kotiliesi

torstai 31. elokuuta 2017

Keittiö on kodin sydän


Tämä viikko on ollut pientä puuhastelua tulevien juhlien vuoksi. Työpinnat ovat tyhjiä, kaapit koluttu, lattia luututtu ja nurkat nuohottu.

Keittiö on ollut siivouksen ytimessä. Sinne kokoontuvat yleensä kaikki. Eivät pelkästään kattauksen ja pitopöydän takia, vaan keskustelemaan.

Keittiö taipuu moneksi. Kattiloiden keskellä sattuu ja tapahtuu. 

Meillä keittiö muovautuu lähinnä terapiahuoneeksi. Lämpöiseksi ja avaraksi tilaksi. Maiseman avautuessa alas kallioille, auringon usein lämmittäessä pöytäliinaa säteillään istumme ja juttelemme. Joskus pikkutunneille asti.

Monet hauskat hetket, myös vaikeat tunteet on keittiössä puhuttu ja puitu. Sydänsurut itketty. Keittiöpsykologi on ongelmanratkaisua saattanut käyttää, lohduttaa tai neuvoja jaella.
Välillä on keittiövieras ollut nuori, välillä vanhempi. Toisinaan useampi henkilö tai paras kaveri.
Joskus on tuntemattomampikin visiitillä poikennut. Tai tuttu kaveri ruokaa yhdessä laittanut, uusia reseptejä ehdotellut.

Tänään touhuan hetken vielä yksin, mutta illan tullen meitä on kyökissä kolme. Ehkä turisemme viinilasillisen ääressä ruokaa yhdessä suunnitellen. Ehkä keittiö taipuu jälleen jakamaan kuulumiset isomminkin.

Kuinkas teillä keittiö toimii? Kokataanko vain, vai onko tarinatupa avoin kaikille? Kerro paras kokemuksesi tänne.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Yrteillä makua veteen


Miltä kuulostaa makuvesi? Oletko kokeillut tehdä itse? Esikoinen suositteli minua kokeilemaan minttuvettä sitruunaveden tilalle. Selailin nettiä ja etsin ohjeita. Löysin reseptejä monesta lähteestä, mutta tämä oli mieleiseni: https://askelterveyteen.com/8-kotitekoista-vitamiinivetta/

Makuvesiä tulee ostettua lähinnä kivennäisvesien muodossa, mutta miksipä en kokeilisi tehdä sellaista itse. Laitoin siis mintunlehdet lasiin ja kaadoin vettä päälle. Ei lisättyä sokeria. Nyt vain odotellaan, koska vesi on tarpeeksi maustunut.

Makuvesistä vaikuttaa olevan monenlaisia mielipiteitä, laihdutusjuomista ja terveyteen. Olen enemmän terveyden kannalla, ja uskon veden voimaan.

Suositusten mukaan ihmisen kuuluisi juoda noin 2 litraa päivässä vettä. Kannattaa kokeilla ja varautua ensimmäisten päivien aikana käymään usein pissalla. Elimistö nimittäin herää huomaamaan, että jotakin kehossa tapahtuu. Näin keski-ikäisen naisen näkökulmasta joutuu miettimään, että onko päivälle sovittuja menoja. Kintut ristissä kaupan kassalla ei ole kiva seistä.

Makuvesien maistelu voi olla jopa kivaa. Alkuun kenties oudoksuttaa, lopulta makunystyrät kielessä tottuvat. Tosin mustikkavesi kivennäisvedessä ei oikein vieläkään avaudu omalla kohdalla.

Vesi on paras janojuoma. Kahvia tulee juotua välillä enemmän kuin tarpeeksi, joten elimistön puhdistus houkuttelee aika ajoin. Tahdon ajatella, että vesi puhdistaa elimistöön kerääntyneet kuona-aineet parhaiten. Liika on liikaa vedenjuonnissakin. Kohtuus on siis hyvä muistaa.

Veden juominen ei aina ole itsestäänselvyys. Neljästä lapsestani yksi on juonut vettä vauvasta asti säännöllisesti. Kaikille lapsille on tarjottu lähtökohtaisesti samoja eväitä.

Yrteistä voi tehdä muutakin kuin makuvesiä. Tuoreina, esimerkiksi salaateissa tai keitoissa, ne ovat paras makuhermoja kutitteleva aistikokemus. Neitsytluonteeni tyypillinen pikkutarkkuus vaatii nyt osansa, ja aion syyskuun aikana tehdä ruokia, joissa yrteillä on päärooli. Improvisoin tarvittaessa.

Millaisia taikakeinoja sinun hyppysissäsi on? Milla Magian tavoinko soppa syntyy, ja onko rohto yrteistä vertaansa vailla? Suositko yrttejä purkista, vai tuoreena, vai onko molempi parempi? Jaa paras reseptisi tänne.




Löydät minut myös täältä:
https://www.facebook.com/phannele7
https://www.instagram.com/phannele7/?hl=fi
https://twitter.com/PaiviTanninen
https://twitter.com/tanninen_paivi
https://fi.pinterest.com/phannele7/
https://plus.google.com/110045278659210168219/posts/KUgrrxLZcKj












  

maanantai 28. elokuuta 2017

Pitopöydästä arkeen

 


Olin viikonloppuna häissä savon sydämessä, joten blogaaminen jäi arkeen ja maanantaihin.

Viikonlopun häähumun ja sukujuhlan jälkeen arki on makaronilaatikon varassa. Hyvä niin, sillä makaronilaatikonhan voi vääntää monella tavalla. Kolmen juuston mukaan eri ruokakermoilla tai jääkaapissa olevilla juuston lopuilla. Tai ilman jauhelihaa, tai soijarouheella korvaten. Makua voi lisätä meksikolaisittain tulisilla mausteilla, tai vain lihaliemellä. Myös munamaitoa moni käyttää.

Juhlat taas ovat juhlia joissa herkutellaan. Monesti pitopöydissä on hieman erilaista ruokaa kuin kotona. Silloin kaikki aistit ovat avoinna ja silmät syövät enemmän kuin vatsa vetää. Inhimillistä toimintaa.

Kun kummityttö päätti mennä vihille pohdin kunnon ruokablogistin tapaan, että mitähän mahtaa olla tarjolla. Hyvää toki, mutta millaista hyvää.

Pian sain sen tietää. Pitopöydässä syötiin kasviksia eri tavoin laitettuna, ja myös kalaa oli alkuruokana. Niin hyvää oli, että keskimmäinen pojistani kehotti minua valmistamaan samoja myös kotona. Laitoin mieleeni toiveen, ja pohdin, että ehkä jututan paremmin osaavia vielä herkkujen resepteistä, sillä ihan ensituntumalta tuskin osaan toiveita toteuttaa. Arvostan aina ammattilaisten parempaa osaamista.


Omissa häissäni aikanaan oli makaronilaatikkoa hämäläisittäin. Munamaitoa ja makaronia, ilman jauhelihaa. Savolaistytön suu kyllä taipui ottamaan vastaan tämänkin herkun, mutta alkuun oudoksutti kyllä.

