musiikki kulki mukana

Lienen ollut seitsemän vanha kun Pielaveden setämies opetti lattarit, sillä täytyihän kunnon itäsavolaisen naisihmisen tangontaika osata tuumasi mies, kun alkoi opettaa. Ja minä nautin saamastani huomiosta pikkutytön ylpeydellä, ja opin valsin, tangon, humpan, jenkan ja polkan salat.

Yhdeksännellä luokalla kilpatanssipareja oli ilo seurata, olisin halunnut mukaan. Vaan koska tiesin ettei minulla ole rytmitajua eikä lauluääntä jätin väliin, ja kadehdin naapurin tyttöä joka pääsi mukaan. Räkänokka, joka aina kiusasi, sai tanssia. Epäreilua, tuhisin.

Rock´n´roll vei minut avoliittoon aikanaan rokkarin kanssa, ja Hevistä pitävän ihmisen kanssa olin naimisissa.
Suomi pop kiehtoo jatkuvasti mieltä sanoituksillaan, ja melankoliakin iskee välillä.
Klassista musiikkia harrastavat ystävät ovat tuoneet myös sen genren elämääni. Yksi hyvistä ystävistäni soittaa viulua. Teatterimusiikkiin rakastuin ensimmäisessä lastenhoito työpaikassani, kun työnantajani sävelsi Helsingin kaupungin teatteriin musiikin. Ikimuistoinen oli se Per Gyntistä kertova levy jonka sain häneltä lahjaksi lippujen ohella. Olin 16vuotias.

Runollisemmin kuuntelin musiikkia ensimmäisen poikaystäväni kanssa parikymppisenä. Ismo Alankoa ja muita totuuksia.

Ja tyttöjenilloissa soi disco ja välillä kokeiltiin tecnoakin. Hiphop sekä rap tulivat mukaan kuvioihin vasta yli 40vuotiaana. Ja zumban askelet veivät latinorytmien saattelemina liikuntaan, jota en olisi lopettanut koskaan, ellei ylisuoritus olisi vienyt jalkoja alta ja uuvuttanut kokonaan (2012).


Ruoka voi olla eksoottista Nepalilaista välillä

Ääni on aalloilla jälleen

Musiikki matkaa nyt tarinoiden muodossa myös ruokapostauksissani Instagramissa. Ehkä joku ärsyyntyy, ehkä nauttii, ei voi tietää. Tässä hetkessä aion kuitenkin tömistellä raskain ja vahvoin askelin, vaikka virtahepona tunkiolla ja heittäytyä rytmin vietäväksi. En ehkä koskaan pääse tavoitteeseeni, radiotyöhön, silti olen jälleen matkalla.

Koska sanat ovat tärkeitä, ne liittyvät tarinoihin aina. Joskus ne kertovat omasta, joskus jonkun muun elämästä. Minua sanat vievät elämässä eteenpäin, antavat uskalluksen hypätä jälleen kerran tuntemattomaan. Joskus joku artisti osaa tulkita tunteeni ääneen, ja saa minut oivaltamaan kuka olen. Ja mitä tahdon. Ovat kuin merkkejä eteenpäin. Rivien välistäkin voi lukea mitä toinen on läpi ehkä käynyt.

Luovuuteni kukkii musiikin myötä. Monta blogia on roskiin heitetty, monta uutta alkua on takana. Monesti kaaduttu, ja silti taas pystyssä.

Piknikillä jälleen vuosien jälkeen

Tahtotila tarvitaan selviytymiseen

Kaksi vuotta olin liian tulehdusherkässä tilassa kuunnellakseni musiikkia, tuntui, että happi loppuu. Jaksoin, mutta heikosti. Unelmani olivat romuttuneet, valmistumiseni (2016) hetki tuli ja meni, henkilökohtaisen elämäntilanteen jyrkät rotkot veivät voimat. Vuoden 2014 uupumuksesta kesti selvitä. Liian monta rautaa tulessa vei mehut. Perhe elätettävänä. Kun tarpeeksi painettiin lyttyyn, alistuin ja itse ruoskin eniten valinnoistani, ympäristö yritti ymmärtää. Lopulta mikään ei tuntunut enää miltään.

Pienin askelin olen edennyt, ja tehnyt ne velvollisuudet mitä on aktiivimallinkin kautta vaadittu. Vetänyt rajoja, sulkenut ovia, ottanut välimatkaa. Ottanut oman tilan. Ja suuttunut töitä hakiessa valehtijoille, ja toisen kerran niille jotka harhaan johtivat, tai iskivät puukkoa selkään. Turhautunut, kun mikään ei vain riitä, Suvi Teräsniskaa mukaellen.

Banaaniappelsiinismoothie
Tanssista voimaa arkeen

Selviän, koska olen päättänyt niin tehdä. Silti epävarmuustekijöitä on aina. Oma vanheneminen ja iän tuomat rajoitteet. Tosin niitä on vähän, mutta muutamia kuitenkin. Vaihdevuosivaivaiselle on vessan löydyttävä läheltä. Eikä kiviä toinna kerätä rekeensä turhan paljon, ei henkisiä eikä todellisia. Saattaa loppua kunto. Viisikymppinen on riski työnantajalle, siksi häneen ei kannata sijoittaa. Silti yrittäjät kutsuvat itseään yrittäjäksi, ja olettavat liikaa. Kaikki eivät ole kehäraakkeja kaikilla työaloilla, en minäkään. Saattaisin olla jopa innovatiivinen innostaja monellekin.

Mietin myös saanko vanhimman poikani rahapeliriippuvuuden aisoihin, olenko tarpeeksi tukena vanhimmalle tyttärelleni, saanko hankittua edes tilapäistöitä töitä, jolla maksaisin lukiokirjat ja vanhojen tanssipuvun keskimmäiselle pojalleni, riittääkö raha ja tasapainoilu, kun tukia leikataan ja kuopuskin tahtoo  harrastaa tanssillista voimailulajia. Jatkuuko vapaaehtoistyö, voinko harrastaa tanssia, ja pysyykö paletti kasassa. Sisältöä elämässä täytyy olla, mutta kaikella on aina hintansa. Niin myös valinnoilla, eikä koskaan tiedä kuinka pitkään sitä hintaa joutuu maksamaan.