Meidän häissämme pitopalvelu hoiti ruokajärjestelyt sovitusti. Ensin kyllä mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että olisimme tehneet kaiken itse, äitini ammattitaidolla. Keittiötilan rajalliset mahdollisuudet kuitenkin hankaloittivat liiaksi sanoista tekoihin ryhtymistä. Varsinkin kun asuimme eri paikkakunnilla.

Olenkin sitä mieltä, että alan ammattilaisia on hyvä käyttää silloin, kun oma aika ei joko riitä, tai erikoistaidon omaavat osaavat hoitaa ruokatarjoilun paremmin. Tai tilat eivät riitä toteutukseen niin hyvin kuin pitäisi. Meillä kaikilla on oma ylpeytemme osata tehdä parasta tarjottavaa vieraillemme.

Tänään syömme makaronilaatikkoa jauhelihalla ja lihaliemellä, mummoni pereinteisen opin mukaan. Sitä sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa. Minun mielestäni ruokakulttuurissa se joskus toimii paremmin kuin hyvin.

Jos tiedätte Jone Nikulan https://fi.wikipedia.org/wiki/Jone_Nikula, niin keskustellessani muutama vuosi sitten hänen kanssaan Journalistirockissa https://www.youtube.com/watch?v=yXAU78Diejs töissä ollessani, hän totesi, että makaronilaatikko on todella hyvää. Niinpä, asiahan ei mitenkään liittynyt musiikkiin, mutta yhteinen mieliruokamme on silti makaronilaatikko.

Minunkin lempiruokani lapsuudesta on ollut siis makaronilaatikko. Myöhemmin pippuripihvi ja valkosipuliperunat. Äidin lihapullat ja perunamuusikin käy, kunhan pussimuusia ei ole. Ihan arkinen perussetti riittää.

Kymmenen vuotta sitten vuosikymmenpäivää viettäessäni teimme puolisoni kanssa makeat ja suolaiset kakut itse, tarjoilun hoiti lasten seurakuntakerhosta palkkaamani henkilöt. Nyt viikon päästä viisikymppisiä juhliessani teen juhlani trendikkäästi nyyttäriperiaatteella: "Tuo  mitä haluat, minä tarjoan salaatit, tarjoan myös alkujuomat boolista viiniin ja olueen."

Kuinkas sinun makuusi istuvat perinteet, ja mikä on mieliruokasi? Kuinka sinä juhlit tärkeitä vuosipäiviäsi? Kerro toki rohkeasti.

 

torstai 24. elokuuta 2017

Köyhä lihava on kansantaloudellinen terveysriski

Jatkan aiheesta ruoka ja talous. Ravinneköyhä ruoka lihottaa. Kun kukkaron pohjalla matti häämöttää, ja kaapista löytyy enää pastaa, leipää ja puuroaineita on energiataso vähissä.

Jotta auto kulkee se tarvitsee oikeanlaista bensaa, ja jos jokin kohta kolkuttaa, on konepellin alle katsottava, ja vietävä tarvittaessa menopeli huoltoon. Näin se on ihmisenkin laita. Kehomme tarvitsee oikeanlaista ja monipuolista ruokaa, jotta jaksamme suoriutua päivästä toiseen, ja myös nauttia elämästä. Tarvitsemme myös työtä saadaksemme palkkaa ja elääksemme, sekä kasvattaaksemme sosiaalisten suhteiden verkostoa. Esimerkkinä olo jälkipolvellekaan ei ole hassumpi idea.

Noin seitsemän vuotta sitten painoin 45kg ja liikuin 12 tuntia viikossa kokeillen erilaisia liikuntalajeja. Napsin suupaloiksi marmeladia, ja join paljon kahvia. Olin päivätöissä vanhainkodissa hoitajana, ja kuljin 100km matkat omalla autolla. Lisäksi kirjoitin järjestölehteen juttusarjaa. Kaikki vapaa-aika iltaisin kului liikuntasaleilla, ja maratonpäivillä viikonloppuisin.

Tänään painan 60kg, en ole ylipainoinen, kuin itselleni, ja liikun maltillisesti noin 2-3 kertaa viikossa kävellen. Kuitenkin koen, että energiatasoni muistuttaa aika ajoin tuota anorektikkoaikaani, jolloin elin säästöliekillä. Nyt syy vain on toinen.

Syy on yksinkertaisesti se, että menoja on enemmän kuin tuloja, eikä syy yksinomaan ole tavassani budjetoida, vaan jatkuvassa tilanteiden muutosvirrassa, ja odottamattomissa menoerissä. Juuri kun luulen tekeväni oikeat päätökset, kuluu tovi, ja jompikumpi pojista säntää luokseni kertoen mitä kouluun on hankittava. Kun seuraavaan tukipäivään on kaksi viikkoa ehtii tulevia menoja kertyä liiaksi asti. Tärkeysjärjestys saattaa mennä uusiksi moneen kertaan.

Rahan loppuessa kuun puolivälin jälkeen ei lisähankintoja ruokakaappiin voi tehdä, on mentävä niillä raaka-aineilla mitä vielä on jäljellä. Yleensä se on juuri näkkileipä, hapankorppu, kaurahiutaleet ja erilaiset pastat. Hyvällä tuurilla pakasteesta löytyy vielä itseleivottua pullaa.

Seitsemän vuotta sitten kaapissa oli ruokaa, mutta en kokenut sitä tarvitsevani. Energia tuli kuntosalilta ja monipuolisesta liikunnasta. Sukulaisten ja ystävien kommentit laihtumisesta ohitin huolettomasti olkapäitäni kohauttaen. Olin itse tyytyväinen olotilaani.

Kunnes aloin oirehtia. En saanut enää nukutuksi, ja olin niin väsynyt etten edes tajunnut olevani sitä. Aloin voida henkisesti huonosti, eikä mieleni tehnyt enää lähteä liikuntaan mukaan vaikka joukkohenki oli mitä mainioin. Halusin jättäytyä sivuun, mutta jatkoin silti. Avauduin lopulta ohjaajalleni.

Liikuntaohjaajan kehotuksesta tein ruokapäiväkirjaa ja mittautin säännöllisesti kehonkoostumusarvoni jolloin ohjaaja näki, mistä energiatasoni ylikierrokset johtuivat. En yksinkertaisesti osannut enää pysähtyä. Olin kuin Duraselpupu, aina käynnissä. Lisäksi söin miten sattui. Burnouthan siitä lopulta tuli, enkä voinut mennä edes liikuntatapahtumiin enää. Torjuin kaiken liikuntaan liittyvän monta vuotta.

Nykyisessä elämäntilanteessa päiväkin ilman täysipainoista lämmintä ruokaa on helvetti. Lamaannus ei ehkä enää iske yhtä helposti kuin aiemmin, mutta väsymys tuntuu siinä, ettei saa mitään aikaiseksi vaikka tietää, että tehdä täytyy. Ainakin sen tekemisen aloittamiseen menee aivan tuhottomasti aikaa verrattuna siihen aikaan, kun joka päivä sai syödäkseen kunnolla.

Voisin selittää saamattomuuden myös vaihdevuosioireilla ja Vitapron puutteella, mutta en tee niin, koska syyt ovat syvemmällä.