Musiikki oli kriisien aikaan veitsen viilto sieluun. Suljin radion. Oli pakko vetäytyä luolaan. Mieluummin olin hiljaa kuin äänessä. Nyt kaivoin radion esiin, ja Radio Aalto soi jälleen Kimmo Vehviläisen taajuudella. Voit olla varma, että minunkin ääneni taas soi, koska Annan sen soida. Elastisen sanoin. Vaihdathan kanavaa, kun ei enää kiinnosta.


Instassa lisää kuvia, musiikkia ja tarinoita. https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Ahdistaako rakkaus ruokaan?

Hotelli Scandicin aamiaiskahveilla tutustuttiin sydämen terveyteen
Kahvi on loppu. Puren hammasta. Jaksaa, jaksaa. Kofeiiniriippuvaisen päänsärky hellitti vasta parin kitupäivän jälkeen. Silti kahvihammastani on kolottanut lähes viikon verran. Tiedän loppuviikosta hellittävän. Saan taas talouteni ajantasalle.

Aamun raikas appelsiinimehu virkisti
Tänään kahvia koskeva ahdistukseni sai helpotusta, pääsin aamiaistreffeille Sydänliiton kanssa. Sydänliitto lähetti lehdistökutsun jo muutama viikko sitten. Oli ilmiselvää, että näille treffeille lähtisin empimättä. Ilokseni tuttu kasvo näkyi kutsuvieraiden joukossa, Himahella. https://kotiliesi.fi/himahella/ Vaihdoimme pikaiset kuulumiset.

Tiedotustilaisuudessa pohdittiin onko ruoka nautinto vai ahdistus. Puhuttiin myös valinnoista ja helppoudesta. Kun riittävä on tarpeeksi. Jäin pohtimaan suhdetta ruokaan, ja päätin kysyä asiantuntijoilta heidän tunnetiloistaan.

Sydän voi hyvin, kun sinä voit hyvin


Tervetuloa riittävän hyvä ja keskinkertaisuus

Pääsin siis kuulemaan uusimpia tutkimustuloksia ja kuulemaan tarinoita. Luennoitsijoina olivat mm. puhuja, kirjoittaja, toimittaja, Anna Perho ja viulisti, tuottaja, juontaja, Raakel Lignel.

Sekä Anna, että Raakel kertoivat oman tarinansa siitä aiheuttaako ruoka heille nautintoa vai ahdistusta. Ja kuinka paljon. Hykerryttävää. Tuttuja nimiä molemmat. Annan tunnistin Radio Aallon kipakkana juontajana, jota olin välillä kuunnellut nauruani tai sanojani pidätellen, ja Raakelin blogeja lueskelin vielä silloin, kun Facebookissa olin. Häneen samaistuin niin suurperheen äitinä kuin liikuntaan hurahtaneenakin. Varsinkin suorittajaluonteena.


Tunnethan sydänmerkin ruokakaupoissa

Tiedotustilaisuus oli mielenkiintoinen ja täyttä asiaa. Sydänmerkin Frankly Partnersilla teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista joka kolmannes kokee ajoittain ahdistusta syömisen ja sääntöjen viidakossa. He haluaisivat syödä terveellisemmin, mutta eivät oikein tiedä miten. He ovat huolissaan joko painostaan tai terveydestään, ja pyrkivät laihtumaan.

Anna Perho ei vaa´alle astu

Sekä Anna Perho että Raakel Lignel kertoivat omista taisteluistaan painonhallinnan ja vaa álla tasapainoilun kanssa. Perho aloitti tarinansa lapsuudesta ja kyseenalaisti erilaiset tutkimukset ja niiden ristiriitaisuudet luentonsa puolivälissä. Hänen heittonsa aiheutti keskustelua jälkeenpäin.

Tutkimuksen mukaan 31 prosentilla suomalaisista ei ole selkeää mielipidettä erilaisiin terveyteen liittyviin kysymyksiin. Heidän on vaikea arvioida mikä on itselle hyväksi. Eivätkä he erityisesti kaipaa terveellisiä vaihtoehtoja kauppaan, ravintoloihin ja kahviloihin. Silti he kokevat epävarmuutta valinnoista ja ovat selkeästi enemmän huolissaan omasta terveydestään ja painostaan. Joten olisiko Anna Perhon sanoissa sittenkin osittainen totuus? Perho arvostaa ammattinsa osaajia kuten kuka tahansa meistä, mutta kuka tutkijoista puhuu asiaa.

Itse ajattelen hiukan samoin kuin Anna, että kun tutkimuksia tehdään pilvin pimein, niin mistä kuluttaja tietää kuka tutkijoista antaa oikeaa tietoa. Toinen sanoo aamulla, että suola on epäterveellistä, ja illalla voit lukea mediasta, että suolaa pitää lisätä joka ruokaan. Ristiriitaa syntyy väkisinkin, eikä tavantallaaja välttämättä tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen tutkija kun kuitenkin uskoo omaan totuuteensa.

Terveydenhoidon exammattilaisena ja ravinto-oppini lukeneena ymmärrän kuitenkin jotakin ravitsemuksesta, vaikka en niin paljon kaloreita laskekaan. Ruokalautasmalli on isketty takaraivoon nuorena ja siellä se pysyy. Ja minähän olenkin mitä syön, -värikäs ja näyttävä. Nautin siitä mitä suuhuni pistän ja olen kulinaristi ruoan suhteen, on sitten kyse nakeista ja muusista, tai pippuripihvistä a´la carte. Uskon monen olevan sitä samaa.

Makaronit mukiin ja sormisyötävät vihannekset lautaselle
Yksinkertainen on tyylikästä

Anna Perhon lapsuuden maalaismaisemissa syötiin kuusi kertaa päivässä, olivathan kello kymmenen ja kello kolmen kaffeet toki oltava ajallaan. Perho kertoi olleensa ihminen joka söi epäsäännöllisesti ja jätti sekä aamiaisen että lounaan usein väliin. Tekosyitä oli helppo keksiä, eihän kiireinen ihminen syödä ehdi.