Täytyy ymmärtää olennainen: Ruoka, raha ja työ tuovat elämään tasapainon, jota sosiaaliset suhteet tukevat. Kun jokin tästä ryhmästä putoaa pois, tasapaino laskee. Balanssin ollessa liian kallellaan alkaa mielikin painua alemmaksi. Vaaka eteisen nurkassa kuitenkin näyttää, että hienosti voidaan.

Tällä kertaa paino on noususuhdanteinen. Se on kuitenkin vain silmänlumetta, sillä tosiasiassa olen kävelevä aikapommi kansantaoudelllisesti ajateltuna. Terveysriski, vanheneva sellainen. Koen voivani hyvin, eikä terveydessäni ole hälyttäviä virhelaskelmia. Mutta koskaan ei voi tietää mitä tämä jatkuva säästöliekillä eläminen elimistölle tekee.


Tänään saatan voidella vielä hapankorpun välipalaksi, keittää spagettia päivälliseksi, ja puuroa illaksi. Huomenna on kuitenkin toisin. Kuinka sinun energiatasosi laita on? Jaksatko urheilla nälkäisenä? Onko kukkarosi sisältä täysi, ja hyvinvointisi korkea? Jaa kuulumisesi kanssakulkijoille.



tiistai 22. elokuuta 2017

Perusruokalista

Joka päivä joutuu miettimään mitä tänään ruoaksi? Televisiossa on hyviä ruokaohjelmia joista puolet unohtaa, kun television lopulta sulkee. Tulevassa syyskuussa tilasin raaka-aineita ihan tavallisiin ruokiin. Ehkä löydät itsellesi vinkin listalta:

Kaalilaatikko
Makaronilaatikko
Kinkkukiusaus
Nakkikeitto
Kanarisotto
Uunilohi ja riisi
Jauhelihakastike ja perunat
Lihapullat ja perunamuusi
Uunipuuro
Hernekeitto (itse tehty)
Karjalanpaisti
Kaalipata
Uunipaisti ja lohkoperunat
Jauhelihakeitto
Perunasoselaatikko
Kalakastike ja riisi
Jauhelihakastike ja spagetti
Lihamureke Ja perunamuusi
Uunimakkara
Täytetyt paprikat
Kesäkurpitsapihvit
Porkkanapurjososekeitto

Lisäksi välipalat:
Munakas ja pekoni
Tortillapizzat
Lämpimät voileivät
Makkara-lihapulla-ranskalaiset
Pannukakku
Mokkapalat
Voileivät (kaikilla höystöillä)
Kaurapuuro
Sämpylät
Pullat
Marjapiiraat
Suklaakakku ja jäätelö

Vihersalaatti
Kreikkalainen salaatti
Pastasalaatti



Taloustaidot, mielenmaisema ja ruoka

Tänään olen laatinut syyskuun budjettia, ja ruokalistaa. Kolmen viikon ruokalajit, sekä välipalat ja raaka-aineet täytyy miettiä huolellisesti. Ruokaan menevä rahaosuus on 350euroa, ja siihen on laskettu tuleva 50v-päivien juhlamenuu myös. Juomat hankin erikseen jo elokuussa.

Verkkokauppapalvelun hyvät puolet ovat siinä, että hintoja voi vertailla, tarjouksia miettiä ja kilohintoja spekuloida pidempään ja tarkemmin kuin pelkän ostoslistan, tarjouslehtisen ja kauppaan rientämisen kanssa.

Syyskuussa testaan 5kg lähinnä yrityksille suunnatun hedelmälaatikon kannattavuutta. Olen käynyt keskustelua verkkokaupan, sekä lähimarketin kanssa siitä kuinka vähävaraiselle ihmiselle olisi vihannespuolellakin kysyntää pakettiratkaisuille. Perusraaka-aineet kestävät suhteellisen pitkään oikein säilytettyinä, ja ruokaa on helppo rakentaa kun on pohja-aineet.

Yllätyin siis iloisesti huomatessani 5euron juuresämpäritarjouksen lähimarketissa. En ole ämpärinkerääjiä, mutta ämpäriinkin mahtuu aika paljon erilaisia juureksia joista tehdä maittavaa ruokaa koko perheelle pitkäksi aikaa. Vähävaraisempikin ihminen pääsee terveelliselle ruokavaliolle halutessaan, kun hedelmät, vihannekset ja juurekset saa kaupasta edullisesti. Jos raha riittää, niin mukaan vain jauhelihat tarjouksesta. Kyllä pärjää.

Olin itse aivan ummikko kilohintojen, sekä ruokaostosten suhteen taloudellisen romahtamisen jälkeen. En ole koskaan viihtynyt kaupoissa kovin pitkään, ja aikaisempina vuosina saatoin lähes aina ostaa sitä mitä halusin. Avioliitossa ollessani kävimme kyllä yhdessä ostoksilla puolison kanssa, mutta päävastuu ruokaostoksista oli taloudesta tarkemmalla siipalla.

Myös lapset ovat oppineet laskemaan senttejä. Kuopus on tullut isäänsä, mummiinsa  ja isoenoonsa, hän laskee kilohinnat, ja osaa sanoa minulle mikä kannattaa ja mikä ei. Monesti otan hänet kauppareissuille juuri siitä syystä mukaan, etten astu harhaan taloudellisesti. Eikä kirpputoreillakaan kukaan pääse huijaamaan hänen läsnäollessaan.

Jos rahat ovat aivan loppu on aina olemassa Leipäjonot http://vvary.fi/haluatko-apua/opas-nalkaiselle/, ja ajan voi varata myös Kirkon Diakonilta http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content19F928 tai Pelastusarmeijalta https://www.pelastusarmeija.fi/. Ruoka-apua saa joko konkreettisesti aivan ruokana, tai ruokalappuina kauppaan. Silti kotona olisi hyvä olla aivan perus raaka-aineita, sillä on aivan tuurista kiinni mitä järjestöillä on antaa.

Ollessani ensimmäistä kertaa Leipäjonossa sain käteeni kaalinpäitä, valita piimäpurkin yougurtista, viisi hedelmää, rahkaa, murentunutta pullaa, mielin määrin osittain jo kuivunutta leipää ja sinappituubin, sekä homeisen purkin mustia oliiveja.

Olin kiitollinen joka murusesta, mutta ajattelin jo silloin, ettei näistä kunnon ateriaa valmisteta. Söimme mitä saimme, ja kaappi huusi tyhjyyttään. Eli edes perusruokaa emme voineet valmistaa. Ajan kanssa ja kantapään kautta opin kuinka tärkeitä tietyt perusaineet kaapissa ovat. Mikään ei enää ollut itsestäänselvää.

Nyt laskiessani budjettia, tuloja ja menoja lähes sentin tarkkuudella nipistää vatsanpohjaani pieni stressi. Ruokien, vuokran ja laskujen jälkeen pitäisi rahan riittää syyskuussa vielä moneen asiaan. Ei tule riittämään.

On pakko siirtää joitakin hankintoja niin pakollisia kuin ovatkin eteenpäin. Esimerkiksi poikien verkkaripuvut, takit, lenkkarit, ja lukiolaskinohjelma. Maotaulukoita opettajat jo kaipailevat ja pari tehtäväkirjaakin puuttuu. Kuopus pärjännee sisäpelikengillä ja collegeasuilla liikuntatunnit, eikä lukiolaisen liikunta ole vielä alkanut.