Vasta neljä,viisi vuotta sitten hänen liikunnanohjaajansa sai ruokatottumukset muuttumaan. Tarvittiin myös älyvaaka ja asiantuntija, joka kertoi, että Perhon sisäiset rasvaprosentit eivät ole kunnossa. Anna koki romahduksen, jossa tunsi hajoavansa osiin. Hän luovutti kaloreiden laskemisen siihen paikkaan, ja ymmärsi vaa án määrittäneen hänet ihmisenä. Huonommuuden tunne johtui itsensä ruoskimisesta. Älyvaaka sai unohtua varastoon, ja yhdellekään vaa ´alle Perho ei nouse enää.

Anna Perho ajattelee niin, että koska ruokaa on päivittäin syötävä, voi siitä tehdä itselleen nautinnon hetken. Nykyisin Perho käy yksin lounaalla vilkkaasta työelämästään johtuen,  ja syö illallisen perheen tai ystävien kanssa, eikä aamiainenkaan jää enää välistä.

Ja vaikka sosiaalinen media hehkuttaa hienoilla kattauksilla, ja hifistelee kasvisruokapohjalla, riittää ruokapöytään se, että tekee parhaansa viettäen perheen kanssa yhteistä aikaa.
"Eihän se makaronilaatikko siellä somessa niin hyvältä näytä, mutta jotenkin niitä kuvia someen juuri kaipaa," totesi Perho, joka myöntää ettei ole varsinainen kokkaaja, mutta valmistaa silti kotiruokaa.

Tähän voisi todeta, kuten Hugo-pelissä aikoinaan:"Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta". Toisin sanoen, jos aamupuuro palaa pohjaan, ja illallislasagne ei onnistu, niin aloita seuraavana päivänä alusta, ja tee vaikka kalapuikkoja, ja sorminaposteltavia vihanneksia. Hyödynnä hävikki, ja laita makkara uuniin.
Askel kerrallaan onnistumisen kokemuksiin

Tee arjesta itsellesi sopiva

Koska tutkimus sanoo, että huolestunut ruokailija ei tiedä keneen luottaa päätöksissään, niin Sydänliitto ehdottaa ratkaisuksi valintojen helppoutta, ruokaohjeiden yksinkertaistamista ja onnistumisen kokemusten lisäämistä.

Sydänliitto haastaa sekä median, että kaupan ja elintarviketeollisuuden tekemään viestintää joka vähentää ruokaan liittyvää ahdistusta. Ruokaohjeiden ja vinkkien pitäisi sopia jokaisen kukkarolle ja sydänmerkki on yksi keino löytää kaupasta terveellinen tuote.


Anna Kara ja Kati Kuisma viestivät terveydestä
Jokaisen pitäisi saada täysipainoista ja ravintorikasta ruokaa

"Terveyden kannalta arkivalinnat ratkaisevat. Syömisessä ja terveysviestinnässä valintojen tulee olla helppoja ja omaan arkeen sopivia, sellaisia mihin kokee itse pystyvänsä. Terveysviestinnän pitäisi tuottaa "tuohon minä pystyn"-tunteen", sanoo Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Kati Kuisma.

Jään miettimään omalla kohdalla mihin tutkimuksen ruokatyyppiin kuulun.

Olenko huolestuja. Uskonko mihinkään mitä suositus sanoo. Etsinkö intuitiota jota ei huolestujilla tutkimuksen mukaan ole.

Vai olenko terveellisyyttä vaaliva joka suorittaa ruoan valmistamisen ja itse ruokailun. Ehkä sittenkin sallin nautiskelun ja pyrin elämään normien mukaan, ehkä terveellisestikin.

Vai olisinko sittenkin huoleton herkuttelija jolla ei ole terveellisyydelle sijaa, ja ainoastaan maku ja nautinto ratkaisee. Mutta hei, enhän minä ole mies.

Kuka minä sitten olen. Kulinaristi, vai kameleontti joka vaihtaa väriä tilanteen mukaan. Sydänliitto kuitenkin armahtaa ja ohjeistaa.
 

"Helli itseäsi ja nauti. Suhtaudu ruokaan lempeydellä. Ilolla ja rakkaudella tarjoiltu ruoka tuo mielihyvää. On huomioitava, että rahanpuutteessa mieli tunneloituu, välttämättä arkeen ei pysty keskittymään, ja valinnan vapaus leipäjonossa on rajoitettua, myöskään ravitsemuspuoli jakelupisteissä ei ole loppuun asti ajateltua. Käytäntöä ollaan kuitenkin muuttamassa parempaan esimerkiksi yhteisillä ateriatarjoiluilla", sanoo Sydänliiton ravitsemusasiantuntija Anna Kara.

Entäs sitten some, kun ne kaikki ihanat viinilasilliset, kauniit kattaukset ja naapurin Maijan kaunis olohuone ja herkkubolognee. Kun ei nämä minun rahkeet riitä kuin Elovena-puuroon.

"Stressi ja ahdistus rasittavat sydäntä niin ruoassa kuin liikunnassakin. Herkuttelu on sallittua.
Sosiaalinen media saattaa aiheuttaa riittämättömyyden tunteita, ja antaa vaikutelman täydellisyydestä. Toki sosiaaliseen mediaan laitetut kattaukset ja ruokakuvat ovat esteettisesti kauniita. Silti arkikuviakin tarvitaan. Toisinaan vaikuttaa siltä, kuin arkea haluttaisiin kiillottaa hieman liikaa", Kati Kuisma toteaa.
Niinpä Sydänliitto saa tänään pisteet siitä, että satsaa mediaan ja luottaa siihen, että kyllä ruoka kelpaa, vaikka olisi ihan tavallistakin. Kiitos!



Raakel Lignel säteilee myönteistä energiaa väsymyksestään huolimatta

Vääristynyt kehonkuva ja identiteetti

Raakel Lignel aloitti myös tarinansa lapsuuden kokemuksistaan. Heti alkuun hän kertoi tarinan mytologiasta, Persefonesta ja manalasta. Kertomus siitä kuinka kesä ja kevät syntyivät.

Raakel Lignelin oma kehonkuva ja identiteetti muokkautuivat jo ala-asteikäisenä, kun koulukavereiden sanavalinnat osuivat ja upposivat, ja Lignel koki itsensä lihavaksi.Todellisuudessa Raakel oli koulun "kuumin kissa" myös hoikalta ulkomuodoltaan.

Lapsuuden perheessä sattuneet tapahtumat toivat kotiin surun ilmapiirin, jonka Raakel turrutti syömällä itsensä ähkyksi. Elintarvikekauppiasperheessä kasvanut Raakel tietää myös jotakin dieeteistä. 80-luvun trendi oli erilaiset dieetit ja laihduttaminen, sitä "harrastettiin" myös Raakelin kotona.

Valokuvat luentosalin valkokankaalla puhuvat omaa kieltään. Rannalla pikkubikineissään aurinkoa ottava Raakel on hoikka, ja vielä vuosia myöhemmin hääpuvussa tanssin pyörteissä liitelevä nuorikko on uumaltaan kuin pavunvarsi. Mistä läskeyden tunne siis johtui. Sillä vasta raskaudet toivat painoa lisää, jota erinäiset sairaudet ja leikkaukset edesauttoivat vuosien saatossa. Olisiko kyse luonteesta. Tai historian toistosta.

Raakel Lignel ja Himahella

Tunteet voi turruttaa syömällä liikaa

Kun omassa perheessä sattui ja tapahtui ikäviä asioita, toistui elämänkuvio jälleen myös Raakelin syömisessä. Pohdinkin haastattelua tehdessä kuinka paljon lapsuudella oli merkitys tapahtumien kertaantumiseen.

Raakel Lignel epäilee oman kehonkuvan linkittyvän ruokaa koskevaan ahdistukseen ja lapsuuden kokemuksiin varsinkin silloin, kun hän potee morkkista siitä syökö hän oikein, vai jättääkö jotakin syömättä. Silloin on helppo sortua takaisin vanhaan. Turruttaa tunne syömällä itsensä kipeäksi.

 "Kun syö kokonaisen englanninlakritsapaketillisen makeisia, niin ei voinut ajatella kuin ähkyä olotilaa", Lignel kuvailee kokemaansa tunnetilaa.

Suorittajaluonteen mukaisesti Raakel Lignel on ollut ääripäätyyppiä, jolloin "kaikki tai ei mitään"-tyyli on ollut johtotähti elämän valinnoissa. Lignel sanoo, että hän on aina ajatellut, että kun tehdään, se tehdään heti, ja innostus on vienyt mukanaan. Tunnistan tuosta sanonnasta paljon itseäni, ja yhdisti meitä myös intohimo, ja siitä seurannut romahdus, liikuntaan.

Paino ei ole ongelman ydin

Liikuntaan voi hurahtaa

Kun Lignel aloitti muutama vuosi sitten liikunnan, oli 25 tuntia viikossa aivan liian vähän treenata. Kaloreita laskettiin ja painonvartijoiden pistetaulukko tuli tutuksi. Kuvissa poseeraa timmissä kunnossa oleva säihkysääri, mutta keho päätti sanoa sopimuksen irti. Liika on liikaa liikunnassakin, ja stoppi tuli. 

Koska Raakel oli kärsinyt synnynnäisestä lonkkaviasta ja sen aiheuttamista kivuista vuosikymmeniä toiseen lonkkaan asennettiin tekonivel, ja kuntoiluun tuli tauko. Kun hän palasi kuntoasalille, kunto ei alkanutkaan nousta. Oli lopetettava liikunta. Raakel vaihtoi kuntoilun kuntoutukseen. Kuntoutusprosessista syntyi yhteistyössä Anne Purasen kanssa tehty kirja Raxun mukana, kivusta tasapainoon.

Nyt Raakel Lignel ottaa päivän kerrallaan ja yrittää olla ajattelematta kaloreita. Kotona syödään wokkiruokia, perunasta valmistettuja uunipaistoksia, jauhelihapihvejä ja kalaa. Makaronilaatikko ei kuulu peruspastaruokiin. Perinneruoat maistuvat ja turha kikkailu ruokienlaitossa ei houkuta. Kotoa jo poismuuttaneet lapset tuovat oman pisaransa ruokakulttuuriin käydessään, sillä heitä kiinnostaa ruoassa eeppisyys.

Narinkkkatorilla liikuttiin
Kotimatkalla Narinkkatorilla liikuttaa yleisöä nuori nainen Iisalmesta. Siellä kyykki muutamakin mummoikäinen ja nuorempi sormet harallaan haaraasenossa ja pylly pystyssä keskellä suomen kauneinta suvea. Hienoa. Sopii hyvin teemaan, liikuntaa sydämelle, jotta jaksaa rakastaa ruokaa ja sen tuomia nautintoja. Ilman turhia puheita laihdutuksesta ja kaikenmaailman dieeteistä, jos ei terveys muuten välttämättä sitä vaadi. Opin tänään paljon siitä, miten kiva on olla, kun hyväksyy itsensä ja kokemansa, ja elämänsä kokonaisvaltaisesti. Tee sinäkin niin.


Instagramista voit seurata ruokaan liittyviä kuvia arjesta ja sen tuomista hetken helmistä. Joskus nauttien ja joskus ihan kuin manalasta suoraan, kiroten:https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi


perjantai 11. toukokuuta 2018

Yrttimaa parvekkeella

Suojassa paahtavan auringon alla
Toukokuu on näyttänyt parhaintaan, ja moni puutarhan kuopsuttaja on täydessä touhussa pihamaallaan. Minäkin olin joskus. Nyt en ole kymmeneen vuoteen juuri istutuksiin koskenut, ja kukkiinkin vain lahjapöydässä. Nyt puhutaan siis asiaa, kuin myös asian vierestä.

Tänä keväänä kuitenkin innostuin. Ilman varsinaista syytä tartuin yrttipusseihin ostosreissulla, ja päätin kokeilla miten parvekeistutus sujuu, ja onnistunko kasvattamaan muutaman salaatinlehden kesäiseen herkkupöytään. Aika näyttää.

Kissojen oma yrttiosasto
Varsinainen viherpeukalo en ole koskaan ollut, mutta omakotitalossa asuneena olen kyllä tarttunut tarvittaessa haravanvarteen, repinyt rikkaruohoja mansikkamaalta ja orapihlaja-aidan alta, karsinut syksyisin hortensiapensaan oksia, ja nauttinut raparpereistä keväisin heti tuoreeltaan.