Joku voi sanoa, että onko pakko juhlia vuosikymmenpäiväänsä, säästyisi rahaa tärkeämpään. Ei pakko, mutta minun valintani. Jos ei välillä juhli, tekee arjestaan itse helvetin. Se, että  tarjoan ystävilleni syyn juhlaan, ja olen tippunut oravanpyörästä ei tee minusta syrjäytynyttä. Olen siinä elämäntilanteessa jossa en enää  suostu erakoitumaan. Pääsin pohjalta ylös. Opin tulemaan toimeen vähällä, eikä maailmanloppu tullutkaan.

Tämä on minun arkeani. Millaista budjettia sinä laadit ja riittääkö taloutesi ylimääräisiin hankintoihin. Jaa kokemuksesi, meitä on monta eri tien kulkijaa.




lauantai 19. elokuuta 2017

Kasvis, nyhtö vai luomu


Aiemmassa blogauksessa kärjistin osaamiseni kasvisruokiin. Joitakin kokemuksia kuitenkin on.

Osaan valmistaa kaalilaatikon, kaalikääryleet joissa jauhelihan sijaan voi käyttää soijarakeita. Osaan tehdä myös kukkakaaligratiinin, täytetyt paprikat ja kesäkurpitsan, grillatut herkkusienet ilman lisukkeita, ja vihannesvartaat. Erilaisia salaatteja joissa myös kalaa. Kesäkurpitsapihvitkin hoituvat, maissit uunissa. Vihanneslautasia ilman makkaraa ja lihapullia.

Perheeni ruokailutottumukset vaihtelevat. Keskimmäistä pojista vaatii lihaa, kuopus kalaa ja isommat käydessään kasviksia. Itse syön lähestulkoon kaikkea. Kokeilen mielelläni uutta.

Luomua ostan mahdollisuuksien mukaan. Erilaisia terveysmehuja maistelen, kun lähimarket haluaa niihin tutustuttaa. Olen löytänyt 50sentillä mieleisiäni makuja, joita olen jatkossa ostanut normihinnoin. https://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/himahella/nyhtopossu-eli-pulled-pork taisin ihan vahingossa ostaa, ja totesin hyväksi.

Muutokset ruokavaliossa ovat olleet vain hyväksi. Kuinka sinä koet omalla kohdallasi raaka-aineiden mainostamisen ja terveydellisen hyödyn? Markkinointikikka vai todellinen teho? Kuinka valmistat maistuvan kasvisruoan? Voit vinkata mielireseptejäsi.

Karviaispiiras Hämäläisittäin-vihapuheista eroon


Tämä ohje löytyi Hämeenlinnassa asuessani Hämeen Sanomien sivuilta joskus 90-luvulla, ja en ole ohjetta Internetistäkään löytänyt samoilla aineilla, vaikka erilaisia muita Karviaispiiraan ohjeita on vaikka kuinka paljon. Halusin jakaa tämän ohjeeni juuri sinulle joka haluat kokeilla jotakin uutta ja ehkä pähkäilet mitä erilaista kahvipöytään. Olen itse todennut, että tämä piirakka maistuu ronkelillemmallekin hifistelijälle.


Karviaispiirakka

2 kananmunaa
1,5dl sokeria
100g voisulaa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl inkivääriä
1 tl vaniljasokeria
2dl vehnäjauhoja
200g karviaisia

Päällysmausteet:
0,5dl fariinisokeria
0,5 tl kardemummaa
0,5 tl inkivääriä

Vaahdota munat ja sokeri, lisää voisula. Sekoita kuivat aineet. Lisää puolet taikinasta piirakkavuokaan, laita karviaiset taikinan päälle, ripottele päällysmausteet marjojen päälle, ja loppu taikina kuoreksi. Uuniin, 190C, 25 minuuttia.

Voit tarjota kermavaahdon kera. Karviaisten tilalla voi käyttää mitä tahansa marjoja (kirpeät sopivat parhaiten,esim. punaherukka), tai jopa raparperia.


Lopuksi painavaa asiaa: Elämä ei ole pelkkää kahvittelua, maailmalta kuulee jatkuvasti ikäviä uutisia, ja oman maan kamarakaan ei ikäviltä uutisoinneilta välty. Kirpeänmaun keskellä on kuitenkin aina pehmeyttäkin, hyvää tahtoa ja rakkautta.

Mistä viha syntyy? Siitäkö, että valtaansa väärinkäyttävät tahot piiloutuvat selittelyjen taakse, puhuvat omaa totuuttaan, ja työntävät oman pahan olonsa vihansa taakse, unohtaen tai ollen välittämättä siitä, mitä nimenomaan itselleen tekevät muiden kustannuksella.

Kun perusturvallisuus horjuu, alkaa pelko kasvattaa mustia siipiään. Paha olo lisääntyy, ja mielenterveys kärsii. Tarttumapintaa ei löydy, keinoja ei ehkä ole pysäyttää mitä maailmalla juuri nyt tapahtuu.

Yksilötasolla on toisin. Ihmisen omalle pahalle ololle on olemassa pysäytyskeinoja. Niihin olisi vain löydyttävä omaa tahtoa hakeutua avun piirin. Ensin ihmisen on kuitenkin myönnettävä itselleen totuus, että ei olekaan niin täydellinen kuin on tähän asti kuvitellut. Eikä tarvitsekaan olla.

Mietitäänpä vihan syntyä. Rotuun, kansalaisuuteen ja sukupuoleen katsomatta. Ehkä siellä ihmisen historiassa jo esi-isissä on kiveen kirjoitettuja sääntöjä, vaatimuksia ja uskomuksia joita on jälkipolville ikään kuin aivopesty, ja niiden vuoksia ollaan valmiita tekemään lähes mitä vain, jotta arvomaailma pysyy ennallaan.

Omalla kohdalla ei tarvitse mennä kuin omiin vanhempiin, niin huomaan, että kaikessa en ole samaa mieltä heidän kanssaan, ja kyseenalaistan myös sen, mitä esimerkiksi 80-luvulla pidin itsestäänselvänä. Aikuistuminen kasvattaa kyllä ihmistä, mutta pelkkä numero iässä ei kerro mitään henkisestä kehityksestä. On mentävä syvemmälle. Kyseenalaistettava sukupolvien uskomukset.

Kulttuurierot ja niiden ymmärtäminen on myös haaste, varsinkin jos kielimuuri estää, tai ei vaivaudu ottamaan oikeasti selvää ihmisestä itsestään. Ihonväri ja pakolaisuus eivät ole syy lietsoa vihaa. Eivät kaikki eurooppalaiset, suomalaiset tai maahanmuuttajataustaiset ole samaa mieltä radikaalien murhamielisten kanssa. Kaikkia ihmisiä ei voi manipuloida uskomaan, että uskonnon ja politiikan varjolla saa tehdä mitä vain.