Maalla kasvatettiin kaalinpäistä perunaan vähän kaikkea, ja marjapuskista sai napsittua marjat jo puolivalmiina suuhunsa. Kärsimätön lapsi kun olin. Mummo opasti miten punajuuret laitettiin, ja parhaimmat keskustelut käytiin lanttuja kerätessä. Ruoka ja puutarha, siinä ne puheenaiheet joista jokaisella on jotakin sanomista. Niin siis minullakin.


Itäminen alkakoon
Omavaraisuus on hyväksi. Kaveri kertoi kuinka oli poiminut kirsikkatomaatteja vielä lokakuussakin omalla parvekkeella tuotetusta sadostaan. Nuorimmat lapseni totesivat sen kuultuaan, että "laita äiti meille sitten perunamaa ensi syksyksi kasvamaan".

Hmm, siinäpä ideaa kerrakseen, jospa ajaisi lisää mullosta koko lattiamitalta, ja pistäisi ruista ja kauraakin kasvamaan, niin ei tarvitsisi heti leipäjonoon palata. Oikein hyvin kun kasvaisi saisi antaa kaverillekin. Tosin mistä mylly jauhatukseen.

Vähävaraisuus tekee ongelmanratkaisukyvylle hyvää, vaikka yhä toisinaan ahdistaa koko tilanne. Aktiivinen työnhaku on tuottanut kyllä tulosta, mutta haastatteluista huolimatta yhä toimitan kotona koiranvirkaa. Vahdin taloutta, ettei pääse kaatumaan.

Orvokkeja äidille
Äitienpäivä lähestyy. Orvokit ovat mielikukkiani ja sininen väri niissä. En tiedä mikä orvokissa kiehtoo, mutta kaunein se vain silmiini on. Lehmänkin nimesin mummolassa asuessani Orvokiksi.

Nyt vaalin silmäteriäni kynsin ja hampain suihkepullon kanssa, sillä puutarhassani on neljä karvaista sankaria, joita kiinnostaa niin multa, kukat kuin koko muuttuva miljöö. Kissat. Ja välillä vanhin poikani, joka käydessään käyttää tupakkasalonkinaan kesäistä olohuonettani. Murisen sisäänpäin, toisinaan ulospäinkin. Minun alueeni.

Mansikka, herne ja orvokki
Vihreä parveke, keltainen kesä. Aurinko on jaksanut paistaa ja tänä kesänä monen vuoden jälkeen tunnen olevani enemmän kuin elossa. Kuin jotakin olisi loppunut, ja jotakin uutta alkanut. No, lopetinhan minä Facebookissa olemisen. Kokonaan. Monen mutkan kautta sammutin lopullisesti molemmat tilit, ja tallensin tärkeimmät muistot kovalevylle.

On helpottavaa huomata, että kymmenvuotinen avioliittoni Facebookin kanssa lopulta päättyi. Tänä vuonna. Aivan kuten kymmenen vuotta sitten päättyi varsinainen avioliitoni lasten isän kanssa. Otin Naamakirjan kaverikseni, edesmenneen liittoni tilalle, ja en ole sataprosenttisen varma oliko sekään liitto nyt täysin puhtoinen.


Mullassa möyrineet
Tiedän naamakirjan tuottaneen minulle tuskaa ja iloa vuoronperään. Opin tuon suhteen kautta tuntemaan niin itseäni, yhteiskuntaa, kuin kanssakulkijoita, ja näin koko kieroutuneen kokonaiskuvan. En jäänyt kaipaamaan.

Ihmissuhteita toki katosi lopullisesti, ja osittain. Osa otti yhteyttä jälkeenpäin, ja osalle ilmoitin, että nyt mennään, mutta kadonnut en ole. Kyllä. Minulla on aina vaihtoehtoja. Ja nyt kyllä puutarhan hoito ja ruoanlaitto, vaikka pienimuotoisestikin, ovat terveempiä vaihtoehtoja sometukselle.

Yrttejä ja salaattia
Olen kahvitellut frendien kanssa tänä keväänä aika usein. Puhelin ei ole ollut pääosassa noissa kanssakäymisissä, vaan aito toisen läsnä olo. Olen myös aikonut jatkossakin osallistua erinäisiin tapahtumiin. Kirjoittaa kokemani muistiin. Seuraavaksi voit lukea Sydämen terveydestä ruoan suhteen.

Sydän tahtoo ja sielu halajaa. Itsestään on hyvä pitää huolta. Joskus se jää somen jalkoihin, tai masennuksen, tai suorittamisen. Milloin minkäkin. Taloudenhallintakaan ei ole yksioikoista kaikille. Ei ainakaan minulle.

Mullospelto laatikoissa
Totesin, että on aika liikkua lisää. Elämä on tässä ja nyt. Liiku siis sinäkin, ja hymyile, nyt on kesä ja kärpäset!


Löydät minut myös Instagramista ruokakuvien kera. Bon apetit! 
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Lautasella-messut: Shokkihoitoa ja herkkuhetkiä


Kari Aihinen esitelmöi mikä ruoassa on niin hyvää
Tänään poikkesin nuorempien poikieni kanssa Lautasella-messuilla. Allergioista ja erikoisruokavalioista tuli tuoretta tietoa ja monipuolisuus yllätti. Enää ei kaupan hyllyllä ole vain kahta lajia jauhoja, vaan kokonainen kirjo erilaisia ruokatuotteita. Gluteeniton ei ole mauton ja väritön pakkopulla, vaan hyvinkin maistuva vaihtoehto "tavallisten" raaka-aineiden tai tuotteiden rinnalle.

Gluteeniton, laktoositon, vegaani, ja elävä-sekä raakaravinto tulivat astetta tutummaksi.
Kauhun tasapaino syntyi, kun kuunteli kertomuksia siitä kuinka allergiseen reaktioon tulee varautua, ja kuinka hengenlähtö voi olla todella lähellä, kun ei tiedä allergiastaan. Oli myös useita tarinoita siitä mitä allergia saattaa aiheuttaa, ja allergiareaktiot voivat vaihdella paljonkin.

"Allergioistaan on hyvä ilmoittaa ravintoloille pöytää varatessaan", totesi Kari Aihinen luennollaan.


Tattariallergia oli viedä hengen
 
"Illallinen äidille" ja "Kaappaus keittiössä" -sarjoista tuttu tvkasvo ja kokki Kari "Kape" Aihinen 46, kertoi messuilla oman tarinan tattarijauhoallergiastaan. Blinitaikinaan miehen on turha koskea, sillä kutina ei jää pelkästään iholle, vaan tunkeutuu silmiin ja suuhun asti. Rakkaus kokin ammattiin ja ruoanlaittoon on Aihiselle henki ja elämä, silti hengissä pysyäkseen hänen täytyy unohtaa tattarijauhojen läheisyydessä työskentely täysin.

Kymmenen vuotta sitten tapahtunut anafylaktinen shokkitila opetti Aihisen ymmärtämään allergioita toisin. Aihinen huomioi allergiat ammatissaan ja kehottaa illallispöytää varatessa laittamaan sähköpostia myös erikoisruokavaliostaan. Aihinen myös huomauttaa, että aina allergiaa ei tarvitse kertoa ääneen kielteisyyden kautta. Allergikkojen ei siis tarvitse parkua mitä he eivät saa syödä, vaan ennemminkin mennä sinne kauppojen vihanneshyllyille ja miettiä mitä he voisivat syödä, ja kuinka monipuolisesti.

 Unohda arki ja valmista ruoka ajatuksella

Aihisen perheessä noudatetaan viiden ruokailun sääntöä, aina aamupalasta, lounaaseen, välipalaan ja päivällisestä iltapalaan. Olen Aihisen kanssa samoilla linjoilla siitä, että ruokaa laittaessa kaikkien olisi hyvä valmistaa ruoka yhdessä, ja tuoreista raaka-aineista. Myös kattauksella on väliä, ja missä syödään. Silmät syövät ensin, ja värilläkin on väliä. Maku kruunaa kaiken. Kukkia pöytään ja yrttejä koristeeksi. Ja arjen kiireitä ei pitäisi syytellä siitä, että vartissa roiskaisee einekset pöytään, vaivautumatta ajattelemaan ruokaa ja makua sen enempää. Käytä kermaa, voita. Aitoa sen olla pitää. Aihinen ei tunne armoa puhuessaan rakkaasta lajista. Hän tietää mistä puhuu ja tekee sen sydämellään.

Aihista kuunnellessa sekä nauratti, että kauhistutti. Olen juuri niin vastakohta ruoanlaitossa kuin olla voi. Siinä missä Aihisen kaltaiset ammattitaitoiset ihmiset tietävät miten haudutetaan oikein ja mitä ruokaöljyä käytetään, minä laitan lohenpalan uuniin kermaviilikastikkeessa, sitruunapippurilla ja tillillä höystettynä: Tietenkin olen ensin nyrhinyt kalan jotakuinkin muodottomaksi. Järvikaloihin lapsena kyllästyneenä jäi ruodoista omat traumansa. Nypin kunnes kala on niin ruodoton, että jälkikin on monesti sen näköistä kuin lohi olisi kertaalleen jyrän alle jäänyt. Se sitten syödään mitä syötäväksi on jäänyt. Aihisen mainitsemasta kuhasta tiedän hyvin vähän, ja oikeaoppinen v-leikkaus uupuu kokonaan.
Kari Aihisen uunituore kirja
Kolmea ravintolaa pyörittävä Aihinen on ylpeä ammatistaan. Intohimoisesti "palavana liekkinä" ammattiinsa suhtautuva Aihinen sanoo rakastavansa työtään. Aihista katsoessa ja kuunnellessa ammatilleen omistautuneen ihmisen tunteen palon tunnistaa helposti. Monta rautaa tulessa, ja loppua ruoanlaitolle ei näy. MTV on ottanut miehen palkkalistoilleen, eikä päästä irti, tuskinpa Aihinen sitä haluaakaan. Aihinen markkinoi uutta kirjaansa messuilla ja kirjapino hupenikin hyvää vauhtia nimikirjoituksella varustettuna. Kapella vaikuttaa olevan myönteinen työote, jossa asiakasta kuunnellaan ja päästään lähelle, toteuttamalla toiveet yksilöllisesti.


 Uusia makuja ja kokemuksia

Messupäivä oli herkullinen kattaus vähän kaikkea. Keräsimme kokemuksia riemurinnoin. Pojat maistelivat tuotteita varovaisin mielin, ja vaikka kaikki makuelämykset eivät miellyttäneet, löytyi muutamia uusia herkkuja. Esimerkiksi gluteeinittomat paniinit, joita kuopus taisi napsia maistiaispöydästä kokonaisen patongin verran. Myös maidoton jäätelö teki paniinille seuraa ja löytyipä makean nälkään härkäpapuerikoisjauhoista valmistetuista pikkuleivistäkin mieleiset maut.


Kananugetit olivat mausteisen maukkaita
 Lautasella-tapahtuma toi erityisruokavaliot lähelle

Messukeskuksen ja Keliakialiiton järjestämässä uudessa tapahtumassa tutustuttiin gluteenittomiin ja vegaanisiin tuotteisiin, raakaruokaan ja muihin free from -tuotteisiin. Mukana oli lähes 80 yritystä esittelemässä tuotevalikoimaansa. Tapahtuma houkutteli Messukeskukseen yli 4 300 erityisruokavalioista kiinnostunutta kävijää.

Kävijöille tehdyn tutkimuksen mukaan Lautasella tavoitti hyvin kohderyhmänsä: 80 % ilmoitti noudattavansa jotain erityisruokavaliota tai asuvansa taloudessa, jossa joku noudattaa erityisruokavaliota. 93 % kävijöistä ilmoitti saaneensa vinkkejä, tukea tai tietoa ruokavaliosta, jota noudattaa. Erityisesti tietoa haettiin gluteenittomasta ruokavaliosta sekä vegaani- ja vegeruokavaliosta. 

Härkäpapu jauhoseoksesta valmistetut pikkuleivät veivät kielen mennessään
"Suomi on erityisruokavalioiden noudattamiseen ravitsemuksellisesti maailman helpoin maa. Tuotevalikoimaa on paljon ja se on monipuolista. Esimerkiksi kuitua on helppo saada Suomessa riittävästi", sanoo Lautasella-tapahtuman tiedotustilaisuudessa puhunut ravitsemusterapeutti Leena Putkonen.