Maailmassa ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia, samankaltaisia ja tekevät paljon samoja asioita. Emme ole niin erilaisia kuin kuvittelemme. Sinä riität sellaisena kuin olet, niin minäkin riitän, mutta kesti todella kauan ymmärtää, että olin tähdännyt liian korkealle, ja ammuinkin itseäni jalkaan. Putous kesti kauemmin kuin Liisalla Ihmemaan syöveriin. 10 vuotta. Kasvoin siis henkisesti vasta nyt, keski-ikäisenä.

Kärsin kyllä pahasta olosta, mutta en tiedostanut kärsiväni. Olin villi ja huoleton Hulda, eikä sitä koskaan saa täysin pois kitkettyä. Tunnistin onton  kohdan itsessäni, tein mitä minun odotettiin tekevän, ja paha olo sai minut olemaan sekä muiden miellyttäjä, että sopulilauman jäsen, ja ikävä ihminen itselleni. Muutosprosessi oman itsen sisimpään kesti, ei tehnyt parempaa ihmistä, mutta inhimillisemmän.

Piti ymmärtää syyt syvältä. Tapoin ajatuksissani, myös itseni, mutta en todellisuudessa, ja se onkin se suurin ero. Vaikka sanojen ja tekojen kuuluu kohdata luottamusasioissa, ei se tarkoita sitä konkreettisesti silloin, kun viha leiskuu sisällä ja koet turhautuneisuuden tunteita, olet mustasukkainen ja tahdot pahaa toiselle. Ajatukset eivät ole tekoja, mutta silloin kun ovat, on se väärin kaikkia kohtaan.Vihaa kokevat silloin nekin, jotka eivät aikaisemmin ole vihalla lietsoneet.

Tänään puhutaan maahanmuuttajista paljon, eikä puhe ole mairittelevaa luettavaa. Fiksuinakin pitämäni ihmiset antavat ymmärtää, että sijaa ihmisyydelle ei ole. Minusta on nurinkurista, että samat ihmiset kiertävät maailmaa, ja ottavat vieraanvaraisuutta vastaan ulkomailta, ja kotimaahan tultuaan muuttuvat vihaa lietsoviksi tyypeiksi. Mikä muuttui matkalla? Mikä pelottaa? Ihonväri vai se, että suomalainen ei olekaan se viisain eläin maailmassa?

Vihapuheita, pelkoa, lietsomista ja uhkailua. Kirpeitä asioita. Rakkautta, rauhaa ja hyvää tahtoa. Vielä on pehmeyttä jäljellä. Kun mielenterveys epäilyttää lue täältä mitä viha tekee ihmiselle :http://www.mielenterveysseura.fi/fi/raivo-rampauttaa-%E2%80%93-viha-vie-voimat-0




( Edit; blogin täsmennys)

torstai 17. elokuuta 2017

Kasvis, liha vai mitä

Olen kaikkiruokainen, mikä saattaa olla monelle lukijalle kauhistus. Miksi? Tekeekö minusta ruokatottumukseni ja tapani jotenkin huonomman tai tyhmemmän ihmisen. Tuskin.
Ehkä kyse on vain tavasta ajatella.

Olen valmis syömään pelkkää kasvisruokaa, jos sen joku muu minulle valmistaa. Itse en osaa, edes liharuokia kunnolla. Mutta se ei tee minusta huonompaa ihmistä. Päinvastoin, olen todella hyvä kriitikko myös ruoan suhteen ja en valita pienistä. Arvostan ja tunnistan silti hyvän huonosta, kiitos esivanhempieni opin.

Aitous ja rehellisyys on ihmissuhteissa parasta. Mistä luulet ruokataloudessa arvostuksen tulevan esille?


tiistai 15. elokuuta 2017

Ruokakaapissakin sisältö on tärkein

Sisällöntuottajana arvostan sisältöä kaikkineen, myös elämässä itsessään. Ruokakaapissa sisällöllä on merkityksensä siinä, että löydät sieltä sopivia raaka-aineita siihen ruokaan tai leivonnaiseen mitä kulloinkin haluat tehdä. Muunnoksia voi aina tehdä, mutta perussettiä on hyvä olla kaapin pohjalla.

Jauhot, makaronit, riisit, kaurahiutaleet, näkkileipä, maitojauhe, tomusokeri, tumma kaakao, sokeri, öljy, kuivahiiva, erilaiset mausteet, sipuli, mehutiiviste/kotikalja/sima, kahvi ja tee. Kananmunat, maito, juusto, leivontamargariini, voileipämargariini, perunat, porkkanat, liemikuutiot, sitruuna. Jauheliha, pakastekala, pizzasuikale, yms. muutamia perus raaka-aineita mainitakseni.

Perusaineilla pääsee alkuun. Ja myös loppuun, kun vihannekset, maito ja välipalat hupenevat kaapista. Silloin voi ruoaksi aina laittaa makaronilaatikkoa, perunalaatikkoa, ja leipoa vaikka sämpylöitä ja pullaa. Porkkanaa on helppo rouskutella välipalaksi. Makean nälkään mokkapalat. Kotikalja valmistuu päivän, parin sisään, ja on koko perheelle sopiva juoma, jos maltaan mausta vain muuten tykkää. Sitruuna antaa vedelle makua, ja vesi on hyvä janon sammuttaja.

Kerroin aiemmin kauppapalvelusta jota käytän apuna silloin tällöin, ja välillä vähän säännöllisemminkin. Tilaan mahdollisuuksien mukaan hieman enemmän kerralla, noin 60-400e. Kotiovelle kuljetetut ruoka- ja taloustarvikkeet, aina perunoista pyykinpesuaineisiin samoilla tarjoushinnoilla kuin itse kaupassa, on ollut suuri helpotus.

Sen verran olen kaupoissa käynyt, sekä tarjouslehtisiä lukenut, että kympin kuljetushinta on fine, eikä ole järkeä lähteä selkä vääränä tavaroita kantamaan. Avoin keskusteluyhteys nykyisen kauppapalveluhenkilöstön kanssa on toiminut, ja tavarat on toimitettu ajallaan, tuoreina ja hyväkuntoisina, pitkät päivämäärät tuotteissa huomioiden. Sisältö kauppatavaroisssa on ollut laadukasta.

Olen käyttänyt myös auton omistavia sukulaisia ja ystäviäni ruokakuski-apuna, ja he ovat ilmaiseet toiveensa auttaa vastaisuudessakin. On kuitenkin huomioitava se seikka, että työssäkäyvät ihmiset toimivat oman aikataulunsa mukaan, ja  minulla kun tätä aikaa on välillä liiaksi asti, niin saan helpommin ja nopeammin ruoat kotiin käyttämällä kauppapalvelua. Ja pääsen aloittamaan ruoanlaiton oman aikatauluni mukaan.

Tilattuani ruokaa ja täytettyäni kaapit ja pakastimet onkin muutaman viikon ajan normaalin tuntuinen olo. Kuin työssäkäyvällä konsanaan. Ruoka tuo turvallisuuden tuntua, siinä missä raha toisille.

Pesueeni saa ruokaa, ja minä voin valita mitä laitetaan. Tehdäänkö kunnon keitto aidoilla raaka-aineilla, vai näyttävä salaatti-ja leikkelelautanen elokuvailtaan, onko meillä uunilohta ja limpparia, saako äitikin muutaman oluen. Kissoille laaturuokaa, sekä Mustista ja Mirristä hiekat. Pojille riittää monen sorttista välipalaa koulun jälkeen.

Kun kaappien sisältö alkaa vajota, haetaan kaupasta täydennystä, mutta ennen seuraavaa rahapäivää saattaa kaapista olla vaikea hakea muuta sisältöä kuin himmenevä valo. Yhtä tasaisesti himmenee silmien pilke, kun pähkinäpussia ei löydy varastosta ja suklaakin on kadonnut parempiin suihin. Tomusokeri loppunut, edes kauralastuja ei voi tehdä.

Eli kyllä. Ruokakaappien sisällöllä on merkitystä niin elämässä, kuin myös taloudessa. Miettivätköhän ne Hallituksessa sitä koskaan? Mitä luulette?

Kuinka sinun kaappisi sisältö tänään voi? Hyvin vai huonosti? Minulla se jo vajoaa, mutta vielä riittää reilun viikon ruokaan, vihannekset jäävät jo kauppaan. Ensi kuussa parannetaan sisällön laatua taas. Siihen asti käytetään pakasteet loppuun, kuivakaappien sisältö minimiin, ja jääkaapin tykötarpeista askarrellaan mitä voidaan. Mielenterveyteni kestää, ja on oppinut keksimään ongelmiin ratkaisut, ei lisäämään ongelmaa.


maanantai 14. elokuuta 2017

Budjettiriihi ruokataloudessa

Eduskunta joutuu miettimään tahollaan valtion taloutta, ja kuinka saada raha riittämään yhteen jos toiseenkin suuntaan. Voit lukea Budjettiriihestä lisää täältä: http://vm.fi/valtion-budjetti

Nyt kun itse olen opetellut oman ruokatalouden hallintaa ajatuksen kanssa, niin voin vain todeta, että virheitä sattuu, ja aina ei ole niin helppoa saada hommaa toimimaan oikeaoppisesti vaikka kuinka yrittäisi tarkkaan miettiä. Osa taloudenhallintaa vaikeuttaa omat, muka niin hyvät, valinnat, ja osaa taas tapahtumat ja tilanteet joihin ei voi itse aina vaikuttaa.

Laadin kuukausibudjetin, ja toivon ettei ylimääräisiä menoeriä ilmene. Olen opetellut sanomaan houkutuksille EI. Aina sekään ei onnistu, sillä ajattelen myös perheemme mielenterveyttä. Joskus on pakko tuuulettaa olemistaan muualla kuin kotona. Esimerkiksi elokuvissa tai uimahallissa. Se on valinta josta joudun maksamaan kovan hinnan silloin, kun odotamme seuraavaa tukipäivää, ja kaapissa on paketillinen makaronia ja kissanruokapurkki.

Pyrin maksamaan vuokran ajallaan kokonaisena könttisummana kuten kuuluukin. Aina se ei onnistu. Mutta olen oppinut jakamaan summan osiin, ja pysymään suunnitellussa. Olen kiitollinen siitä, että laskun toisessa päässä oleva taho ymmärtää tilanteeni. Katto pään päällä on nimittäin aika mukava asia.

Sähkölaskut ja kotivakuutus on matkakorttien lisäksi seuraava pakollinen kulu. Myös Elisaliittymä puhelimineen ja laajakaistoineen verottaa pakollista menoerää. Elisa on ollut ainoa virallinen taho joka on luottanut maksukykyyni luottotietojen menetyksen jälkeenkin. Iso Kiitos siitä. Lapset ovat pysyneet ajantasalla puhelimien suhteen. Ketään ei ole kiusattu, että puhelimet olisivat eilistä mallia. Lue lisää täältä: https://elisa.fi/

Ruokakulut ovat asia erikseen. Kun tuet sattuvat samalle päivälle käytän kauppapalvelua, se on valinta jolla helpotan omaa kehoani. Tilaan myös suuremman erän kerralla jos se on mahdollista.Raskaita kantamuksia, kuten kissanhiekkasäkkiä, purkkeja, maitotölkkejä, yms. kantaessani olen jo kärsinyt olkapääkivuista ja tenniskyynärpäästä ja rasitusastmasta. Terveys kun säilyy, jaksaa paremmin. Lue lisää: https://www.k-ruokakauppa.fi/fi/info/FrontPageView.action

Nyt kun keskimmäinen pojista on lukiossa maksan myös hänen kirjansa. Tingin siitä mistä voin ja fiksailen laskujen kanssa. On pakko. Toista maksajaa ei ole, eikä virastot tai kunta tue tässä. Vähävaraisen lapsenkin on oikeus opiskella, ja poikani joka on perheen filosofi muutenkin, tiesi itse, että lukio on ainoa vaihtoehto hänelle itselleen sekä tulevaisuuteen. Myös kuopus tukee ajatusta lukiosta omalla kohdallaan. Täysi-ikäisistä lapsistani toinen on ammatillisen koulutuksen käynyt ja valmistunut, toinen on ja on ollut syrjäytymisuhan alla ja hakee nyt vasta suuntaansa.

Molemmat kotona asuvat pojat ovat kasvavia nuoria, joten heille on tämän tästä hankittava milloin mitäkin vaatekappaletta, ja koulutkin vaativat pikkuhiluja liikuntamenoihinsa. Eli budjetin joutuu laatimaan, tukipäiviä kontroloimaan ja menojen kanssa pähkäilemään, että mikä lasku maksetaan ja mikä asia hoidetaan milloinkin. Pakolliset ja ei pakolliset ovat vaakakupissa. Tiukkoina aikoina kerätään tölkkejä ja pulloja, ja ostetaan Lidlistä leipää, maitoa ja leikkelettä. Lue lisää: https://www.lidl.fi/fi/index.htm

Enää en juhli paljon, tai suosin kotibileitä ja sukujuhlia. Niissä tapaa ihmisiä, mutta pääsee huokeammalla vaikka veisi omatkin eväät mukanaan. Toki on mietittävä onko varaa lähteä jokaiseen juhlaan, ja kuinka selvitä omantunnontuskista "törsäämisen" jälkeen. Taloudenhallinnassa nimittäin alkaa vähitellen oppia niin pihiksi, että ei raaskisi ostaa lopulta mitään herkkua.

Siinä kohtaa yleensä pysähdyn. On kuitenkin mielenterveydelle oikeasti tärkeää, että osaa myös nauttia elämästä, myös tukien kanssa eläessä. Moralisoivia ihmisiähän riittää. Juuri niitä jotka saavat miettimään, että teinkö sittenkään oikein, kun hyppäsin tyhjän päälle, otin riskin ja uskoin unelmaan. Mielipiteensä voi sanoa toki ääneen, mutta jatkuva kielteisyys syö kuulijaansa sisältä, ja usko omaan itseen alkaa horjua. Herkkyys ei aina näy päälle päin. Ja tuollaista kielteisen mielipiteen ilmaisijaa aletaan aika pian kutsua henkisen väkivallan käyttäjäksi. Lue lisää: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/v%C3%A4kivalta/henkinen-v%C3%A4kivalta-satuttaa-sis%C3%A4lt%C3%A4p%C3%A4in

Ruoka on saatava riittämään, onpa talous millainen tahansa. Budjetin teko auttaa säännöstelemään rahanköyttöä oikeisiin osoitteisiin. Kokeile vaikka. Ihanne-elämähän olisi työpaikka omalta alalta, mutta koska niin ei ole, on elettävä sen mukaan mihin rahkeet juuri nyt riittävät. Ja aion nauttia elämän pienistä iloista jatkossakin. Nautithan sinäkin.