Raviolit eivät olleet nuorison mieleen
Putkosen mukaan suomalaisten haaste on enemmän henkinen: Ruoka ja ruokavalio ei saisi olla moraalikysymys, vaan syömisessä pitäisi olla iloa, nautintoa ja joustavuutta. Liian hypetetty terveysviesti voi aiheuttaa ahdistusta, Leena Putkonen toteaa. Seuraavan kerran tapahtuma järjestetään 26.–27.4.2019.

Raakasuklaa oli tummaa myös maultaan
Kananmuna-allergia ei ole leikin asia

Munatonta ja maidotonta. Pää pyöri eri erikoisruokavalioista vielä kotimatkallakin. Kyllä meilläkin allergisoidaan. Valitettavasti.

Omalla kohdalla vanhin pojistani oli leikki-ikäiseksi asti kanamunalle allerginen. Äitini mukaan olen itsekin ollut kouluikäiseksi asti kananmuna-allergikko. Poikani oli lähellä hengenvaarallista tilaa heti 9kk ikäisenä kanamunaa maistaessa. Terveydenhoitajan puhelinapu riitti sillä kertaa, ja ruokavaliosta jätettiin kaikki kananmuna pois. Pullaa leipoessa piti huomioida ettei poika ole lähellä, kun kananmunia vatkattiin. Munaton ruoka-allergia kesti vain muutaman vuoden, mutta jätti jälkeensä varovaisuuden.

Nykyisin kananmuna-allergiaa ei ole, mutta pähkinäallergia todettiin vuosi sitten ammattikoulussa. Keskimmäisellä pojistani on ongelmia kiiviä syödessä, huulet ja kieli menevät vereslihalle. Kuopuksella taas todettiin neljävuotiaana laktoosi-intoleranssi. Itse olen atooppisesta ihosta kärsivä kuten esikoistyttäreni. Allergioita siis on enemmän kuin tarpeeksi yhdessä perheessä.

Situunakakkua

Lisää kuvia Instagramissa: :https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi

























perjantai 23. maaliskuuta 2018

Unkarin tuliaisia

Unkarin tuliaisia    














Sain viime syksynä äidiltäni ja sisariltani 50vuotis lahjaksi kolmen päivän matkan Unkariin, Budabestiin. Ajankohta toteutukselle oli nyt maaliskuussa. Koska edellisestä käynnistäni Keski-Euroopassa on vierähtänyt aikaa 19vuotta, niin matkahan oli varsinainen elämys.

Kolmen päivän tiivis kävely, nähtävyyksien katselu, ja kiipeäminen Linnavuorelle pudotti painoa reilun viisi kiloa. Siitäkin huolimatta, että söimme ja herkuttelimme joka välissä missä vain ehdimme. Nesteet lähtivät liikkeelle ja aineenvaihduntani käynnistyi tehokkaasti.


Alkumalja
Aivan ensimmäiseksi nostimme maljan Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkan kunniaksi. Ja määränpäässä  äitini tarjosi meille lounaaksi ensimmäisen Gulassikeiton mausteineen ja viineineen. Täytyy sanoa, että elämys oli ikimuistoinen. '

Paprikatahnaa saimme kauniissa purkissa, ja sitä sivelimme sekä vaalean leivän päälle, että varovasti myös keittoon. Ja se kannatti. Suuta kyllä poltteli, mutta hyvällä tavalla. Vertailun vuoksi söimme seuraavana päivänä toisessa paikassa samaisen keiton, mutta se soppa muistutti enemmän suomalaista lihakeittoa kuin mausteista Unkaria.

Gulassikeitto

Tulista paprikaa







Liha, pekoni ja läski

Seuraavaksi tahdoimme maistaa paikallista lihaa. Niinpä illan tullen etsimme sopivaa ruokapaikkaa, ja sisäänheittäjän bongatessa meidät, päädyimme pohdinnan jälkeen Italialais-Unkarilaiseen ravintolaan. Tässä mestassa ei kiirettä pidetty tarjoilun kanssa, ja yksi sisaristani jäikin pohtimaan oliko juustolautasen juustoja lähdetty lypsämään lähikylän kutusta.

Odotellessa meitä viihdytti paikallinen trubaduuri kovaäänisellä soitollaan suoraan 80-luvulta. Lihan tullessa pöytään oli sen päällä suolaista pekonia höysteenä. Annos oli iso ja maistui nälkäiselle kylpyläkävijälle punaviinin kera. Alkupalaksi tarkoitetut juustotkin olimme lopulta saaneet, ja niistä löytyi niin mieleisiä makuja, että muistimme pakata niitä laukkuun paluumatkalla.


Herkullinen juustolautanen 



Suosittu punaviini
Punaviini jota joimme kolmen päivän aikana oli aina sama. Jostakin syystä jokainen ravintola suositteli Merlot merkkiä parhaimmaksi ruokaviiniksi. Viimeisenä päivänä söin lihaa, jonka väliin oli laitettu pekonia, ja sisareni lihan päällä oli hiillostettua läskiä.

Lihaa ja pekonia

Lihaa läskillä













Ravintolat ja viinituvat olivat viihtyisiä sisustukseltaan, ja niissä oli ilo asioida. Unkarilaiset olivat erittäin ystävällisiä ja hymyileviä asiakaspalvellessaan. Ruokien mausteisuus teki aterioista nautinnon, ja rauhalliset hetket paikoillaan kruunasivat päivän riennot.


Rullapulla, Langos, ja Hot Wine

Hotelliaamiainen oli runsas voisarvineen, leikkelelautasineen ja kookosmunkkipalloineen. Uskalsin maistaa paikallista majoneesipohjaista salaattia ja pitkiä nakkimakkaroita, eikä vatsani oirehtinut muistakaan maistiaisista.

Hotelli tarjosi parastaan

Langos on paikallinen mättöruoka















Langos löytyi paikallisesta suuresta kauppahallista, jonka makkaravalikoimasta löysimme omamme. Langos on herkku jota on vaikea kuvailla sanoin, mutta yritän sen sinulle selventää. Pohja on rapea, maukas, ja pehmeä samaan aikaan. Ei lähellekään pizzapohjaa, epäilisin jossakin uppoöljyssä paistetuksi.