Kuinka sinä juhlit ruokataloutesi hyvinvointia? Riittääkö raha, vai oletko sinäkin seisonut kolme tuntia leipäjonossa, ja ollut Pelastusarmeijan ruoanjakelun asiakas? Osaat ehkä budjetoida minua paremmin, ja tehdä oikeampia valintoja. Vinkkaa vihjeesi minulle, ja muille luettavaksi.


Vesilasista päivä alkaa

Aamuni alkaa vesilasillisella, jossa on sitruunaviipale. Sitruunan sanotaan olevan puhdistavaa elimistölle. Uskon kovasti niin olevan, syön sitruunaa myös pelkällään.

Aamuuni kuuluu myös iso mukillinen kahvia. Parhaina hetkinä voileipää ja tuoremehua. Syötkö sinä terveellisemmin? Kenties joka aamu? Hienoa, minäkin toivoisin niin tekeväni.
Tänään puhun taustoista jotka johtivat tämän blogin aloittamiseen ja pysyvyyteen. Kuudes kerta toden sanoo.

"Valo jääkaapissa ja hapankorppuja kuivakaapissa. Ei hyvältä näytä. Pakastimesta löytyy kuitenkin jauhelihaa ja viileästä perunoita. Kaurahiutaleita purkissa. Jipii. Olen rikas." Päiväkirja 2014
Kun talous syystä tai toisesta romahtaa, saattaa käydä niin ettei leivän päälle oikeasti löydy särvintä tiukimpina hetkinä. Vie myös tovin jos toisenkin opetella taloudenhallinta uudelleen totutun elintason romahdettua pohjalukemiin.

On myös talouksia joissa taistellaan taloudellisesta selviytymisestä jo useammassa sukupolvessa. Ei edes tiedetä "paremmasta".
Oma varhaislapsuuteni oli omavaraisen pienen maalaistalon kasvattama. Viljat, marjat, vihannekset, sienet, maito, kala ja liha tuli omilta mailta ja vesiltä sekä eläinkannasta. Paljon leivottiin ja itse tehtiin.

Nuoruusvuoteni vietin äitini lihapatojen äärellä, valmiit välipalaleivät jääkaappiin tehtyinä.
Köyhyys iski vasta opiskelijaelämässä, ja silloinkin vain hiukan näpeille. Opintolainan lisäksi siivosin pankkeja, joten paahtoleipä ja kahvi saatiin kämppiksellekin hankittua. Avioliittoni aikaan olin sekä töissä, että kotona lasten kanssa. Tiukkaa oli. Mutta ruokaa riitti. Puolison tili auttoi.

Enemmän ja vähemmän on ensimmäiset 40v ollut elämässä selviytymistä, mutta elintaso on kuitenkin ollut niin hyvää, että kaupasta on saanut sen minkä on halunnut. Toisin on nyt.
Eron ja uuden opiskelutaipaleen myötä ja jälkeen jäin työttömäksi, luottotiedottomaksi  taivaanrannanmaalariksi, ja arkitodellisuus iski kasvoihin lujaa. Viimeiset kymmenen vuotta on ollut pohjavesissä uimista.

Sain kokea kertaheitolla mitä on olla taloudellisesti tiukoilla, köyhä ja " luuserin" maineessa. Lapset kasvoivat, ikää karttui itsellekin, yksinhuoltajan realismi karttui, ja tukitoimia tarvittiin.
Syrjäytyminen yhteiskunnasta alkoi lähes heti. Äkkiä tunsin olevani pohjasakkaa. Opin häpeämään olemistani ja avoimuuttani. Itsesensuuri iski.

Vetäydyin yksinäisyyteen, otin välimatkaa, lakkasin unelmoimasta, kirjoittamasta ja uskomasta itseeni. Aloin siivota kaveriverkostoa. Samaan aikaan olen hakenut töitä, pääsemättä edes haastatteluun. Vihalta ja katkeruuden tunteelta ei ole voinut välttyä.

Koin tuen pyytämisen vaikeaksi. Apua halusin ottaa vastaan vain yhteiskunnalta, koska en kokenut virastojen tuomitsevan, ja eri tahot olivat velvoitettuja auttamaan avuntarvitsijaa.

Nöyrtyminen, häpeä ja syyllisyys lamaannuttivat, kuolettivat tunteeni ja samalla alkoivat kasvattaa taloudelliseen vastuuseen. Sillä tiellä olen ja löysin etsimäni, merkityksen taas elämääni.
Tunteeni palasivat rytinällä yhdessä päivässä. Olin ruoskinut itseni vereslihalle, tonkinut lapsuuteni pohjavedetkin. Oli aika nousta ylös maasta makaamasta.

Kirjoitan jälleen, koska uskon jälleen itseeni ja osaamiseeni. Uskothan sinäkin? Ettei peli vielä ole menetetty?

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Leipäressusta - Tacolaatikkoon

Arjen aamiainen on kaurapuuro
Suomi 100 vuotta. Kotilieden pyynnöstä mietin Itsenäisyyspäivän ruokia. Siksi päivitän tämän blogini. Mielestäni Itsenäisyyteen sopii menneiden muistelu, tarinat ja nykypäivän herkut. Eli millaista ruoka oli ennen vanhaan, ja mitä se on nyt.


Arjen keskelle juhla

Kaurapuuroa, makaronilaatikkoa ja karjalanpiirakoita. Arkisia ruokia. Suomen Itsenäisyyspäivä ei kaikille ole juhlapäivä. Osa ihmisistä on töissä, vakavasti sairaana tai raha ei vain riitä juhlimiseen, eikä ehkä mielikään ole niin innostunut yhteiseen ilonpitoon.

Suomi täyttää kuitenkin 100 vuotta. Ja ketkä juhlimaan ryhtyvät miettivät mitä tarjolle laittaa. Kuohuviiniä ja sormisyötäviä, paahtopaistia ja leipäjuustoa. Sinivalkoisia leivoksia ja kahvia. TV ääreen ja Linnan juhlia katsomaan. Tänä vuonna Itsenäisyyden juhlinta alkaa jo tiistaina, etkoille ensin, ja kenties myöhemmin vielä jatkoillekin. Loppuviikosta on väsynyttä kansaa liikkeellä.

 Perheissä syödään makaronilaatikkoa myös juhlapäivinä


Paahda leipä pannulla ja hauduta maidossa 

Muistelen menneitä: Leipäressu oli pula-ajan ruoka, jota itsekin sain maistaa isovanhempieni luona. Oletko koskaan kuullut moisesta herkusta? Etkö, no minäpä kerron.