Tuon ohuehkon läpsykän päälle kerätään oman maun mukaisia täytteitä ja kermaviili/valkosipulikastike kuuluu mukaan. Jokainen päällinen maksaa tietysti erikseen, mutta kun puhutaan Unkarista, ja ruoan ja juoman hintatasosta, ei herkku suomen hintoja ylitä. Suosittelen maistamaan, jos joskus pääsette lähellekään tuota mättöä. Kovassa krapulassa langos olisi pizzalle ja kebabille oiva vaihtoehto mässyn nälkään.

Meille ei tällä reissulla ehtinyt tulla minkään valtakunnan päänsärkyä, sillä matkamme tarkoitus ei ollut rällätä, vaan nauttia maan annista kulttuurin keinoin.

Kanelinen rullapulla
Rullapulla on suhteellisen ohut paikallinen leivoksen tapainen, joka maistuu miedosti kanelipullalta  sokerisen kuorrutuksensa ansioista. Pyysimme suklaata, saimme kanelia. Hyvää oli, ja neljään pekkaan maistui lämpölamppujen alla pimenevässä illassa. Muotonsa pulla saa rullasta jonka ympärille pulla on muotoiltu.


Kuumia ja kylmiä juomia

Vaikka Unkarissa lämpöasteet olivat plussan puolella ja kevät jo varsin pitkällä, illat tuppasivat olemaan kylmiä. Niinpä viinituvassa kylmän sijaan saattoi ottaa kuumaakin juotavaa. Irish Coffee kermavaahdolla on aina oiva vaihtoehto. Itse maistoin vuosien tauon jälkeen tummaa olutta, vähän niin kuin Skotlannin malliin, ja totesin ettei maku ollut liian makea. Minä en nimittäin pidä makeasta oluesta yhtään, ja joissakin tummissa oluissa maku voi olla sokerinen.

Tummaa olutta, Baileys ja Irish Coffee

Viimeisenä reissupäivänä satoi, ja oli kosteaa. Kylmä tuntui päästä varpaisiin, ja kotona sainkin pienen flunssan kiitokseksi sateessa kävelystä. Kuuma punssi ja viini niin Tonavaristeilyllä kuin Linnan alueellakin toivat hetkeksi lämmön sisuksiin, ja taas jaksoi jatkaa.


Punssi/kuuma viini

Espressokahvia













Viimeiseksi juomaksi Unkarissa jäi kuuma Espressokahvi. Sopivan pieni, ja vahva kahvi antoi pirteyttä kotimatkalle. Vaaleat lageroluet joita join ruokaravintoloissa viinin sijaan olivat mietoja ja raikkaita. Soproni ja Dreher olivat paikallisia hanaoluita joita en omasta lähikaupasta löytänyt, ja pyysinkin kauppiasta tilaamaan, jos näitä oluita suomeen vain saa. Saa nähdä kuinka käy.

Paikallista olutta

Jääkylmä Unicumdrinkki














Unicum on paikallinen Jägermaister ja nuuhkaisu antoi ymmärtää, että sain lasiini yskänlääkettä. Vaikutus oli kyllä tujumpi. Pieni grogilasi oli pakkaskylmä ja huurteinen, eli juoma nautitaan oikeaoppisesti jääkylmänä. Maku oli hajua parempi, mutta ei voittanut Jägermaisteria. Ostin pienen tuliaispullon kotiin, sillä kaverille on pakko moista mustaa magiaa tarjota.


 Paprikajauhetta, paprikatahnaa ja paprikamakuja

Unkarin kuumin juttu on paprika. Sitä löytyy jauheena, tahnana, putkilona, purkkina ja erilaisina makuelämyksinä makkaroissa ja mausteseoksissa. Parpika oli myös kaupan nimi, josta viime hetken tuliaisia kävimme vielä hankkimassa. Lentokentällä myytiin paprika-aiheisia koriste-esineitä. Joten olihan sitä paprikaa sitten myös kotiin tuotava eri muodoissa ja makuina.

Paprikatahnaa, Unicum, Tokajiviini, Palinka
Ostin kotiin myös paikallista viinaa Palinkaa, ja tietenkin Tokajiviiniä, koska Alkon henkilökunta minulle niin suositteli matkalle lähtiessäni. Kyllä kannatti.

Herkuttelujuomaksi tarkoitettu jälkiruokaviini vei voiton kaikista maistamistani viineistä. Pehmeää, samettista ja aavistuksen makeaa. Poissa kaikki terävyys, katkeruus ja väkevyys. Tämä viini ei pirskahtele, vaan lipuu rauhallisin vedoin kohti päämäärää. Tarjosin kaverillekin.

Tokajiviinin kanssa kävi aivan kuin parhaan Konjakin, Whiskyn ja Grapan kanssa, mitä kalliimpi neste, mitä kauemmin käynyt, niin sitä pehmeämpi maku. Tokaijissa laadun takaa lisätyn sokerin määrä. Ja Tokajiviini on todellakin jotakin aivan herkkua. Suosittelen kokeilemaan. Alkon hinnastoa tosin en suosittele, siellä viinistä joutuu pulittamaan lähes kolmekymppiä pullosta, ja kaiketi kalliimpiakin löytyy, kun Unkarista laadukkaan kyseisen viinin sai alle vitosella.

Matka oli kaiken kaikkiaan upea kokemus, vaikka sisariani tuppasi naurattamaan, kun kerroin tehneeni taustatutkimusta ennen matkaa. En siis pelkästään Unkarista, kylpylöistä ja nähtävyyksistä, vaan laitoin postia myös Tulliin, ja kävin Alkossa kysymässä mitä saa ja mitä kannattaa tuoda ulkomailta kotiin. Olisihan se harmittanut aivan vietävästi, jos olisi jäänyt jotakin oleellista kokematta, kun kerran sinne asti lähti.

Gulassikeiton ohje englanniksi


Instagramista lisää ruoka-aiheisia kuvia, myös viikonlopun salaatit:https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
















Ruoka, musiikki ja tarinat

Kesävieraalle maistui nakkisoppa On kesäkuu ja lämpimät säät jatkuvat, Kaduilla tuulee, laulaa Jari Sillanpää ja Kesäillan valssi so...