Leipäressu
Ruisleipää
Voita
Maitoa


Leipäressu tehtiin meillä näin: Mummollani oli tapana paistaa kuivia ruisleivän känttyjä runsaassa voissa, ja lisätä sen jälkeen maito. Kun leipä aikansa hautui maitoseoksessa, se myös pehmeni suuhun sopivaksi. Tosin minulla oli tapana napata voissa kovaksi ja rapeaksi paahtunut leipä omiin hyppysiini ja rouskutella suolaista herkkua kuumiltaan.

Jos sinulla siis on tahtotilaa kokeilla miltä entisajan erikoisuus maistuu, niin ei kun ruisleipää pannulle paahtumaan.
Löydät ohjeen myös täältä:https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/24013/Leip%C3%A4ressu/


Karjalanpiirakat ovat arjen juhlaherkku


Tacolaatikko on myös lasten mieleen 

Tänä päivänä perheemme ehdoton suosikki on Tacolaatikko, jonka ohjeen ruotsissa asuva sisareni minulle jo 90-luvulla antoi. Tacolaatikkoa voi muunnella makunsa mukaan niin paljon kuin haluaa, ja maustaa niin tuliseksi kuin oma elimistö kestää. Toki jos aikoo tarjota herkempivatsaisille kavereille niin kannattaa miettiä kuinka paljon tuoreita aineksia käyttää. Tacolaatikkoa suosittelen illanistujaisiin punaviinin, kylmän oluen tai Coca Colan kanssa nautittavaksi.

Tässä minun ohjeeni sinulle:

Tacolaatikko

400g jauhelihaa
Tacomaustepss
Valkosipulia
Tomaattimurska
Tilkka vettä
Purjo (käy myös paprika)
Suola/lihaliemikuutio
Philadelphiajuusto
Tacosipsit
Juustoa raasteena
Paahtoleipäsiivuja(vapaaehtoinen)
(pähkinöitä, yrttejä, chiliä)
Lisäksi tacomauste kastikepurkki


Jauheliha pannulle ruskistumaan. Sekaan tacomausteseospussi, valkosipulinkynsisilppu, suola/lihaliemikuutio, maustettu tomaattimurska makua antamaan. Laakeaan, korkeareunaiseen vuokaan pohjalle tukevuutta antamaan vaalea paahtoleipä.
Levitä leipien päälle Philadelphia-tuorejuusto (tai muu uunia kestävä tuorejuusto), kaada ruskistunut ja maustettu jauhelihaseos tuorejuuston päälle.
Silppua purjo tai paprika pieniksi ja laita jauhelihan päälle. Lopuksi juustoraaste.
Koristeeksi juustoraasteen päälle tacosipsejä. Tacokastike pöytään lisämauksi valmiille ruoalle.
Uuniin 200C, n.15 minuuttia, tai kun juusto on kauniin kellertävä ja tacosipsien päät hiukan tummenneet.

Jos et ole pähkinäallerginen voit lisätä jauhelihaseokseen myös pähkinöitä makua antamaan tai käyttää maustamiseen aitoja yrttejä. Vain taivas on rajana kun makuja yhdistellään. Tarjoa tacokastikkeen ja tacosipsien kanssa.


Löydät ohjeen myös täältä:http://www.ruotsinsuomalaisittain.se/2017/05/tacolaatikko.html



Kerron sinulle joku kerta myös siitä, kuinka kylmään talvipäivään sopiva kuuma Cowboykeitto saa sisäisen sielun hehkumaan, kehosta puhumattakaan. Entäs sitten paahtosuolot, oletkos kuullut niistä? Mikä on sinun ruokamuistosi menneiltä, ja paras herkkusi tänään? Kyllä Itseänäisyyspäivään herkuttelu kuuluu, vai mitä olet mieltä?





Edit: lukihäiriöisen kirjoitusvirheet.

lauantai 12. elokuuta 2017

Tehdään hedelmistä tuttuja


Eeva otti puutarhasta käärmeen houkuttelemana kielletyn hedelmän, omenan. Kun mietin elämääni, olen toistanut varmasti historiaa useinkin. Ostanut hedelmiä, ollut omppuvarkaissa ja tehnyt luvattomuuksia, joita on sitten tarvinnut itsetuntemuksen synkimpinä hetkinä anteeksi pyydellä.

Sen verran hedelmällinen olen kuitenkin ollut, että jälkipolvea on siunaantunut vierelle taapertamaan. Ja kasvaessaan ovat kasvattaneet minua vastuun kantajaksi joka ikisessä tienmutkassa. Niinpä nyt viisikymppisenä, miettiessäni kehon ja mielen yhteistyötä, olen alkanut miettiä myös sitä mitä suuhuni pistän.

Esikoisen lähtiessä omaan pesään mukanaan mehulinko ja tehosekoitin totesin, että tsempparini viereltä katosi. Oli opittava itse kehittämään uudet maut hedelmäcoktaileihin. Vanhin pojista on asunut kotoa pois jo tovin, ja on tällä hetkellä sitä mieltä, että "roskaruoka" on pahasta, ja terveellistä sen olla pitää. Hän ei omista talouskoneita, mutta osaa pilkkoa ainekset salaatteihin.

Niinpä laitan kermaa, rahkaa, erilaisia hedelmiä ja cookosmaitoa koneeseen ja annan sekoittua. Ei lisättyä sokeria. Välillä irvistellään yhdessä molemmmat keskimmäisen pojan kanssa, välillä on suu messingillä onnistumisen kokemuksesta. Kuopus kieltäytyy kunniasta edes maistaa, ja pyytää omenoita kuorimaan, hänelle maistuisi myös pizza, sipsit ja makeiset.

Aatami oli ehkä liian heikko torjuakseen Eevan houkutukset, ja tahtoi maistaa lopulta itsekin kiellettyä hedelmää.Varsinkin nyt keski-iässä, kun paino tuppaa jäämään vyötärömakkaraan kiinni ihan itsestään, ymmärrän hyvin molempia väitettyjä esivanhempia.

Hedelmiä voi syödä sellaisenaan, rakennella salaatin tai muhentaa juoksevaksi nektariinin ja smoothien tyyliseksi vitamiinipommiksi. Kuka mistäkin tykkää. Voit kurkata esimerkkejä täältä: http://smoothieohjeita.com/hedelmasmoothie/


perjantai 11. elokuuta 2017

Olen mitä syön- värikäs ja näyttävä

Kuka olen ja mitä teen!

Olen värikäs ja näyttävä persoona, olen siis sitä mitä syön.

Pyrin syömään monipuolisesti, kasviksia, marjoja ja hedelmiä suosien. Pidän myös kalasta, äyriäisistä ja  sushista. Kokeilen mielelläni smoothieita ja paistan perinteistä pannukakkua.

Mitä monipuolisempaa, maukkaampaa ja värikkäämpää ruokaa, sen paremmin voin.

Mielestäni yksinkertainen on tyylikkäintä, mutta suosin kauniita kattauksia. Aina talous ei anna myöten runsaudensarven yltäkylläisyyteen, mutta vähemmälläkin pärjää. Kaurapuuro voilla ja sokerilla, jos ei kaapista muuta löydy.

Mitä sinä syöt, ja kuinka itsesi näet?



TikTok avasi hanat

Purin sopimukseni Facebookin kanssa muutama vuosi sitten.  Olin myös hetken pois kokonaan sosiaalisesta mediasta. Hektinen some...